15 / 05 / 19

Näkymättömästä näkyväksi

  • 0

Etelä-Pohjanmaa on mukana opetus- ja kulttuuriministeriön pilotissa, jossa kehitetään kulttuuria koskevan tiedon saatavuutta, ymmärrettävyyttä ja kattavuutta.

Millainen on Etelä-Pohjanmaan kulttuurikentän tilanne muihin maakuntiin verrattuna? Millaista tietoa tilastoista saa ja mitä se kertoo? Millaista tietoa kulttuurikenttä tarvitsee päätöksentekijöille, lobbaamiseen tai suunnitteluun, kun sisältöinä ovat esimerkiksi kulttuurin rahoitus, luovien alojen kehittäminen tai kulttuurihyvinvointi? Mitä ja miten pitäisi kehittää, jotta siitä olisi hyötyä?

Juuri pidetyssä työpajassa tarkastelimme työskentelyyn tuotettua aineistoa ja pääsimme vertaamaan maakunnan kulttuuritilastoja muihin maakuntiin ja koko maan keskiarvoon. Hämmennystä herättivät suuret erot maakuntien kesken. Etelä-Pohjanmaa, joka kulttuuritarjonnaltaan on rikas ja monipuolinen, näyttäytyy harvinaisen vaatimattomin luvuin aineistossa. Muihin maakuntiin verrattuna saamme vähemmän opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämiä valtionosuuksia, harkinnanvaraisia avustuksia ja Taiteen edistämiskeskuksen apurahoja. Vaikka maakunnassa on suuria ja valtakunnallisesti merkittäviä tapahtumia runsaasti, jäämme jälkeen jopa niiden kävijämäärien seurannassa, kun seurantaa tehdään vain Finland Festivals -ketjun tapahtumista. Lisäksi kuntien kulttuuritoimen nettokustannukset ovat vuosikausia olleet samalla tasolla, reilusti alle valtakunnallisen keskiarvon.

Mistä tämä johtuu? Kävimme maakunnan kulttuuriväen kanssa työpajassa monelta kantilta lävitse näitä kysymyksiä. Kysymysten tulva oli valtava. Pohdimme, eikö maakuntamme kuntien, järjestöjen, taitelijoiden ja organisaatioiden aktiivista toimintaa tunneta päätöksiä tekevien tahojen ytimessä? Emmekö viesti tarpeeksi ja yhteisenä rintamana esimerkiksi monipuolisesta tarjonnastamme, taiteilijoistamme, harrastusmahdollisuuksista ja toiminnasta hyvinvoinnin edistämiseksi?  Osaammeko verkostoitua, oppia muilta ja jakaa omaa osaamistamme? Emmekö hae avustuksia toimintaamme?  Puuttuuko kulttuurilta puolesta puhujat päätöksentekijöiden keskuudessa? Onko niin, että eteläpohjalaiset kustantavat itse ne toimenpiteet ja tehtävät, joihin muut maakunnat hakevat ja saavat avustuksia?

Opetus- ja kulttuuriministeriö on oikealla asialla. Tällä hetkellä kulttuurin tilastoja löytyy lähes 40 erilaisesta lähteestä. Valtakunnallisesti on linjattava ja luotava järkevät tavat seurattavista ja tilastoitavista asioista siten, että maakunnat ja kunnat voivat hyödyntää tietoa myös niiden omaan kehittämistyöhön. Tiedon visualisoinnilla on lisäksi tärkeä tehtävä tiedon omaksumisessa.  Suomessa alueiden välillä on suuria eroja kulttuuripalveluiden tuottamisessa ja saatavuudessa. Toivottavasti tulevaisuudessa voidaan aluetiedon tuottaman aineiston avulla kohdentaa resursseja tarpeiden mukaan nykyistä paremmin sekä lisätä kansalaisten osallistumismahdollisuuksia ja tasa-arvoa eri puolilla Suomea. Etelä-Pohjanmaan on myös nostettava kulttuuriprofiiliaan. Haettava aktiivisesti rahoitusta eri lähteistä, toimittava yhteistyössä maakunnan sisällä, viestittävä onnistumisista ja lisättävä yhteistyötä monialaisesti. Maakunnan vetovoima tarvitsee alueen elinvoiman säilyttämiseksi vahvaa panostusta kulttuuriin.

Eteläpohjalainen kulttuuri ansaitsee tulla näkymättömästä näkyväksi myös tilastoissa!


Marjatta Eväsoja
Kansainvälistymis- ja kulttuurijohtaja

0 kommenttia
08 / 05 / 19

Liikennejärjestelmän monet tasot haltuun

  • 0

Liikennepolitiikka on kokenut Suomessa viime vuosina suuria muutoksia. Niistä mediassa eniten palstatilaa on varmasti saanut liikennepalvelulain uudistus ja erityisesti taksiliikenteen vapauttaminen kilpailulle. Kaiken Suomessa tapahtuvan liikkumisen kannalta suurin muutos on kuitenkin ollut maantielain uudistaminen vuonna 2018, jolloin lakiin otettiin mukaan säädökset liikennejärjestelmästä.

Liikennejärjestelmä-sana saattaa monelle olla vieras ja assosioituu helposti tie- ja rautatieverkkoon sekä niillä tapahtuvaan henkilöliikenteeseen. Liikennejärjestelmä on kuitenkin erittäin paljon muutakin: sillä tarkoitetaan lain määritelmän mukaan kaikkia liikennemuotoja kattavaa henkilö- ja tavaraliikennettä, niitä palvelevaa liikenneverkkoa, viestintäyhteyksiä ja tietoa sekä liikenteen palveluja, liikennevälineitä ja liikennettä ohjaavia järjestelmiä. Näihin sisältyvät mm. polttoaineen jakeluverkot, joukkoliikenne, Maas-palvelut ja matkalippujärjestelmät. Lain tavoitteena on kehittää Suomeen liikennejärjestelmää toimivaksi, turvalliseksi ja kestäväksi.

Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma

Lakiin perustuen Suomessa on ryhdytty valmistelemaan ensimmäistä valtakunnallista, 12-vuotista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa (VLJS), jollaisia mm. Ruotsi ja Norja ovat tehneet jo useiden vuosien ajan. Eduskunnan parlamentaarinen työryhmä julkaisi joulukuussa 2018 mietinnön, jossa tarkennettiin lain tavoitteita. VLJS:n tavoitteena edistää Suomen kilpailukykyä, ilmastonmuutoksen torjuntaa sekä alueiden elinvoimaa ja saavutettavuutta. Ensimmäinen VLJS pyritään hallituksen toimesta hyväksymään kesään 2020 mennessä. Tämä vuosi kuluu VLJS:n valmistelussa niin ministeriöissä kuin liikenteen valtakunnallisissa ja alueellisissa virastoissa. Valmisteluun kuuluu sidosryhmien ja alueiden kuuleminen, mikä työllistää kuntia sekä meitä Etelä-Pohjanmaan liitossa. Valmistelua ohjaa eduskunnan parlamentaarinen työryhmä, johon toivomme omaa edustajaa Etelä-Pohjanmaalta.

VLJS sisältää kuvauksen liikennejärjestelmän nykytilasta, tulevaa toimintaympäristöä koskevan arvion, liikennejärjestelmää koskevat tavoitteet sekä toimenpide-ehdotukset tavoitteiden saavuttamiseksi. Suunnitelma sisältää valtion ja kuntien toimenpiteitä sekä liikennejärjestelmää koskevan valtion rahoitusohjelman. VLJS:n on tarkoitus muodostua ”rullaavaksi prosessiksi”, mikä tarkoittaa, että tehtävästä suunnitelmasta laaditaan arviointi ja seurantaan perustuen uusi hallitus päivittää suunnitelman aina vaalikauden alussa.

Länsi-Suomen liikennestrategia

Maakunnat ovat pohtineet, miten eri alueiden tarpeita ja kehittämisajatuksia voitaisiin parhaiten edistää VLJS:n valmistelussa. Vastauksena edellä mainittuihin haasteisiin, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Keski-Suomen, Satakunnan, Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen liitot ovat päättäneet käynnistää esiselvityksen Länsi-Suomen yhteisen liikennejärjestelmästrategian (LSLJS) luomisesta. Esiselvitystyössä pyritään löytämään ne aiheet ja teemat, jotka yhdistävät eri maakuntia liikennesektorilla. Selvitystyössä on tarkoitus kuulla liikenteen sidosryhmiä, mm. kuntia, yrityksiä ja liikkumispalveluiden tuottajia mahdollisimman kattavasti. Esiselvityksen on tarkoitus valmistua syyskuussa 2019.

Etelä-Pohjanmaan liikennejärjestelmäsuunnitelma

Maakuntamme oma liikennejärjestelmäsuunnitelma (LJS) on moniin muihin maakuntiin verrattuna melko tuore. Viimeisin päivitys siihen on valmistunut vuonna 2017. Edellä kuvatuista sekä muista liikenteeseen liittyvistä lainsäädäntömuutoksista johtuen Etelä-Pohjanmaan liikennejärjestelmätyöryhmä totesi tarpeen päivittää suunnitelmaa. Maakuntahallitus tekee päätöksen päivityksen mahdollisesta toteuttamisesta toukokuussa.

Yhtenä esimerkkinä päivitystarpeesta ilmastokysymykset nousevat nyt aivan eri tavalla esiin kuin vuonna 2017. Olemme sitoutuneet EU:n jäsenenä vähentämään hiilidioksidipäästöjämme voimakkaasti, vuoteen 2030 mennessä 39 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Kansallisella tasolla on lisäksi tehty päätös, että liikenteen päästövähennystavoite on samalla aikajaksolla 50 prosenttia. On ilmastonmuutoksen syistä tai seurauksista mitä mieltä tahansa, tai pitää vähennystavoitteiden taakanjakoa reiluna tai epäreiluna, olemme sitoutuneet tekemään vähennyksiä liikenteen päästöihin. Ellemme tavoitteessa onnistu, Suomea uhkaa 2030 sanktiomenettely, jonka seurauksena maksamme EU:lle sakkoa sopimusrikkomuksesta.

Mikäli maakuntahallitus päättää LJS:n päivityksestä, pyrimme suunnitelmassa etsimään niitä tehokkaita sekä alueellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta oikeudenmukaisimpia keinoja, joilla voimme kantaa oman osuutemme vähennystavoitteista. Selvää on, että suurimmat mahdollisuudet ovat siellä, missä eniten liikkumissuoritteita tehdään. Niitä ovat Suomessa suurimmat kaupungit ja kaupunkiseudut sekä niiden väliset yhteydet. Päinvastaista kehitystä ei kuitenkaan voi missään alueilla tapahtua, joten kaikille tulee oma leiviskänsä hoidettavaksi.

Kuntien ja kaupunkien liikennejärjestelmäsuunnitelmat

Valtakunnalliseen suunnittelujärjestelmään on kaavailtu kolmea tasoa: valtakunnallinen, nyt valmistelussa oleva taso, maakuntien jo pitkään laatimat liikennejärjestelmäsuunnitelmat sekä kuntien, kaupunkien ja kaupunkiseutujen liikennejärjestelmäsuunnitelmat. Kunnat ovat laatineet yhteistyössä ELY:n kanssa liikenneturvallisuussuunnitelmia, joissa liikennejärjestelmäasioita on jossain määrin käsitelty.

Jotta kaupunkiseudut, meillä erityisesti Seinäjoki, pystyvät liittämään valtakunnalliseen ja alueelliseen suunnitteluun omat liikenteelliset tavoitteensa ja tarpeensa, tulee kaupunkien tulevaisuudessa panostaa aiempaa enemmän omiin suunnitelmiinsa. Tämän ensimmäisen VLJS:n osalta aikaa uusien suunnitelmien laatimiselle on liian niukasti, mutta seuraavaan, neljän vuoden päästä tehtävään valtakunnalliseen suunnitelmaan vaikuttamiseen on hyvä varautua mahdollisimman pian. Olisiko tässä kunnilla taas hyvä yhteistyön paikka?

 

Jani Palomäki
maakuntainsinööri

0 kommenttia
30 / 04 / 19

Kerta vaalien päälle

  • 0

Vaalimainoksia tahtomattaan tankatessa nousi ähky. On poliitikkojen mediaelämöintiä tarpeeksi jo nähty. Vaan kaikki uudestaan äänestämään, kuuluu käsky.

Siinä tunne, joka saattaa vallata suomalaisen mielen tänä keväänä. Tulevan nelivuotiskauden kansanedustajat löysivät juuri tiensä Arkadianmäelle jännittävien vaalien saattelemana. Vaalit tuovat aina mukanaan kasapäin kampanjointia – niin tälläkin kertaa. Mikäli mieleen on hiipinyt taikka rymistellyt ajatus siitä, että mediatilassa olisi mukavaa nähdä muutakin kuin politiikkaa, ovat edessä vaikeat ajat. EU-vaalit ovat kulman takana, niistä on keskusteltava nyt.

Valittava Euroopan parlamentti nimittäin painiskelee varsin isojen asioiden kanssa. Asioiden, joilla on sekä suoria että välillisiä vaikutuksia Suomeen. Suorista merkittävimpiä lienevät säädettävät lait ja budjettivalta. Kotimaamme laeista noin viidenneksestä päätetään Euroopan parlamentissa, ja loppujenkin täytyy noudattaa Euroopan yhteistä linjaa. Budjettivallasta mainittakoon valittavan parlamentin työpöydältä löytyvä seitsenvuotinen rahoituskehys, joka ohjaa pääpiirteisesti mihin EU:n rahoja käytetään. Tämän kehyksen summa on noin 1280 miljardia euroa.

Valtaa parlamentin päästä siis löytyy ja isoja rahoja ohjattavaksi. Siksi on tärkeää, että kansalaiset kertovat äänestämällä näkemyksensä, miten tahtovat yhteisistä asioista päätettävän. Kopissa numeroa lappuun raapustaessa on suotuisaa tietää, minkälaisia päätöksiä kyseinen ehdokas aikoo tehdä. Tämän kertomiseen ehdokkaat tarvitsevat kampanjointia ja mediatilaa.

Vaalikeskustelun jälleen viritessä koetetaan siis vielä jaksaa. Kyse on tärkeistä ja meitä jokaista koskettavista asioista. Käsiteltävät teematkin ovat osittain vanhoja tuttuja. Vai kuulitko eduskuntavaaleihin liittyvää keskustelua, jossa puhuttiin ilmastonmuutoksesta, maahanmuutosta tai työllisyysasteen korottamisesta? Nämä kaikki ovat tapetilla myös Euroopan parlamentissa, päätöksenteon pensselit vaan ovat eri kokoluokkaa.

EU-vaalien äänestysprosentti ei Suomessa perinteisesti päätä huimaa. Viime kerralla vuonna 2014 vain 39 prosenttia ja risat käytti vaikuttamismahdollisuutensa. 18­–24-vuotiaista nuorista vain kymmenen prosenttia hakeutui uurnille. Kun huomioidaan Euroopan parlamentin päätösten vaikutus suomalaisten eloon ja koko Euroopan tulevaisuuteen, on tämä asetelma ristiriitainen ja suorastaan omituinen.

Kansanvalta uhkaa jäädä toteutumatta, mikäli ihmiset eivät halua tai heillä ei ole riittävästi tietämystä vaikuttaa asioihinsa. Me pyrimme Etelä-Pohjanmaan liiton EU-tietokeskuksessa herättämään kiinnostusta vaaleja kohtaan kevään aikana, jotta kansalaiset tietävät mistä äänestävät.

Osana tätä tavoitetta järjestämme 9.5.2019 Eurooppa-päivän tapahtuman Seinäjoella. Tapahtuma alkaa vaalitorilla, jossa puolueet pääsevät esittelemään näkemyksiään Euroopan tulevaisuudesta. Illalla on luvassa vielä vaalipaneeli pääkirjasto Apilassa. Ilmaiseen tapahtumaan ovat tervetulleita ihan kaikki.

Vaaliväsymys veks, tavataan torilla! Ja muistetaan äänestää 26.5.2019, ennakkoäänestys 15.-21.5.2019.

 

Eeli Salmela
EU-viestinnän harjoittelija 

0 kommenttia
24 / 04 / 19

Kevään orotusta

  • 0

”Säteet kevätauringon - kultasivat tunkion” alkaa Rehupiiklesin mainio kappale, Kevään orotusta. Kevätauringon säteistä olemme saaneet nauttia nyt sydämen kyllyydestä. Onneksi kuitenkin kokot saatiin poltettua. Nähtäväksi jää, seuraako tästä taas viikkokausia kestävä pouta, kuten viime kesänä, tai sitä edeltävän kesän tapaan loputon sade. Meille yleensä hyvin tyypillinen säiden nopea vaihtelurytmi on viime vuosina selvästi hidastunut − sen ovat jo ilmastotieteilijätkin todenneet. Säätyyppi jää niin sanotusti makaamaan päälle.

Sää ei ole sama asia kuin ilmasto, eikä yksittäisistä vuosista voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Joka tapauksessa säät tuntuvat olevan entistä enemmän sekaisin, mikä tuntuisi vahvistavan arkikokemuksen kautta tieteellisen todistuksen ilmastonmuutoksesta. Ilmastokeskustelu onkin noussut entistä vahvemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Etenkin nuorten keskuudessa huoli tulevaisuuden ilmastosta on käsin kosketeltavaa. Oikeastaan oleellista ei ole enää väitellä siitä, onko ilmastonmuutos totta tai mistä se johtuu. Sen sijaan huomio tulisi kiinnittää siihen, miten nuorille sukupolville saadaan palautettua usko siihen, että asioihin voidaan vielä vaikuttaa ja että tulevaisuuteen kannattaa suhtautua kaikesta huolimatta valoisasti. Jos nuorilta loppuu toivo, silloin kenelläkään ei ole toivoa.

Viime aikoina sitä keväistä sontatunkiota on entistä vahvemmin nostettu esiin yhtenä pahimmista ilmastonmuutoksen aiheuttajista. Etenkin lihansyöntiä tulisi siis ilmastonäkökulmasta rajoittaa. Signaali on ehkä vielä heikko, mutta vahvasti lihantuotantoon erikoistuneen alueen asukkaana olisin suuntauksesta vähintäänkin kiinnostunut. Tämän päivän nuorten naisten kulutustottumukset ovat hyvin pian osa nuorten perheiden kulutustottumuksia. Näkisin mieluusti eteläpohjalaisen ruoka-alan tässä edelläkävijänä kuin jarrumiehenä.

Rehupiiklesin kappaleen tarinahan antaa kevään odotukselle lehmänäkökulman, joka päättyy kurmujen osalta ei-toivottuun lopputulokseen. Pyritään me kuitenkin toivottuun lopputulokseen. Kappaleen voi muuten käydä kuuntelemassa vaikka Youtubesta.

Lopuksi kiitokset ja lämpimän kesän toivotukset Pro Etelä-Pohjanmaa -uutiskirjeen lukijoille. Omalta osaltani pääkirjoitukset ovat tällä erää tässä, maakuntajohtaja Asko Peltolan palatessa liiton ohjaksiin 1.6. alkaen.

 

Antti Saartenoja
vs. maakuntajohtaja

0 kommenttia
17 / 04 / 19

Älykkään erikoistumisen älykkyys – onko sitä?

  • 0

Maaliskuinen Berliini oli viileä saapuessamme sinne neljän hengen eteläpohjalaisporukalla. Pyrähdimme EmpInno-hankkeen loppukonferenssiin ottamaan oppia siitä, mitä oli opittu Interreg BSR -projektissa, jossa etsittiin keinoja alueiden älykkään erikoistumisen strategioiden käytäntöön viemiseksi. Monia hyviä ideoita oli löydetty ja vaihdettu 16 hankepartnerin kesken kolmen vuoden aikana.

Mitä on älykäs erikoistuminen?

Älykkään erikoistumisen käsite on vilahdellut EU-slangissa 2010-luvulla ja Etelä-Pohjanmaallekin tämän teemainen strategiapaperi laadittiin vuonna 2014 komission edellyttäessä sitä rakennerahastovarojen jakoa varten. Älykäs erikoistuminen on oman maakunnan suhteellisten etujen tunnistamista ja voimavarojen keskittämistä alueen tulevaisuuden kannalta potentiaalisimpiin kohteisiin - mikä ei lopulta ole mitään järisyttävän uutta. Joissakin EU-maissa tällaisen strategian laatiminen on ollut ensimmäinen laatuaan, mutta Suomessa lakisääteiset maakuntien maakuntaohjelmat ja -strategiat ovat pitkään käsitelleet elinkeinojen painoalojen valintaa, kehittämistä ja uudistumista. Sanaston muutos lienee näkyvin muutos. Älykkäässä erikoistumisessa puhutaan esimerkiksi ”entrepreneurial discovery process” -lähestymistavasta. Se tarkoittaa yksinkertaisesti eri tahojen (yritykset, tutkimus- ja koulutus- sekä muut keskeiset organisaatiot) osallistamista strategiaprosessiin, jossa yhdessä etsitään alueen uusia mahdollisuuksia ja niiden toteuttamiskeinoja. Näinhän meillä on tehty iät ja ajat! Etelä-Pohjanmaalla uusi pointti on ollut se, että älykkään erikoistumisen strategia on erityisesti maakunnan ulkopuolelle suunnattu viesti. Se kertoo EU-tasolla, mitä osaamme erityisen hyvin ja mihin kansainvälisestikin haluamme hakea rahoitusta ja kumppaneita.

Strategiatyön musta aukko

Empinno-hankkeessa oli mukana sekä strategian ”omistajia” eli meidän tapauksessamme Etelä-Pohjanmaan liitto sekä ”implementoijia” eli niitä tahoja, jotka omalla arkisella aherruksellaan tekevät strategioiden linjauksista totta (teknologiakeskuksia, kehittämisyhtiöitä ja korkeakouluja). ”Strategiatyön musta aukko” syntyy tai on vaarassa syntyä omistajien ja toteuttajien välille, jos he eivät tee yhteistyötä, puhu samaa kieltä ja ymmärrä toisiaan. Koska maailma näyttää erilaiselta eri toimijoiden näkökulmista, EmpInno -hankkeessa pyrittiin löytämään keinoja estää aukon syntyminen tai vähintäänkin tapoja siloittaa se. Hankkeessa laadittiin omat toimintasuositukset strategiaomistajille ja -toteuttajille. Strategian omistajille mm. suositeltiin koordinoinnin kehittämistä päällekkäisyyksien välttämiseksi ja korostettiin kehityksen seurannan indikaattoreiden tärkeyttä. Strategian toteuttajatahoja mm. rohkaistiin osoittamaan taloudellisia hyötyjä esimerkkien avulla sekä auttamaan yrityksiä luomaan yhteyksiä yliopistoihin ja oppilaitoksiin ja toisiin yrityksiin. Suomalaisittain melko tutun kuuloista…

Suomalaisena kansainvälisissä hankekokouksissa iskee usein ”keksitty jo meillä” -syndrooma. Vaikka meillä monia kehittämisasioita on tehty etunenässä ja ne ovat entuudestaan tuttuja, ei kuitenkaan saa olla ylimielinen ja ajatella, että mitään opittavaa ei olisi. Monet EmpInnon hankepartnerit olivat tehneet hienoja juttuja ja esimerkiksi Porin Prizztechin MatchIndustry -konsepti ehdittiin jo hankkeen aikana kopioida Kaunasiin Liettuaan. Siinä ideana on, että järjestetään tilaisuuksia, joissa (isot) yritykset esittelevät ajankohtaisia kehittämispähkinöitään ja tilaisuuksissa on mukana myös joukko start-upeja, yliopistotiimejä ja alan osaajia, jotka saavat mahdollisuuden tarjota omia ratkaisujaan ongelmiin, tehdä kauppaa ja verkostoitua. Todella monella alueella oli myös jonkinlainen ”innovaationäyttely” alueen yritysten ja tutkimuksen hedelmistä. Ne ovat kiinnostavia vierailukohteita, joissa voi kertaheitolla tutustua alueen osaamiseen hauskalla tavalla. Olisiko tässä parantamisen paikka eli kannattaisiko tällaista näyteikkunaa harkita Etelä-Pohjanmaallekin?

Onko älykäs erikoistuminen alueiden kilpailun vai erojen tasoittamisen väline?

Yksi tanskalaisen EU-rahoitusekspertin kysymys jäi mieleen pyörimään: Onko älykkäässä erikoistumisessa kyse koheesio- vai kilpailukykypolitiikasta? Suomeksi sanottuna annetaanko rahaa niille, jotka itkevät köyhyyttään suurimpaan ääneen vai niille, jotka osoittavat jo olevansa erinomaisia jossakin? Kumpaako pitäisi painottaa ja miten painotus heijastuu omalle alueellemme? Älykkään erikoistumisen strategiassa on kuitenkin kyse Euroopan unionin rakennerahastovarojen käyttöä ohjaavasta dokumentista – missä määrin olemme alueena tarpeeksi huipulla ja kilpailukykyisiä ja missä määrin edelleenkin takamatkalla ja tarvitsemme rakenteellista kehittämisavustusta?  

Älykkäässä erikoistumisessa painopiste on selkeästi ”erinomaisuudessa”. Etelä-Pohjanmaa ei tässä mielessä ole huonossa asemassa ja sillä on omia vahvuusalueita – joskin aina voi oppia ja kehittyä lisää. Esimerkiksi ruokaosaaminen on maakunnassa korkeatasoista, mutta miten erottautua, kun EU:n älykkään erikoistumisen platformeista ruoka (Agri-food) on suosituin valittu prioriteetti eli suuri osa muistakin alueista ilmoittaa erikoistuneensa ruokaan. Monesti tämä tosin todellisuudessa tarkoittaa hyvin matalan kehitysasteen maataloustuotantoalueita, mutta muutakaan ”erikoistumisalaa” ei ehkä ole. Etelä-Pohjanmaalle ruoka sen sijaan on oikeasti erikoistuneen osaamisen ala ja meillä on maailman huipun tutkimusta ja osaamista ruuassa ja alkutuotannossa.

Erinomaisuudesta kilpailtaessa ei kuitenkaan tulisi unohtaa myöskään koheesiota – Euroopan unionin alueiden keskinäisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista. Alueiden välillä ja myös alueiden sisällä on kehityseroja.  Esimerkiksi kokouksen pitopaikan Saksan Berlin-Brandenburgin suurkaupunkialueella on kuusi miljoonaa asukasta ja vahvaa älykästä erikoistumista löytyy käytännössä lähes kaikilta toimialoilta, mutta pienemmillä alueilla pienempien kaupunkikeskusten ympärillä on vain joitain yksittäisiä erikoistumiskohteita.

Koko unionin tasolla ja alueilla varoja pitäisi saada ohjattua myös sinne missä kehityksessä on kurottavaa. Mutta mikä on tehokkainta varojen kohdistamista kilpailukyvyn kannalta ja mikä on oikeudenmukaista alueiden tasapuolisen kehittämisen näkökulmasta?   

Kohti älykkäämpää tulevaisuutta…

Tätä kirjoittaessa kevät uinuu vielä hetken talven alla. Maakunta- ja sote uudistukset kaatuivat. Tulevaisuus on vielä kätkössä ja paljastuu pikkuhiljaa kuin sulava maa lumen alta. Berliinissä bongasimme maaliskuun ensimmäisen narsissin bussin ikkunasta. Uutta kasvaa. Maakuntaa kehitetään ahkeralla työllä ja yhteen hiileen puhaltamalla, olivat rakenteet mitä hyvänsä. Älykkään erikoistumisen strategiaa aletaan todennäköisesti ensi vuonna päivittää. Myös omalla alueellamme voidaan miettiä panosten kohdentamista - tavoitellako älykkäällä erikoistumisella yksittäisiä teräviä keihäänkärkiä vai laajapohjaisempaa kehitystä? Laitetaan jo nyt mietintämyssyyn, olisiko uusia versoja myös Etelä-Pohjanmaan kehittämiseksi!

Heli Kurikka
Tutkija
Tampereen yliopisto

Juha Lehtineva
Kehittämispäällikkö
Järvi-Pohjanmaan Yrityspalvelu Oy

Tutustu Etelä-Pohjanmaan Älykkään erikoistumisen strategiaan »

0 kommenttia
27 / 03 / 19

Taidekasvatus rakentaa tulevaisuudentekijöitä

  • 0

Meillä on Suomessa varsin ainutlaatuinen taiteen perusopetuksen järjestelmä, joka mahdollistaa lapsille ja nuorille eri taiteenlajien harrastamisen kattavasti ja monipuolisesti eri puolilla maatamme. Myös Etelä-Pohjanmaalla tarjontaa on useilta eri taiteenaloilta ja monipuolisin tarjonta keskittyy alueellisesti Seinäjoelle sekä sen ympäristökuntiin.

Parhaat mahdollisuudet opiskeluun alueellamme on musiikissa, mikä varmasi osittain johtuu taiteen perusopetuksen historiasta. Musiikkia on rahoitettu valtionosuudella jo vuodesta 1967 lähtien ja vasta vuonna 1992 voimaan tulleessa taiteen perusopetuksen laissa haluttiin nostaa muut taidelajit musiikin rinnalle. Toki varsinainen muutos rahoitukseen tuli vasta nykyisen lain myötä, joka on ollut voimassa vuodesta 1999, mikä on mahdollistanut tuntiperusteisen valtionosuuden myöntämisen muillekin taiteenlajeille.

Opetusta eri taideaineissa on annettu jo ennen taiteen perusopetuksen määritelmää, mutta muutos on tuonut toiminnalle yhteisen nimittäjän, yhteisen lain sekä ohjannut toimintaa taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmalla. Taiteen perusopetuksen liiton mukaan vuonna 2012 taiteen perusopetusta tarjosi noin 400 oppilaitosta Suomessa ja viikoittain 126 000 lasta ja nuorta osallistuu taiteen perusopetukseen. Prosentuaalisesti toiminta tavoittaa koko maassa kuitenkin vain noin 12 % 2–19-vuotiaista lapsista ja nuorista. Toiminnan saavutettavuuden lisäämiseksi on vielä paljon tekemistä.

Mitä muuta taiteen perusopetukselle kuuluu

Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt tämän vuoden alussa selvityksen, jossa tarkastellaan taiteen perusopetuksen opetustuntikohtaisen valtionosuusjärjestelmän mahdollisia uudistamistarpeita. Lisäksi annetaan mahdollisia toimenpide-ehdotuksia rahoituksen ennakoitavuuden, valtionosuusjärjestelmän rakenteellisen uudistamisen sekä saatavuuden edistämisen osalta. Selvitystä toteutetaan kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen osan määräaika on kuluvan maaliskuun lopussa. Lopullisessa selvityksessä tarkastellaan koko taiteen perusopetuksen rahoitusjärjestelmää myös valtionavustusten osalta ja suositusten on määrä tulla julki kesäkuun lopussa.

Tällä hetkellä taiteen perusopetuksen rahoitus koostuu valtion ja kuntien rahoituksesta sekä kohtuullisista oppilasmaksuista. Taiteen perusopetuksen kustannukset ovat keskimäärin alle 0,5 % kuntien kokonaismenoista.

Kunnat järjestävät taiteen perusopetusta hyvin eri tavoin ja opetusta on tarjolla sekä kunnallisissa että yksityisissä taidelaitoksissa. Taiteen perusopetuksen kriteerit täyttävää opetusta on Etelä-Pohjanmaalla tällä hetkellä mahdollisuus saada musiikissa, kuvataiteessa, käsityössä, tanssissa, teatteritaiteessa ja sirkustaiteessa. Eri taideaineiden lisäksi taiteen perusopetusta tarjotaan sekä yleisessä että laajassa oppimäärässä, mikä kertoo tarjolla olevasta tuntimäärästä.

Sen lisäksi, että taiteen perusopetus on yksi Suomen taidekentän kivijaloista, se on paljon muutakin. Taideaineiden on todettu tuottavan sisäistä motivaatiota, onnistumisen tuntemuksia, taitoja, joilla pärjää elämässä, vahvistavan itsetuntoa, lisäävän luovuutta sekä näiden lisäksi tarjoavan tärkeää tasapainoa ja vaihtelua diginatiivien arkeen. Taiteen äärellä voidaan olla tekemässä, kokemassa ja keskustelemassa monenlaisia asioista, se voi olla jopa kannatteleva voima lapsuudesta aikuisuuteen vaikeiden kysymysten ja tunteiden äärellä.

Taiteen perusopetuksella on erityisen tärkeä paikka tulevaisuuden sivistyskunnassa ja mahdollisuus osallistua taiteen perusopetuksen tulisi olla jokaisen lapsen perusoikeus.

 ”Lapsesta saakka rakennettu suhde taiteeseen voi luoda tieteen sekä koulutuksen ohella perustan yhteiskunnan sivistykselle.”

Huhtikuu on taiteen perusopetuksen kuukausi

Taiteen perusopetuksen toimijoiden yhteinen kuukausi järjestetään Etelä-Pohjanmaalla huhtikuussa seitsemättä kertaa ja sillä halutaan lisätä tietoutta taiteen perusopetuksesta. Ohjelmassa on tapahtumia, esityksiä, konsertteja, työpajoja sekä näyttelyitä. Ohjelman tuottavat taiteen perusopetuksen oppilaitokset eli musiikkiopistot, kuvataidekoulut, käsityökoulut, tanssikoulut ja taiteen perusopetusta järjestävät kansalaisopistot.

Tarkemmat tapahtumatiedot löytyvät tapahtumakalenterista www.epkalenteri.fi ja kaikki kuukauden tapahtumat löydät kategoriasta taiteen perusopetus. Nautitaan tarjonnasta!

Hanna Hangasluoma
kulttuurin kehittämissuunnittelija

 

 

 

 

 

 

 

0 kommenttia
21 / 03 / 19

SOTEMAKUn raunioilla

  • 0

Maakunta- ja sote-uudistuksen valmistelu päätettiin lopettaa 8.3.2019. Sipilän hallituksen käynnistämä hanke kaatui ”kalkkiviivoilla”. Tai sitten ratakierroksia oli liikaa ja voimat loppuivat kesken.

Etelä-Pohjanmaalla elettiin vahvasti sotemaku-toimeenpanoa miltei kolmen vuoden ajan. Valmiuksia uuden maakunnan rakentamiseen oli, mutta toisin kävi. On tyhjä olo. Uudistuksen raunioiden vielä savutessa moni kyselee, mitä tästä kaikesta jäi käteen. Tai paljonko meni hukkaan?

Toki turhaakin työtä on tehty, se on selvä. Mutta sortuneen rakennelman alta pilkottaa ehjä ja tukeva peruskivi. Jotakin sellaista, jonka päälle voi ryhtyä pykäämään uutta ja ehompaa.

Erityisesti sote-palveluissa runsaasti uusia toimintamalleja on jo viety käytäntöön. Muun muassa lasten ja perheiden palveluissa sekä ikäihmisten kotihoidossa ja omaishoidossa on tapahtunut paljon. On kehitetty asiakasohjausta, palveluseteleitä ja terveyskeskusten kilpailukykyä. Työterveyshuoltoa on viety uusille urille. Näkyviä ja tärkeitä asioita kaikki.

Näkymättömämpää mutta vähintäänkin yhtä merkityksellistä on se työ, jota olemme YHDESSÄ tehneet. Satoja ihmisiä on osallistunut valmisteluun erilaisissa työryhmissä ja kokoontumisissa. Poikkihallinnollisen ja sektorirajat ylittävän toiminnan siemeniä on kylvetty joka puolelle.

Jatkokehittämiselle on siis mainiot eväät olemassa. Tekemisen lähtökohtana on yhteinen tahto. Sen syntymiseen tarvitaan keskinäistä luottamusta. Sitä syntyy, kun tapaamme ja keskustelemme ja opimme tuntemaan toinen toisemme entistä paremmin.

Jos yhteistä tahtoa on, keinoja kehittämiseen löydetään taatusti. Jos halua puuttuu, tekosyitä ja esteitä kyllä keksitään – olipa lainsäädäntö miten sallivaa tahansa.

Seuraavien viikkojen aikana uskon viriävän runsaasti keskusteluita sote-palveluiden uudistustarpeista. Tulevat eduskuntavaalit toimivat niille mainiona pontimena. Nyt on mahtava mahdollisuus tentata ehdokkaita eri vaihtoehdoista ja ratkaisumalleista.

Puolueet laidasta laitaan vakuuttavat, että uuden soten rakentaminen jatkuu. Itsekin uskon niin. Eikä vaihtoehtojakaan ole, siitä ovat asiantuntijat laajalti yhtä mieltä. Odotan kuitenkin, että uudistuskaavailuissa ei rajoituta pelkästään soteen. Se on ilman muuta saatava leveämmille hartioille, mutta samalla on muistettava maakuntien elinvoimatehtävät.

Etelä-Pohjanmaan tulevaisuuden turvaamiseksi ei riitä pelkkä sote-remontti. Maakuntamme kuihtuu ilman uutta kasvua. Monialaista maakuntaa valmisteltaessa ovat upeasti nousseet esille ne mahdollisuudet, joita aluekehittämisen saralta löytyy.

Tulevalle yhteistyölle on saatu nyt pitävä pohja, mutta pidemmälle menevä eteneminen vaatii muutoksia alueelliseen hallintoon. Toivon todella, että myös tämä muistetaan uusia maakuntamalleja suunniteltaessa.

*****

Lämmin kiitos kaikille yhteistyökumppaneille ja uudistustyöhön osallistuneille. Meillä on mahtavia osaajia. Tästä on kaikki mahdollisuudet jatkaa vielä parempaa kohti!

Asko Peltola
Valmistelujohtaja

 

Kirjoitus on julkaistu aikaisemmin uusiep-verkkosivuston blogissa >>

0 kommenttia
13 / 03 / 19

Yhtymäkohtia

  • 0

Maakunnan kehittäminen voidaan määritellä tietyn aluekokonaisuuden tulevaisuuden toimintaedellytysten parantamiseksi verrattuna kyseisen alueen aiempaan kehitykseen. Kehittämistoiminta on kohdistunut viime vuosina ennen kaikkea edellytysten luomiseen ja alueiden oman sisäsyntyisen kehityspotentiaalin vahvistamiseen. Maakunnan kehittämisessä on kyse pyrkimyksestä vaikuttaa muiden ajatteluun ja toimintaan edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi, jolloin merkittävä osa aluekehittäjän työstä on muihin toimijoihin vaikuttamista.

Maakunnan kehittämisen työnkuva on laaja. Aluekehittäjä voi tehdä lähes mitä tahansa, kunhan yrittää tavalla tai toisella vaikuttaa jonkin aluekokonaisuuden kehitykseen. Koska aluekehittäminen on monitoimijainen, ohjelma- ja projektiprosesseihin perustuva vuorovaikutusjärjestelmä, korostuu kehittämisilmiöitä jäsennettäessä vuorovaikutus, kommunikaatio ja yhteisen kielen luominen

Eri toimijoiden välinen vuorovaikutus ja oppiminen sekä oppimista tukevien ympäristöjen luominen ovat mahdollistavia tekijöitä innovaatioiden synnylle, mikä on osaltaan korostanut aluekehittämistyön kommunikatiivisuutta ja vuorovaikutteisuutta. Innovaatiotoiminta nähdään nykyään useiden eri tahojen ja toimialojen välisinä ei-lineaarisina ja vuorovaikutteisina prosesseina, jotka perustuvat monipuolisiin organisaatio- ja henkilötasoisiin informaatio- ja tietovirtoihin. Innovaatioprosessit tapahtuvat toimijaverkostoissa ja toimijoita yhdistävässä vuorovaikutuksessa. Tämän vuoksi innovaatiot ovat harvoin yhden ihmisen tai yrityksen aikaansaannoksia, vaan pikemminkin laajan yhteistyön tuloksia. (Suutari & Lakso 2008)

Maakuntasuunnittelu voidaan nähdä kehittämisen erikoistuneena muotona, jossa välineenä on maakuntakaava. Suunnittelun kommunikatiivisen käänteen myötä suunnittelija nähdään kommunikaation mahdollistajana ja helpottajana sekä suunnitteluprosessin organisoijana. Suunnittelija ei siis vain suunnittele, vaan organisoi ja fasilitoi suunnitteluprosessia. Tällöin hänen asiantuntemukseensa kuuluvat suunnittelun substanssiin kuuluvien taitojen lisäksi monipuoliset kommunikatiiviset taidot sekä suunnitteluprosessin poliittista ja arvolatautunutta luonnetta ymmärtävä ajattelutapa.

Strateginen suunnittelu ja kehittäminen yleistyivät 1990 julkisessa hallinnossa. Strategisuuteen liittyy tarve kohdistaa keskustelua tärkeimpiin kysymyksiin sekä auttaa niihin liittyen tulevaisuuden suuntien etsinnässä. Strategioiden avulla voidaan luoda myös reunaehtoja päätöksenteolle, edesauttaa erilaisten tavoitteiden yhteensovittamista ja helpottaa muuttuvan toimintaympäristön kohtaamista. Strateginen toimintatapa liitetään yleensä kolmeen tasoon: visio, strategia ja toteuttaminen. Visiolla tarkoitetaan tahtotilaa, kuvaa halutusta tulevaisuudesta. Strategiaa antaa suunnan toiminnalle, joilla visio saavutetaan. Toteuttamisessa määritellään ne toimenpiteet, joita strategian noudattaminen edellyttää (Laitio & Maijala 2010, sivu 7). Strateginen ajattelu tarkoittaa sitä, että visio, strategia ja toteuttaminen ovat sisäistyneet ajatteluun ja toimintaan. Juuri strategian eläminen toiminnassa ja käytäntöön vieminen on haastavinta ja olennaisinta strategiatyössä.

Strategisessa toimintatavassa on olennaista valintojen tekeminen. Tärkeää on pyrkiä tekemään sellaisia valintoja, joilla pyritään ohjaamaan kehityksen suuntaa. Strateginen suunnittelu ja kehittäminen ei tarkoita kuitenkaan rationaalista suunnittelua, jossa ennalta asetettuja päämääriä kohti edetään mahdollisimman tiukoin reunaehdoin. Strategisella suunnittelulla pyritään suuntamaan toimintaa antamatta vielä toteuttamisen tavasta sellaisia yksityiskohtaisia vastauksia, joiden antamiselle ei ole edellytyksiä tai jotka jopa estävät luovien ja hyvien ideoiden toteuttamisen (Laitio & Maijala 2010, sivu 7).

Aluekehittämiseen ja maakuntasuunnitteluun kohdistuu paljon erilaisia tarpeita. Näitä tarpeita joudutaan jatkuvasti sovittamaan yhteen ja tekemään niihin liittyviä valintoja. Maakunnan suunnittelu ja kehittäminen ovat yhtymäkohtien etsintää erilaisten tarpeiden, tavoitteiden, tiedon, toimijoiden ja resurssien välillä. 

Timo Lakso
Maakuntasuunnittelija

 

Lähteet:

Laitio Matti ja Maijala Olli (2010). Alueiden käytön strateginen ohjaaminen. Suomen ympäristö 28/10. Ympäristöministeriö.

Suutari, Timo & Lakso, Timo (2008). Kehittävä asiantuntija. Reflektiivisten yksilöiden rooli innovaatioympäristöjen kehittämisessä. Teoksessa Innovaatioympäristön monet kasvot. Toim. Mustikkamäki Nina ja Sotarauta Markku. Tampereen yliopisto.

 

 

 

 

 

0 kommenttia
08 / 03 / 19

Ymmärrystä ja osaamista ei voi tulostaa – tuumauksia kulttuurihankkeiden ääreltä

  • 0

Interreg Europe -hankkeet, keramiikka-alan CLAY ja kulttuuriperintöalan FINCH, pitävät liikkeessä: helmikuun aikana matkustin sekä Lounais-Ranskaan että -Romaniaan.

Limogesin kaupunki on ranskalaisen posliinintuotannon kruununjalokivi. Sieltä serviisinsä ovat tilanneet menneiden aikojen aristokraatit ja monet nykyiset fine dining -ravintolat. Osille loistoon pääsee, joskin esimerkiksi kahden hengen aamiaisastiastoon voi helposti sijoittaa nelinumeroisenkin summan. Vastineeksi saa yllin kyllin tyyliä ja kultauksia.

Alueen kaoliinivarannot löydettiin 1700-luvun lopulla, niiden ympärille rakentui ensin posliinitehtaita, sittemmin kokonainen keramiikkateknologian klusteri. Limogesissa ollaan kirjaimellisestikin keramiikka-alan pääkallon paikalla. Yritysvierailulla (3DCeram) sain pidellä kämmenelläni kraniaalista proteesia, äärimmäisen tarkkana mittatilaustyönä valmistettua ihmiskallon kappaletta, keraamista 3D-tulostetta. Vierailijoille esiteltävä kappale palautettiin hankevieraiden kiinnostuneen hipelöinnin jälkeen takaisin paikalleen vitriiniin, tulostettujen hampaiden, korujen ja avaruustutkimuksen laitteisiin liittyvien komponenttien joukkoon.

Materiaaliteknologian, 3D-mallintamisen ja insinööritaidon korkeatasoinen yhdistelmä tekee vaikutuksen ja vetää mietteliääksi: tähän on tultu. Tätä kaikkea, sekä koneiden että luurangon osia, voidaan ohjelmoida hienostuneiden koneiden tehtäväksi. Vierailuillamme näimme myös taidenäyttelyn, jonka otsikko kuvaavasti oli "Ilman käsiä": näyttelyn teokset olivat keraamisia tulosteita.

Kolme viikkoa myöhemmin seisoskelin Tonavan rantamaisemissa, silmissäni jäänteet siitä, mikä kerran oli ollut sillanrakentamistaidon huippua. Trajanuksen silta oli yli kilometrin pituinen holvisilta nykyisten Romanian ja Serbian välillä. Sen rakentaminen aloitettiin silloisessa Rooman valtakunnan Dakiassa vuonna 105 eaa. Kun katselin Tonavan rannalta vierailukohteena olevaan Drobeta-Turnu Severinin kaupunkiin, näin yli kahden vuosituhannen aikakerrostuman kulttuuriperintönä raunioissa ja rakenteissa. Aikajana ulottui roomalaisajoista keskiaikaisiin kahinoihin unkarilaisten, Valakian voivodien ja ottomaanien välillä, ja edelleen kohti viimeisimmän vuosisadan vaiheita. Maailmansotien välissä rakennettua, kertaustyylistä "Kulttuuripalatsia" vastapäätä kohoavat kommunismin vuosikymmenien muistona nyt jo patinoituneet kerrostalokompleksit. Kerroksellinen kaupunkimaisema sulkee sisäänsä valtavan määrän historiaa ja sen arvo näyttäytyy sille, ken sen vain tahtoo nähdä.

Ihminen on levoton otus, joka usein tuhoaa ihan itse lajinsa saavutukset. Drobetan roomalaisraunioiden vierestä kurvaa tavaraliikenteen rautatie ja Trajanuksen sillan jäänteet on aidattu betonilla, koska Tonavan pinta nousi valtavan Rautaportti-vesivoimalan rakentamisen myötä. Näky ei ole järin mairitteleva ja se on helppo ohittaa, kuten välinpitämättömän helposti ohitamme sen, mikä ympäristössämme näyttäytyy elähtäneenä ja arvottomana - liian usein se lipsahtaa vanhan tai vanhuuden synonyymiksi. Tämä pätee niin arkisessa tavarakulutuksessa kuin arkkitehtuurissakin ja laajemmin yhteiskuntapolitiikan eri aloilla.

Käsityö on ollut jo puolitoista vuosisataa "kuoleva ala". On ollut kehitysaaltoa ja keksintöä, jotka ovat antaneet perustetta, ettei enää tarvitse itse osata. Osaamme kyllä hiplata etusormella sileää näyttöruutua, mutta monessa muussa suhteessa tumpeloidumme. Tarpeellisetkin tavarat näyttävät vain ilmestyvän jostain (idästä), minkä vuoksi vaatii poikkeuksellista harrastuneisuutta arvioida laatua tai kysyä materiaalien alkuperää. Niinpä samalla kun antaudumme tumpeloitumiselle, sokeudumme. Emme erota laatua rihkamasta, sillä laadun arvoa ei nähdä, kun siihen ei ole tuntumaa, ei materiaalista ymmärrystä tai taidollista sivistystä.

Limogesin keramiikkaklusterin teknologiset saavutukset voivat olla näiltä lakeuksilta äkkiseltään katsoen kaukainen kangastus, mutta tavoitettavissa ja omaksuttavissa soveltavaan käyttöön, jos vain mielenkiintoa riittää. Samaan aikaan on kuitenkin syytä pitää varansa, ettei eteläpohjalainen käsityötaito muutu pelkäksi tarunhohtoiseksi nostalgiaksi. On tärkeää ymmärtää, ettei korkean osaamistason salaisuus ole laitteissa ja koneissa sinänsä vaan inhimillisessä tekemisen jatkuvuudessa, huolellisuudessa ja kärsivällisessä tahdossa oppia lisää. Osaamista ei voi tulostaa. Tällä hetkellä vapaan sivistystyön tarjonta ja korkealuokkaiset opettajat ovat monelle kädentaitojen oppimisen tärkein tuki ja turva, mutta esimerkiksi keramiikan alasta vähänkään enemmän innostuneiden on vähitellen hakeuduttava muualle Eurooppaan oppiin. Kun tähän on tultu, on kansainvälisten mahdollisuuksien ja verkostojen tunnistaminen erittäin tärkeää sekä kädentaitojen että kulttuuriperinnön vaalimisen saroilla.

Lue lisää keramiikka-alan CLAY-hankkeesta ja kulttuuriperintöalan FINCH-hankkeesta >>

Eliza Kraatari
projektikoordinaattori

0 kommenttia
26 / 02 / 19

Mistä tekijät?

  • 1

Vanhuspalvelujen hoitajamitoitusta haluttaisiin kasvattaa kirjaamalla lakiin 0,7 hoitajan normi. Kaunis tavoite, mutta lakipykälät eivät tuo alalle yhtään uutta nuorta opiskelijaa. Samalla monet muutkin alat huutavat työvoimaa alati pienenevistä ikäluokista. Viesti on sama joka puolella Suomea. Siten työvoiman siirtely maan eri osista toiseen on käytännössä nollasummapeliä. Tällä ikääntymis- ja syntyvyystahdilla tekijät uhkaavat loppua, tai itse asiassa ovat jo loppumassa.

Etelä-Pohjanmaan mittakaavassa ei ole realistista tavoitella niinkään väestön kasvua, kuin sitä, että väestörakenne saataisiin tasapainoisemmaksi. Syntyvyys voi kääntyä kasvuun, jos perhepolitiikassa saavutetaan parannuksia. Se tie on kuitenkin hidas. Tämän päivän vastasyntynyt tulee työelämään 2040-luvulla. Käytännössä ainoaksi keinoksi jää maahanmuuton lisääminen. Esimerkiksi Seinäjoella siirtolaisuus on vuosittain ollut noin 100 henkeä plussalla. Tämä on hyvä alku, mutta kyllä siinä pitäisi olla yksi nolla perässä.

Maahanmuutto on hyvä renki, mutta huono isäntä. Siksi maahanmuuton lisääminen pitää tehdä suunnitellusti ja taiten. Aivan ensimmäisenä on erotettava työperäinen maahanmuutto pakolaisten vastaanottamisesta. Työperäisessä maahanmuutossa työnantajalla pitää olla mahdollisuus valita maailmalta tarpeisiinsa nähden parhaat hakijat, kuten kotimaisessakin rekrytoinnissa tehdään. Siinä ei ole mitään pahaa. Valtion pitää myös tulla tässä vastaan ja myöntää työlupia EU:n ulkopuolelta tuleville nykyistä nopeammin ja joustavammin. Kotipesä pitää olla myös kunnossa. Maakuntaan tulijat on otettava vastaan siten, että he oppivat tuntemaan suomalaisen yhteiskunnan säännöt, mutta myös ne mahdollisuudet, joita Suomessa asuminen tarjoaa. Yhteys kantaväestöön on myös äärimmäisen tärkeää. Ulkopuoliseksi jättäminen synnyttää varmuudella ongelmia.

Samalla Etelä-Pohjanmaalla muidenkin kuin Seinäjoen on kannettava vastuunsa heikoimmassa asemassa olevista. Parhaiten se tapahtuu noutamalla pakolaiset suoraan kohdemaista tai leireiltä. Tällöin vältetään ihmissalakuljettajien ja muiden välistävetäjien mahdollisuus rahastaa hädänalaisten kustannuksella. Pakolaistenkin osalta uuden elämän rakentamisessa työn merkitys on äärimmäisen tärkeä ja siihen tulisi luoda myös nykyistä paremmat valmiudet.

Etelä-Pohjanmaa tarvitseekin pikaisesti väestöpoliittisen ohjelman, jossa linjataan maakunnan tavoitteet ja toimenpiteet väestörakenteen oikaisemiseksi. Samalla myös tulevan hallituksen tulisi käynnistää työperäisen maahanmuuton kansallinen toimintaohjelma. Pitkäjänteisellä yhteistyöllä ja suunnittelulla päästään tässäkin asiassa parhaaseen lopputulokseen.


Antti Saartenoja
vs. maakuntajohtaja

 

1 kommenttia
« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös