13 / 03 / 19

Yhtymäkohtia

  • 0

Maakunnan kehittäminen voidaan määritellä tietyn aluekokonaisuuden tulevaisuuden toimintaedellytysten parantamiseksi verrattuna kyseisen alueen aiempaan kehitykseen. Kehittämistoiminta on kohdistunut viime vuosina ennen kaikkea edellytysten luomiseen ja alueiden oman sisäsyntyisen kehityspotentiaalin vahvistamiseen. Maakunnan kehittämisessä on kyse pyrkimyksestä vaikuttaa muiden ajatteluun ja toimintaan edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi, jolloin merkittävä osa aluekehittäjän työstä on muihin toimijoihin vaikuttamista.

Maakunnan kehittämisen työnkuva on laaja. Aluekehittäjä voi tehdä lähes mitä tahansa, kunhan yrittää tavalla tai toisella vaikuttaa jonkin aluekokonaisuuden kehitykseen. Koska aluekehittäminen on monitoimijainen, ohjelma- ja projektiprosesseihin perustuva vuorovaikutusjärjestelmä, korostuu kehittämisilmiöitä jäsennettäessä vuorovaikutus, kommunikaatio ja yhteisen kielen luominen

Eri toimijoiden välinen vuorovaikutus ja oppiminen sekä oppimista tukevien ympäristöjen luominen ovat mahdollistavia tekijöitä innovaatioiden synnylle, mikä on osaltaan korostanut aluekehittämistyön kommunikatiivisuutta ja vuorovaikutteisuutta. Innovaatiotoiminta nähdään nykyään useiden eri tahojen ja toimialojen välisinä ei-lineaarisina ja vuorovaikutteisina prosesseina, jotka perustuvat monipuolisiin organisaatio- ja henkilötasoisiin informaatio- ja tietovirtoihin. Innovaatioprosessit tapahtuvat toimijaverkostoissa ja toimijoita yhdistävässä vuorovaikutuksessa. Tämän vuoksi innovaatiot ovat harvoin yhden ihmisen tai yrityksen aikaansaannoksia, vaan pikemminkin laajan yhteistyön tuloksia. (Suutari & Lakso 2008)

Maakuntasuunnittelu voidaan nähdä kehittämisen erikoistuneena muotona, jossa välineenä on maakuntakaava. Suunnittelun kommunikatiivisen käänteen myötä suunnittelija nähdään kommunikaation mahdollistajana ja helpottajana sekä suunnitteluprosessin organisoijana. Suunnittelija ei siis vain suunnittele, vaan organisoi ja fasilitoi suunnitteluprosessia. Tällöin hänen asiantuntemukseensa kuuluvat suunnittelun substanssiin kuuluvien taitojen lisäksi monipuoliset kommunikatiiviset taidot sekä suunnitteluprosessin poliittista ja arvolatautunutta luonnetta ymmärtävä ajattelutapa.

Strateginen suunnittelu ja kehittäminen yleistyivät 1990 julkisessa hallinnossa. Strategisuuteen liittyy tarve kohdistaa keskustelua tärkeimpiin kysymyksiin sekä auttaa niihin liittyen tulevaisuuden suuntien etsinnässä. Strategioiden avulla voidaan luoda myös reunaehtoja päätöksenteolle, edesauttaa erilaisten tavoitteiden yhteensovittamista ja helpottaa muuttuvan toimintaympäristön kohtaamista. Strateginen toimintatapa liitetään yleensä kolmeen tasoon: visio, strategia ja toteuttaminen. Visiolla tarkoitetaan tahtotilaa, kuvaa halutusta tulevaisuudesta. Strategiaa antaa suunnan toiminnalle, joilla visio saavutetaan. Toteuttamisessa määritellään ne toimenpiteet, joita strategian noudattaminen edellyttää (Laitio & Maijala 2010, sivu 7). Strateginen ajattelu tarkoittaa sitä, että visio, strategia ja toteuttaminen ovat sisäistyneet ajatteluun ja toimintaan. Juuri strategian eläminen toiminnassa ja käytäntöön vieminen on haastavinta ja olennaisinta strategiatyössä.

Strategisessa toimintatavassa on olennaista valintojen tekeminen. Tärkeää on pyrkiä tekemään sellaisia valintoja, joilla pyritään ohjaamaan kehityksen suuntaa. Strateginen suunnittelu ja kehittäminen ei tarkoita kuitenkaan rationaalista suunnittelua, jossa ennalta asetettuja päämääriä kohti edetään mahdollisimman tiukoin reunaehdoin. Strategisella suunnittelulla pyritään suuntamaan toimintaa antamatta vielä toteuttamisen tavasta sellaisia yksityiskohtaisia vastauksia, joiden antamiselle ei ole edellytyksiä tai jotka jopa estävät luovien ja hyvien ideoiden toteuttamisen (Laitio & Maijala 2010, sivu 7).

Aluekehittämiseen ja maakuntasuunnitteluun kohdistuu paljon erilaisia tarpeita. Näitä tarpeita joudutaan jatkuvasti sovittamaan yhteen ja tekemään niihin liittyviä valintoja. Maakunnan suunnittelu ja kehittäminen ovat yhtymäkohtien etsintää erilaisten tarpeiden, tavoitteiden, tiedon, toimijoiden ja resurssien välillä. 

Timo Lakso
Maakuntasuunnittelija

 

Lähteet:

Laitio Matti ja Maijala Olli (2010). Alueiden käytön strateginen ohjaaminen. Suomen ympäristö 28/10. Ympäristöministeriö.

Suutari, Timo & Lakso, Timo (2008). Kehittävä asiantuntija. Reflektiivisten yksilöiden rooli innovaatioympäristöjen kehittämisessä. Teoksessa Innovaatioympäristön monet kasvot. Toim. Mustikkamäki Nina ja Sotarauta Markku. Tampereen yliopisto.

 

 

 

 

 

0 kommenttia
08 / 03 / 19

Ymmärrystä ja osaamista ei voi tulostaa – tuumauksia kulttuurihankkeiden ääreltä

  • 0

Interreg Europe -hankkeet, keramiikka-alan CLAY ja kulttuuriperintöalan FINCH, pitävät liikkeessä: helmikuun aikana matkustin sekä Lounais-Ranskaan että -Romaniaan.

Limogesin kaupunki on ranskalaisen posliinintuotannon kruununjalokivi. Sieltä serviisinsä ovat tilanneet menneiden aikojen aristokraatit ja monet nykyiset fine dining -ravintolat. Osille loistoon pääsee, joskin esimerkiksi kahden hengen aamiaisastiastoon voi helposti sijoittaa nelinumeroisenkin summan. Vastineeksi saa yllin kyllin tyyliä ja kultauksia.

Alueen kaoliinivarannot löydettiin 1700-luvun lopulla, niiden ympärille rakentui ensin posliinitehtaita, sittemmin kokonainen keramiikkateknologian klusteri. Limogesissa ollaan kirjaimellisestikin keramiikka-alan pääkallon paikalla. Yritysvierailulla (3DCeram) sain pidellä kämmenelläni kraniaalista proteesia, äärimmäisen tarkkana mittatilaustyönä valmistettua ihmiskallon kappaletta, keraamista 3D-tulostetta. Vierailijoille esiteltävä kappale palautettiin hankevieraiden kiinnostuneen hipelöinnin jälkeen takaisin paikalleen vitriiniin, tulostettujen hampaiden, korujen ja avaruustutkimuksen laitteisiin liittyvien komponenttien joukkoon.

Materiaaliteknologian, 3D-mallintamisen ja insinööritaidon korkeatasoinen yhdistelmä tekee vaikutuksen ja vetää mietteliääksi: tähän on tultu. Tätä kaikkea, sekä koneiden että luurangon osia, voidaan ohjelmoida hienostuneiden koneiden tehtäväksi. Vierailuillamme näimme myös taidenäyttelyn, jonka otsikko kuvaavasti oli "Ilman käsiä": näyttelyn teokset olivat keraamisia tulosteita.

Kolme viikkoa myöhemmin seisoskelin Tonavan rantamaisemissa, silmissäni jäänteet siitä, mikä kerran oli ollut sillanrakentamistaidon huippua. Trajanuksen silta oli yli kilometrin pituinen holvisilta nykyisten Romanian ja Serbian välillä. Sen rakentaminen aloitettiin silloisessa Rooman valtakunnan Dakiassa vuonna 105 eaa. Kun katselin Tonavan rannalta vierailukohteena olevaan Drobeta-Turnu Severinin kaupunkiin, näin yli kahden vuosituhannen aikakerrostuman kulttuuriperintönä raunioissa ja rakenteissa. Aikajana ulottui roomalaisajoista keskiaikaisiin kahinoihin unkarilaisten, Valakian voivodien ja ottomaanien välillä, ja edelleen kohti viimeisimmän vuosisadan vaiheita. Maailmansotien välissä rakennettua, kertaustyylistä "Kulttuuripalatsia" vastapäätä kohoavat kommunismin vuosikymmenien muistona nyt jo patinoituneet kerrostalokompleksit. Kerroksellinen kaupunkimaisema sulkee sisäänsä valtavan määrän historiaa ja sen arvo näyttäytyy sille, ken sen vain tahtoo nähdä.

Ihminen on levoton otus, joka usein tuhoaa ihan itse lajinsa saavutukset. Drobetan roomalaisraunioiden vierestä kurvaa tavaraliikenteen rautatie ja Trajanuksen sillan jäänteet on aidattu betonilla, koska Tonavan pinta nousi valtavan Rautaportti-vesivoimalan rakentamisen myötä. Näky ei ole järin mairitteleva ja se on helppo ohittaa, kuten välinpitämättömän helposti ohitamme sen, mikä ympäristössämme näyttäytyy elähtäneenä ja arvottomana - liian usein se lipsahtaa vanhan tai vanhuuden synonyymiksi. Tämä pätee niin arkisessa tavarakulutuksessa kuin arkkitehtuurissakin ja laajemmin yhteiskuntapolitiikan eri aloilla.

Käsityö on ollut jo puolitoista vuosisataa "kuoleva ala". On ollut kehitysaaltoa ja keksintöä, jotka ovat antaneet perustetta, ettei enää tarvitse itse osata. Osaamme kyllä hiplata etusormella sileää näyttöruutua, mutta monessa muussa suhteessa tumpeloidumme. Tarpeellisetkin tavarat näyttävät vain ilmestyvän jostain (idästä), minkä vuoksi vaatii poikkeuksellista harrastuneisuutta arvioida laatua tai kysyä materiaalien alkuperää. Niinpä samalla kun antaudumme tumpeloitumiselle, sokeudumme. Emme erota laatua rihkamasta, sillä laadun arvoa ei nähdä, kun siihen ei ole tuntumaa, ei materiaalista ymmärrystä tai taidollista sivistystä.

Limogesin keramiikkaklusterin teknologiset saavutukset voivat olla näiltä lakeuksilta äkkiseltään katsoen kaukainen kangastus, mutta tavoitettavissa ja omaksuttavissa soveltavaan käyttöön, jos vain mielenkiintoa riittää. Samaan aikaan on kuitenkin syytä pitää varansa, ettei eteläpohjalainen käsityötaito muutu pelkäksi tarunhohtoiseksi nostalgiaksi. On tärkeää ymmärtää, ettei korkean osaamistason salaisuus ole laitteissa ja koneissa sinänsä vaan inhimillisessä tekemisen jatkuvuudessa, huolellisuudessa ja kärsivällisessä tahdossa oppia lisää. Osaamista ei voi tulostaa. Tällä hetkellä vapaan sivistystyön tarjonta ja korkealuokkaiset opettajat ovat monelle kädentaitojen oppimisen tärkein tuki ja turva, mutta esimerkiksi keramiikan alasta vähänkään enemmän innostuneiden on vähitellen hakeuduttava muualle Eurooppaan oppiin. Kun tähän on tultu, on kansainvälisten mahdollisuuksien ja verkostojen tunnistaminen erittäin tärkeää sekä kädentaitojen että kulttuuriperinnön vaalimisen saroilla.

Lue lisää keramiikka-alan CLAY-hankkeesta ja kulttuuriperintöalan FINCH-hankkeesta >>

Eliza Kraatari
projektikoordinaattori

0 kommenttia
26 / 02 / 19

Mistä tekijät?

  • 1

Vanhuspalvelujen hoitajamitoitusta haluttaisiin kasvattaa kirjaamalla lakiin 0,7 hoitajan normi. Kaunis tavoite, mutta lakipykälät eivät tuo alalle yhtään uutta nuorta opiskelijaa. Samalla monet muutkin alat huutavat työvoimaa alati pienenevistä ikäluokista. Viesti on sama joka puolella Suomea. Siten työvoiman siirtely maan eri osista toiseen on käytännössä nollasummapeliä. Tällä ikääntymis- ja syntyvyystahdilla tekijät uhkaavat loppua, tai itse asiassa ovat jo loppumassa.

Etelä-Pohjanmaan mittakaavassa ei ole realistista tavoitella niinkään väestön kasvua, kuin sitä, että väestörakenne saataisiin tasapainoisemmaksi. Syntyvyys voi kääntyä kasvuun, jos perhepolitiikassa saavutetaan parannuksia. Se tie on kuitenkin hidas. Tämän päivän vastasyntynyt tulee työelämään 2040-luvulla. Käytännössä ainoaksi keinoksi jää maahanmuuton lisääminen. Esimerkiksi Seinäjoella siirtolaisuus on vuosittain ollut noin 100 henkeä plussalla. Tämä on hyvä alku, mutta kyllä siinä pitäisi olla yksi nolla perässä.

Maahanmuutto on hyvä renki, mutta huono isäntä. Siksi maahanmuuton lisääminen pitää tehdä suunnitellusti ja taiten. Aivan ensimmäisenä on erotettava työperäinen maahanmuutto pakolaisten vastaanottamisesta. Työperäisessä maahanmuutossa työnantajalla pitää olla mahdollisuus valita maailmalta tarpeisiinsa nähden parhaat hakijat, kuten kotimaisessakin rekrytoinnissa tehdään. Siinä ei ole mitään pahaa. Valtion pitää myös tulla tässä vastaan ja myöntää työlupia EU:n ulkopuolelta tuleville nykyistä nopeammin ja joustavammin. Kotipesä pitää olla myös kunnossa. Maakuntaan tulijat on otettava vastaan siten, että he oppivat tuntemaan suomalaisen yhteiskunnan säännöt, mutta myös ne mahdollisuudet, joita Suomessa asuminen tarjoaa. Yhteys kantaväestöön on myös äärimmäisen tärkeää. Ulkopuoliseksi jättäminen synnyttää varmuudella ongelmia.

Samalla Etelä-Pohjanmaalla muidenkin kuin Seinäjoen on kannettava vastuunsa heikoimmassa asemassa olevista. Parhaiten se tapahtuu noutamalla pakolaiset suoraan kohdemaista tai leireiltä. Tällöin vältetään ihmissalakuljettajien ja muiden välistävetäjien mahdollisuus rahastaa hädänalaisten kustannuksella. Pakolaistenkin osalta uuden elämän rakentamisessa työn merkitys on äärimmäisen tärkeä ja siihen tulisi luoda myös nykyistä paremmat valmiudet.

Etelä-Pohjanmaa tarvitseekin pikaisesti väestöpoliittisen ohjelman, jossa linjataan maakunnan tavoitteet ja toimenpiteet väestörakenteen oikaisemiseksi. Samalla myös tulevan hallituksen tulisi käynnistää työperäisen maahanmuuton kansallinen toimintaohjelma. Pitkäjänteisellä yhteistyöllä ja suunnittelulla päästään tässäkin asiassa parhaaseen lopputulokseen.


Antti Saartenoja
vs. maakuntajohtaja

 

1 kommenttia
20 / 02 / 19

Monimuotoista kaupunkipolitiikkaa

  • 0

Maailmanlaajuisena kehityssuuntana on jo pitkään ollut väestön, työpaikkojen, yritysten, tutkimustoiminnan ja yleisen kuhinan keskittyminen suuriin kaupunkeihin. Suomesta puuttuvat varsinaiset metropolit ja raaka kansainvälinen kilpailu haastaa myös meikäläisiä isompia kaupunkeja, jotka ovatkin koonneet voimansa, Helsinki etunenässä, ns. C 21-verkostoksi, jossa on mukana myös maakuntakeskus Seinäjoki. Verkosto pyrkii muun muassa vahvistamaan kaupunkipoliittista keskustelua ja kaupunkien yhteistä edunvalvontaa.

Avaus kaupunkipolitiikan vahvistamiseksi on myös seutukaupunkiohjelma ja pienemmän kokoluokan kaupunkien rakentama oma seutukaupunkiverkosto. Ne tuovat keskusteluun paikallisuuden ja monimuotoisemman kaupunkipolitiikan näkökulman. Verkostossa on mukana 54 kaupunkia ja se toimii kumppanina kaupunkiensa palveluiden, tutkimuksen ja yritystoiminnan kehittämisessä ja edunvalvonnassa. Verkosto itse määrittelee seutukaupungit seuraavasti: Seutukaupunkeja ovat kaupungit, jotka ovat seutunsa ja talousalueensa keskuksia (seutukeskus) tai keskuspareja, mutta eivät ole maakuntien keskuksia. Seutukaupungit muodostavat kuntarakenteen perustan. Ne ovat sujuvan elämän keskuksia, joissa työn ja perheen sekä monipuolisen ja laadukkaan vapaa-ajan yhdistäminen on helppoa ja mutkatonta. Etelä-Pohjanmaalta verkostossa ovat mukana Alajärvi, Alavus, Kauhajoki, Kauhava, Kurikka ja Ähtäri.

Kesällä 2018 julkaistu seutukaupunkiohjelma puolestaan tarjoaa työkalupakin seutukaupunkien kehittämiseen. Taustalla on vuonna 2015 eduskunnan tarkastusvaliokunnan huomion kiinnittyminen seutukaupunkien elinvoimaisuuteen ja taloudelliseen pärjäämiseen ja kaupunkineuvos Antti Rantakokon ministeriöiden toimeksiannosta tekemä selvitys seutukaupunkien taloudellisesta elinvoimaisuudesta ja siitä, miten seutukaupungit pääsisivät nykyistä paremmin osaksi talouskasvua. Selvitys luovutettiin lokakuussa 2017 ja yhtenä sen toimenpide-ehdotuksista oli erillisen, yli hallituskausien jatkuvan seutukaupunkiohjelman laatiminen. Ohjelma valmistui kesäkuussa 2018. Se rakentuu kolmesta elementistä: omaehtoinen kehittäminen, sopimuksellisuus–kumppanuus sekä verkostokehittäminen.

Seutukaupunkiohjelman keskeinen sisältöteema on osaavan työvoiman saatavuus. Se on muodostunut tämän ajan mantraksi, joka on täyttä totta kaikkialla Suomessa varsinkin nyt taloudellisesti vauhdikkaamman ajan jäljiltä. Pula työvoimasta tarkoittaa hyvin usein myös estettä yritystoiminnan kehittymiselle ja kasvulle. Ongelmaa ratkaistaessa suuret kaupungit ja pienet kaupungit, unohtamatta maaseutumaisempia alueita, ovat samoilla apajilla, mutta keinot ovat erilaisia. Myös resurssit toimeenpanoon ovat erilaiset.

Tässä suhteessa seutukaupunkien edunvalvonta on kantanut hedelmää, kun valtioneuvosto osoitti vuoden 2019 talousarviossa erillisen 3 miljoonan euron määrärahan verkostohankkeisiin, jotka edistävät seutukaupunkien osaavan työvoiman saatavuutta. Ns. seutu-AIKO-rahoituksen haku on parhaillaan avoinna 15.3.2019 saakka ja Etelä-Pohjanmaan liitto on sopinut työ- ja elinkeinoministeriön kanssa toimivansa erillishaun rahoittavana viranomaisena. Hankkeet tulevat kohdentumaan neljään teemaan, jotka myös ilmentävät keinovalikoimaa ongelman ratkaisemiseksi. Tarkoituksena on luoda joustavia koulutusmalleja koulutuksen saavutettavuuden ja osuvuuden parantamiseksi, tukea työllistämistä julkisten palveluntarjoajien ja yritysten yhteistyöllä, edistää ulkomaisen työvoiman ja kansainvälisten osaajien rekrytointia sekä rakentaa seutukaupunkien yritysverkostojen yhteistyötä.

Hankkeet ovat laajoja verkostohankkeita ulottuen Kemijärveltä Raaseporiin ja Lieksasta Kristiinankaupunkiin. Niissä konkretisoituvat myös kaikki seutukaupunkiohjelman elementit. Seutukaupunkien keskuudessa näyttää vallitsevan innostunut tunnelma ja toimeen on tartuttu tehokkaasti. Hankesuunnitelmia valmistellaan parhaillaan. Aikaa käytännön toteutukseen on noin kaksi vuotta ja tavoitteena on, että hankkeissa käyttöönotetut uudet toimintamallit jäävät elämään ja niitä voidaan hyödyntää koko verkoston piirissä myös hankekauden jälkeen.

Odotukset ovat varmasti korkealla hankkeiden ja niiden tulosten suhteen. Eikä tässä vielä kaikki, sillä arvatenkin seutukaupunkien tavoitteena on edelleen lujittaa verkostoaan ja kasvattaa painoarvoaan niin, että monimuotoinen kaupunkipolitiikkaa saa jatkoa myös tulevalla hallituskaudella.

Ajankohtaisia väläyksiä seutukaupunkien todellisuudesta voi lukea Sujuvan elämän seutukaupungit -blogisarjasta.

Sanna Puumala
kehittämissuunnittelija

 

0 kommenttia
13 / 02 / 19

Jännittäväksi menee

  • 0

Maakunta- ja sote-uudistuksen etenemisen kannalta keskeistä perustuslakivaliokunnan lausuntoa on odoteltu viime päivinä. Sen valmistuttua eduskunnan sote-valiokunta viimeistelee oman lausuntonsa ja asia siirtyy kansanedustajien käsittelyyn.

Jatkuva aikataulujen siirtyminen ja odottelu ymmärrettävästi rassaa monien hermoja. Me uudistusvalmistelussa työskentelevät haluaisimme päästä jo pian seuraavaan vaiheeseen, ihan oikeaan uuden maakunnan rakentamiseen. Valmisteluun henkilöitä luovuttaneissa organisaatioissa ollaan kypsytty sijaistusjärjestelyihin, joille ei näy loppua tulevan. Kunnat ja kuntayhtymät väsyvät tilanteen epämääräisyyteen.

Jos tästä sekavuudesta mitään valopilkkua on haettavissa, niin isoin sellainen on tietoisuus takarajasta. Eduskunta lopettaa istuntokautensa kuukauden kuluttua, ellei suostu "ylitöihin". Ja eduskuntavaalit ovat kahden kuukauden päästä. Joitakin ratkaisuja väistämättä tulee siihen mennessä.

Olen saanut viime viikkoina kuulla useiden kansanedustajien kommentteja tilanteeseen. Puolueesta riippumatta kaikki vakuuttavat yhdestä suusta, että tähänastinen työ ei mene hukkaan ja että uuden soten rakentaminen jatkuu, tapahtui hallituksen mallille mitä tahansa.

Paljon spekuloidaan myös sillä, että eduskunnalta loppuu aika kesken, eikä uudistuslakeja saada sen takia hyväksytyiksi. On häpeällistä, jos eduskunta istuu neljä vuotta ja sitten toteaa, että "sorry, oli viikko liian vähän aikaa".

Hallituksen malli ei tokikaan ole täydellinen. Tuskin se on sitä kenenkään mielestä. Mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että sote-palveluille on tehtävä jotakin. Sitä "jotakin" on jo yritetty noin 15 vuoden ajan, ja ratkaisuja ei ole saatu.

Toinen toistaan on helppo osoitella sormella. Minä en tässä "syyllisiä kaipaa", vaan ratkaisuja ja päätöksiä. Otetaan nyt yksi kunnon askel oikeaan suuntaan ja tehdään sitten niitä todennäköisesti tarvittavia korjauksia. Maailma ei tule tällä sotella valmiiksi, se on selvää. Eikä onneksi tule koskaan, vaan työtä riittää jatkossakin.

Joku viisas on todennut: "Suurimmat harha-askeleet on otettu seisottaessa paikallaan." Niinpä. Nyt odotellaan niitä askelia.

Asko Peltola
Valmistelujohtaja

0 kommenttia
06 / 02 / 19

Innostus ja siitä kertominen

  • 0

Kehittämishankkeissa kautta Suomen tehdään paljon hyvää työtä. Yhdistetään ihmisiä ja asioita uusilla ja oivaltavilla tavoilla, auotaan uutta latua sinne, missä ei ole aiemmin kuljettu. Usein tämä pioneerityö jää turhan pienen piirin tietoon.   

Viestintä on monessa tapauksessa alihyödynnetty väline niin parempaan hanketyöhön kuin tulosten levittämiseen. Osasyyllisiä olemme me rahoittajat, jotka toimimme hanketyön sparraajina ja mahdollistajina.

Rakennerahastojen tukea on jälleen haettavissa näinä alkuvuoden kuukausina. Moni osaaja laatii parhaillaan suunnitelmaa: miten tavoitetaan kohderyhmät, miten sitoutetaan toteuttajatahot saumattomaan yhteistyöhön? Toimenpidelistat ovat pitkiä ja punnittuja. Viestintä jää niillä monesti sivurooliin, vaikka vaikuttavuutta tavoiteltaessa siihen kannattaisi panostaa.

Viimeistään tulosten levittämisvaiheessa viestinnän keskeinen merkitys huomataan. On silti hyviäkin tuloksia saavuttaneita hankkeita, jotka unohtuvat loppuraporttinsa myötä. Monesti niitä yhdistää vajavainen vuorovaikutus. Paljon merkityksellistä työtä ja julkisia resursseja jää silloin laajemmin hyödyntämättä. Sitä ei osata soveltaa, mitä ei tunneta.

Sosiaalinen media on tuonut runsaasti uusia mahdollisuuksia kustannustehokkaaseen ja omaehtoiseen viestintään ja oikeiden kontaktien löytämiseen. Edes hankkeen omat sosiaalisen median tilit eivät ole välttämättömiä. Naseva aihetunniste ja vikkelästi viestivä hankkeen toteuttajaryhmä on tehokas yhdistelmä.

Verkkosivusto on useimmille hankkeille edelleen keskeisin tiedon välittämisen kanava. Ammatti- tai maakuntalehden palstalle pääseminen tuo painoarvoa sanomalle. Hyvin toteutettu tapahtuma voi innostaa salillisen osallistujia oman viestin taakse.

Kanavia on paljon ja oikeiden valitseminen vaatii suunnittelua ja paneutumista. Ydinviestien määritteleminenkään ei ole aina helppoa. Monesti tässä on tarpeen hankehenkilökunnan ulkopuolisen osaamisen käyttäminen. Siihen kannattaa resursoida riittävästi.

Toukokuisten eurovaalien alla moni äänestäjä pohtii, miten Euroopan unioni näkyy omassa elämässä ja omassa lähipiirissä. EU-rahoituksen mahdollistamaa kehittämistyötä saatetaan tehdä hyvinkin lähellä kotikunnassa, jopa omassa työnantajaorganisaatiossa. Eurooppa-päivän tienoilla median kiinnostus raportoida EU-rahoituksen vaikutuksista lisääntyy. Tilaisuus kannattaa hyödyntää.

Voisiko tulosviestintä olla vaikkapa vauhdikasta, lennokasta, outoa, luovaa tai visuaalista? Työtä riittää, sillä helmasyntimme on kapulakielisyys. Juutumme puhumaan välineestä eli hankkeesta siinä, missä tärkeitä ovat oivallukset ja tulokset. Ne innostavat meitä ja niillä voimme innostaa muut.

Elina Hykkönen
eteläpohjalaislähtöinen ohjelmajohtaja Pirkanmaan liitossa


POIMI TALTEEN!

Etelä-Pohjanmaan liiton hankeviestintäohjeet (pdf) >>
Hyviä vinkkejä hankeviestintään (pdf) >>

0 kommenttia
01 / 02 / 19

Mahdollisuuksien kiertotalous

  • 0

Kiertotalous on aikamme megatrendi, jonka avulla taistellaan ahnaasti kestävämmän maailman ja tulevaisuuden puolesta. Käsitteenä kiertotalous on laaja ja sulkee sisälleen laajalti erilaista toimintaa. Se on resurssien viisasta käyttöä, raaka-aineiden kestävää valintaa, tuotteiden kestävää suunnittelua, uudelleenvalmistusta, tuotteen tarjoamista palveluna, digitaalisten alustojen kautta tapahtuvaa jakamistaloutta sekä viimeisimpänä keräystä ja kierrätystä. Kiertotalous on siis näkökulma, joka huomioidaan tuotteiden ja palvelujen koko arvoketjussa ja elinkaaressa.

Yksi tapa jaotella kiertotalouden ulottuvuuksia on eritellä se kierron mukaan kierron sulkemiseen, hidastamiseen ja pienentämiseen. Kierron sulkemisessa on kyse materiaalien ja tuotteiden uudelleen käytöstä. Kierron hidastamisella viitataan taas tuotteen elinkaaren pidentämiseen mm. korjaamalla tai kestävyyteen panostamalla. Kierron pienentäminen taas viittaa erityisesti resurssitehokkuuteen ja jätteiden minimointiin.

Uusia työpaikkoja ja vähemmän CO2-päästöjä

Kiertotalous nähdään ennen kaikkea positiivisena mahdollisuutena ja sen vaikutuksista on esitetty monenlaisia arvioita. Kiertotalouden mahdollisuudet on nostettu keskiöön mm. Euroopan unionissa, joka on asettanut kunnianhimoiset tavoitteet kiertotalouteen siirtymiseksi EU:n kiertotalouspaketissa. Arvioiden mukaan kiertotalouspaketin tavoitteiden saavuttamisella voidaan saavuttaa jopa 600 miljardin euron säästöt Euroopan yrityksille, mikä vastaa noin 8 % yritysten vuosittaisesta liikevaihdosta.

Kiertotalous mahdollistaisi jopa 580 000 työpaikan syntymisen ja vähentäisi myös EU:n hiilidioksidipäästöjä 450 miljoonalla tonnilla vuoteen 2030 mennessä. Sitra on arvioinut myös kiertotalouden vaikutuksia Suomen taloudelle ja sen mukaan kiertotalouden arvonlisä Suomen kansantalouteen on vähintään kolme miljardia euroa vuosittain vuoteen 2030 mennessä.

Innovatiivisia avauksia maakunnasta

Monipuolisuudessaan kiertotalous luo paljon mahdollisuuksia yrityksille ja myös uudelle liiketoiminnalle. Mahdollisuudet piilevät paitsi olemassa olevien toimintojen kehittämisessä myös täysin uudenlaisten liiketoimintojen synnyttämisessä. Molemmista näistä löytyy myös Etelä-Pohjanmaalta loistavia esimerkkejä. Julkisen tavaran huutokauppa Kiertonet on oivallinen esimerkki kiertotalouden synnyttämästä täysin uudesta liiketoiminnasta, joka perustuu alusta- ja jakamistalouden periaatteille. Seinäjoella ja Kauhajoella käyttöön otettu ruokahävikkisovellus ResQClub on myös esimerkki tällaisesta uudenlaisesta liiketoiminnasta.

Lisäksi maakunnasta löytyy lukuisia esimerkkejä sivuvirtojen hyödyntämisestä. Altia Oyj:n Koskenkorvan tehdas sai taannoin tunnustusta kansainvälisessä The Drinks Green Awards 2018 -kilpailussa bio- ja kiertotalouden ansiokkaasta toteuttamisesta. Tehtaalle tuleva ohra hyödynnetään sataprosenttisesti, kun tuotantoon kelpaamaton sivuvirta poltetaan omassa biovoimalaitoksessa, josta syntyvä höyryenergia hyödynnetään edelleen tehtaan tislausprosessissa. Suljettua kiertoa siis parhaimmillaan! Lapuan peruna taas on tehnyt viime vuosina mittavaa tutkimus- ja kehitystyötä perunan tärkkelyksen valmistusprosessista ylijäävän solunesteen uudelleen hyödyntämisestä rehuna, ja saanut tähän kehitystyöhön myös EU:n investointipankin lainantakausta yhtenä ensimmäisenä Suomessa.

Pk-yrityksille oma pilottiprojekti

Kiertotalouden hyödyt yrityksille ovat moninaiset ja kiteytyvät ehkä parhaiten kilpailukyvyn vahvenemiseen. Tuotannon prosessien ja materiaalien käytön tehostaminen voi ilmetä kustannussäästöinä muun muassa materiaaleissa, energian kulutuksessa tai myös logistiikassa. Kestävän liiketoiminnan mukaan toimiminen on myös itsessään arvokasta ja yrityksen lisäksi se luo arvoa yhteiskunnalle ja ympäristölle. Kiertotalouden ja kestävän liiketoiminnan periaatteiden mukaan toimiminen vaikuttaa positiivisesti yrityksen imagoon ja tulevaisuudessa sen merkitys korostuu varmasti entisestään.

Etelä-Pohjanmaan liitto on mukana kansainvälisessä CESME-kiertotaloushankkeessa, jossa on etsitty ratkaisuja erityisesti pk-yritysten kiertotalouteen. Osana hanketta toteutetaan paraikaa pilottiprojektia, jossa testataan ja kehitetään edelleen yritysten kiertotalousmahdollisuuksia kartoittavaa Vihreän profiilin työkalua. Pilottia viedään eteenpäin yhdessä VTT Oy:n kiertotalousasiantuntijoiden kanssa, ja talven aikana kutsumme myös yrityksiä mukaan testaamaan työkalua ja hakemaan ajatuksia oman yrityksensä kiertotalousmahdollisuuksiin.

Työkalun testauksia yrityksiin tehdään muun muassa kahdessa työpajassa: Seinäjoella 8.2. ja Ähtärissä 6.3, jonne kutsumme innolla mukaan kiertotalousmahdollisuuksista kiinnostuneita eteläpohjalaisia pk-yrityksiä! Mikäli kiinnostuit, lisätiedot työpajoista löydät täältä.

Hanna Meriläinen
Projektikoordinaattori

 

 

 

 

 

0 kommenttia
25 / 01 / 19

”Junailijan pilli ilimoo jo viilsi”

  • 3

Raideliikennepilotti käynnistyy Etelä-Pohjanmaalla

Liikenne- ja viestintäministeriö valitsi 23.1. yhdentoista hakemuksen joukosta alueellisen junaliikenteen pilottien jatkosuunnitteluun Kymenlaakson, Etelä-Pohjanmaan ja Pirkanmaan hankkeet. Etelä-Pohjanmaan liitto haki pilottikohteeksi yhdessä Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen liittojen sekä kuntien kanssa. Hakemuksessa tavoiteltiin pilottikohteeksi koko Vaasa–Jyväskylä-väliä sekä Kokkola–Seinäjoki-väliä. Hakemuksen kokonaisuudesta soveltuvimmaksi kohteeksi liikenne- ja viestintäministeriö arvioi kuitenkin liikenteen Seinäjoen ja Ähtärin välillä.

Pilottikohteeksi pääsy ei kuitenkaan takaa toteutusta vaan toteutus riippuu pilotointikokonaisuuden ja sen kustannustason selvittyä tehtävistä päätöksistä. Joka tapauksessa jo pilottiin osallistumisesta on suuri hyöty alueelle ja maakunnalle. Mikäli maakuntauudistus toteutuu, alueellisen junaliikenteen järjestämisvastuu siirtyy valtiolta maakunnille ja pilotista saatava osaaminen helpottaa uusien tehtävien haltuunottoa.

Raideliikenne on investointien ja liikennöinnin kehittämisen suhteen elänyt pitkään hiljaiseloa. Megatrendit, suurimpana ilmastonmuutoksen hillitseminen, toimivat nyt raideliikenteen renessanssin vauhdittajina. Raideliikenne on ilmaston kannalta vähiten haitallinen joukkoliikennemuoto. Jotta ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ei tarvitse turvautua todella radikaaleihin ratkaisuihin, raideliikenteen kulkutapaosuuden kasvattamiseksi täytyy käyttää kaikki toteuttamiskelpoiset keinot.

Raideliikennevisioissa käytetään yleisesti tavoitteena 8 %:n kulkutapaosuutta, mutta osuus voidaan nostaa innovoinnilla ja investoinneilla yli 10 %:iin. On arvioitu, että tarjonnan lisääminen voisi lisätä työ- ja opiskelumatkoja kyseessä olevalla välillä 40 000:lla matkalla vuodessa.

Pilotin jatkosuunnittelussa voidaan miettiä raideliikenteen kulkutapaosuuden ja sitä kautta matkustajamäärien lisäämiseksi monipuolisempia keinoja kuin pelkästään junaliikenteen tarjonnan lisääminen. Junamatka on vain yksi osa matkaketjua esimerkiksi kotoa työpaikalle tai oppilaitokseen. Matkaketjun ns. ensimmäisen ja viimeisen kilometrin haasteisiin täytyy myös etsiä ratkaisuja. Ilman merkittäviä lisäkustannuksia voisi kuntien palveluliikenteen vuoroja muokata junaliikenteen kansaa yhteensopiviksi tai tutkia mahdollisuuksia muuttaa joitain junaliikenteen kanssa rinnakkaisia bussivuoroja liityntäliikennevuoroiksi.

Lisäksi lippujärjestelmiä ja lipputuotteita tulee kehittää siten, että yhdellä lippuostoksella voisi suoriutua koko matkakokonaisuudesta. Asemien ja seisakkeiden toimivuuteen, turvallisuuteen ja viihtyisyyteen tulee myös kiinnittää huomiota. Helppo ja suhteellisen edullinen kehittämiskohde on pysäkkien valaistuksen parantaminen ja (sähkö)pyöräpysäköinnin kehittäminen. Tulemme myös panostamaan mahdollisista uusista vuoroista ja palveluista tiedottamiseen ja markkinointiin, jottei junalla liikkuminen jää ainakaan siitä kiinni.

Markkinoinnista puheen ollen, Ähtärin kaupunginjohtajalla Jarmo Pienimäellä olisi junalle nimikin valmiina. Keski-Suomen ratapäivillä hän ehdotti Ähtärin kautta kulkeville junille nimeä ’Pandalino’.

Junaliikepilotista löytyy lisätietoa liikenne- ja viestintäministeriön eilen julkaisemassa tiedotteessa sekä Etelä-Pohjanmaan liiton tiedotteessa.

 

Jani Palomäki
Maakuntainsinööri

 

 

 

3 kommenttia
16 / 01 / 19

Sijoitusvinkkejä vanhuuden varalle

  • 1

Jokainen on varmasti törmännyt lehtijuttuihin, joissa neuvotaan, kuinka sijoittamalla voit turvata itsellesi mukavat eläkepäivät työuran päättymisen jälkeen. Taloudellinen sijoittaminen onkin usein kannattavaa. Mutta ikääntyvän ihmisen kokonaishyvinvoinnin näkökulmasta sijoittamista on mahdollista ajatella laajemminkin. On hyvä miettiä, voisiko olla kannattavaa sijoittaa myös omaan kulttuuriseen ja sosiaaliseen pääomaan.

Etelä-Pohjanmaalla 2017 tehdyn hyvinvointibarometriselvityksen mukaan maakunnassa asuvien ikäihmisten pahin ongelma ei ole köyhyys tai rahan puute. Suurin hyvinvointiin liittyvä ongelma on yksinäisyys. Tämä havainto ei koske pelkästään Etelä-Pohjanmaata vaan Suomea laajemminkin. Aikuisten terveys-, hyvinvointi- ja palvelututkimuksen mukaan Suomen aikuisväestöstä tuntee olonsa yksinäiseksi yli 400 000 asukasta. Ikäryhmittäin katsottuna yksinäisyys kohdistuu erityisesti elämän alku- ja loppupäähän.

Kuinka sijoittamisella voidaan pitkällä tähtäimellä parhaiten ehkäistä yksinäisyyttä ja tukea omaa hyvinvointia? Kokemusten perusteella kannattaa ruokkia nimenomaan kulttuurista ja sosiaalista pääomaa. Tutkimukset osoittavat, että ihmiset jotka osallistuvat erilaisiin sosiaalisiin toimintoihin aktiivisesti ja luottavat toisiin ihmisiin, tuntevat itsensä keskimääräistä terveemmiksi ja voivat paremmin. Sosiaalisen pääoman vähäinen määrä puolestaan lisää ennenaikaisen kuoleman riskiä.

Kulttuurisen pääoman suhteen vaikutukset ovat pitkälti samansuuntaisia. Kirjailija ja dosentti Markku T. Hyyppä on todennut tutkimuksissaan, että aktiivinen kulttuurinen harrastaminen lisää elinvuosia keskimäärin parilla tai kolmella. Harrastuksen ei tarvitse olla korkeakulttuuria, vaan itselle iloa tuottavaa tekemistä, johon liittyy yhteisöllisyys. Kulttuuriaktiiviset ihmiset elävät pidempään kuin esimerkiksi sohvaperunat, sanoo Hyyppä.

Kulttuurisen pääoman vaikutukset

Etelä-Pohjanmaan liiton Kulttuurisote-hankkeessa 2018 tehty selvitys osoitti, että Etelä-Pohjanmaalla asuvista yli 65-vuotiaista suhteellisen harvat ovat aktiivisia kulttuurin harrastajia. Oman kulttuuriperinteensä he kuitenkin tuntevat hyvin. Vahvuuksia ovat mm. käsityötaito sekä paikallisen ruoka-, laulu- ja tarinaperinteen tuntemus. Vaikka yksinäisyyttä esiintyykin maakunnan alueella runsaasti, on kulttuurinen pääoma paikallisten ikäihmisten keskuudessa keskimäärin hyvällä tasolla.

Kulttuurista pääomaa voidaan mitata myös kulttuurisen toimijuuden tasolla. Mitä aktiivisempaa kulttuurin harrastaminen on, sitä suuremmat ovat hyvinvointivaikutukset. Kun Kauhajoella asuva 68-vuotias naishenkilö käy viikoittain paikallisen kuoron harjoituksissa, on tällä harrastuksella todennäköisesti suuri merkitys hänen kokonaishyvinvoinnilleen. Joskus merkitys voi olla jopa mullistava. Isännät voivat puolestaan lähteä vaikka keppijumppaan, kunhan pitävät huolen, että vetäjä soittaa hyvää musiikkia. Positiiviset vaikutukset eivät tule pelkästään taidetoiminnasta, vaan harrastukseen liittyvät sosiaaliset suhteet ja niiden mukanaan tuoma osallisuus ja vuorovaikutus ovat yhtä tärkeitä.

Hajasijoituksen merkitys

Sijoittamiseen liittyvissä lehtijutuissa suositellaan usein hajasijoittamista. Tämä on myös edellä kerrottuun viitaten viisas valinta. Kulttuurisen ja sosiaalisen pääoman merkitys saattaa iän myötä nousta taloudellista pääomaa tärkeämmäksi. Vuosien mittaan meidän kaikkien toimintakyky pikku hiljaa heikkenee. Tämä on tosiasia, mihin ei tunneta poikkeuksia. Kulttuurinen ja sosiaalinen pääoma voivat tuottaa meille tärkeitä pelimerkkejä juuri silloin, kun niitä kaikkein eniten kaivataan.

Kulttuuriseen ja sosiaaliseen pääomaan sijoittaminen on siinäkin mielessä mukavaa, että se ei useimmiten edellytä suuria rahallisia panostuksia. Toki välillä saatetaan vaatia pientä riskin ottoa ja epämukavuusalueelle menemistä. Useimmiten se kuitenkin kannattaa.

Sosiaaliseen ja kulttuuriseen pääomaan sijoittaminen kannattaa aloittaa nuorena. Kokemukset osoittavat, että ikäihmisten aktiivinen taiteen ja kulttuurin harrastaminen on usein seurausta pitkään tai mahdollisesti koko elämän ajan jatkuneesta toiminnasta. Sama pätee myös sosiaalisiin verkostoihin ja niiden rakentamiseen. Toisaalta poikkeukset vahvistavat säännön, eli parempi myöhään kuin ei silloinkaan.  

 

Esa Vienamo
projektipäällikkö

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

1 kommenttia
09 / 01 / 19

Etelä-Pohjanmaa kasvupolulle

  • 0

Etelä-Pohjanmaa on yrittäjyysmaakunta. Yritystiheys on Suomen korkeimpia, ja yrittäjien osuus työssäkäyvistä on koko maan korkein.  Erityispiirteenä on hajautunut yritysrakenne eli yritystoimintaa löytyy kaikilta seuduilta. Eteläpohjalainen yrittäjämäinen asenne on laajalti tunnettu. Maakunnan kaupungit ja kunnat ovat keikkuneet kärkisijoilla monissa erilaisissa yritysmyönteisyyttä kartoittavissa selvityksissä.

Yrittäjyys on siis meillä erityisen vahva voimavara. Yritykset ovat keskimäärin kuitenkin hyvin pieniä. Siinä ei sinänsä ole tietenkään mitään pahaa – kannattava yritystoiminta on arvostettavaa toimintaa yrityksen koosta riippumatta.

Yritysten kasvuhakuisuuden parantaminen on joka tapauksessa tärkeä kehittämistavoite. Kasvuyrityksiä meillä on vähemmän kuin maassa keskimäärin. Kasvu, kansainvälistyminen ja kilpailukyvyn parantaminen heijastuvat esimerkiksi uusien ja uudenlaisten työpaikkojen luomiseen ja korkeampaan arvonlisään. 

Kasvuyrittäjyyden kehittämisen eteen on tehty Etelä-Pohjanmaalla paljon. Jo vuonna 2012 laaditun kasvuyrittäjyysohjelman yksi tärkeä tavoite on ollut selkeyttää yrityspalvelujen tarjontaa. Ohjelmalla on haluttu myös vaikuttaa kasvuyrittäjyyden positiiviseen näkyvyyteen mediassa. Toimintaa koordinoi kasvuyrittäjyysfoorumi.

Seinäjoen ammattikorkeakoulussa ja yliopistotoimijoiden EPANET-verkostossa tehdään hyvää yrittäjyystutkimusta ja kehitystyötä. Maakunnassa toteutetaan paljon kasvuyrittäjyyteen liittyviä hankkeita. Esimerkiksi hallitustyöskentelyn kehittäminen, digitalisaation hyötyjen konkretisointi ja innovaatioiden kaupallistaminen ovat teemoja, joihin liittyy monia hankkeita tälläkin hetkellä.

Muun muassa ELY-keskus, Leader-ryhmät, yrittäjäjärjestö, kauppakamari, oppilaitokset, uusyrityskeskus, TE-toimisto, Business Finland, Finnvera sekä kunnalliset elinkeinotoimijat ja yksityiset palveluntarjoajat edistävät päivittäisessä työssään erilaisilla palveluilla, koulutuksella ja neuvonnalla yritystoiminnan kehittämistä ja kasvua.

Yksi konkreettinen eri toimijoiden yhteinen ponnistus on Kasvu Open -kilpailuun kuuluvan maakunnallisen Kasvupolun järjestäminen. Suupohjassa järjestettiin ensimmäinen Suupohjan Kasvupolku jo vuonna 2017. Aiemmin Etelä-Pohjanmaalla toimittiin maakunnallisen Grow Up -kasvuyrityskilpailun merkeissä.

Viime vuonna järjestetty Etelä-Pohjanmaan Kasvupolku oli jättimenestys. Etelä-Pohjanmaan kasvupolulle oli 84 hakijaa, ja valtakunnalliseen finaaliin valittiin kahdeksan yritystä. Lisäksi finaalissa 10 parhaan joukkoon nousi Mailroom Solutions (ent. Notta Systems) Seinäjoelta.

Etelä-Pohjanmaan Kasvupolku järjestetään tänäkin vuonna. Ilmoittatuminen on auki 26.2.2019 saakka. Kilpailuasetelma tuo mielenkiintoa ja näkyvyyttä, mutta kaikkein merkityksellisintä kuitenkin on mukaan valittujen yritysten saama asiantuntija-apu, verkostot ja sparraus liiketoiminnan eri osa-alueilla. Innostamme tutustumaan asiaan ja osallistumaan!

Lisätietoja ja ilmoittautumiset Etelä-Pohjanmaan Kasvupolulle osoitteessa https://www.kasvuopen.fi/kasvupolut/etela-pohjanmaan-kasvupolku-2019

Heli Rintala
vs. aluekehitysjohtaja

0 kommenttia
« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös