11 / 09 / 19

Let’s make countryside strong again!

  • 0

“Let’s make countryside strong again!” Tämä kansanedustaja Merja Kyllösen lausahdus palkittiin MAMBA-hankkeen Rural Mobility between public and business interests -seminaarissa raikuvin aplodein. Lausahdus oli yleisölle enemmän kuin tervetullut, sillä kansainvälinen MAMBA-hanke pyrkii löytämään uusia ratkaisuja liikkumisen edistämiseen ja palvelujen saavutettavuuteen maaseudulla. Kyllönen korosti kuinka kaupungin ja maaseudun vastakkainasettelun sijaan olisi syytä muistaa, että maaseutu ja kaupunkialueet sekä tarvitsevat että tukevat toisiaan. Perusasiat, kuten ruoka, energia ja vesi, tulevat pääosin maaseudulta, joten elinvoimainen maaseutu on elinehto myös kaupungeille.

Merja Kyllönen puhuu liikenneseminaarissa

Merja Kyllönen

Seminaarissa liikkumista lähestyttiin useista eri näkökulmista. Professori Heikki Liimatainen Tampereen yliopistosta pureutui puheenvuorossaan liikenneköyhyyden käsitteeseen. Liikenneköyhyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa yksilöllä ei ole mahdollisuutta toteuttaa jokapäiväisiä liikkumisentarpeita sopivalla tavalla, sopivassa ajassa tai sopivina ajankohtina. Liimatainen totesi, että vaikka ihmiset Suomessa ovat yliopiston toteuttaman tutkimuksen mukaan tyytymättömiä liikkumisen vaatimiin kustannuksiin, varsinainen liikenneköyhyys on Suomessa harvinaista. Tämä oli lohduttavaa kuultavaa suomalaisille MAMBA-hankkeen toteuttajille. Uusia ratkaisuja ja ideoita tarvitaan kuitenkin, jotta liikenneköyhyys ei tulevaisuudessakaan uhkaisi maaseudun elinvoimaisuutta Suomessa ja Itämeren alueella.

Heikki Liimatainen puhuu liikenneseminaarissa

Heikki Liimatainen

Seminaarin yhtenä tarkoituksena olikin tuoda sekä ulkomaisten MAMBA-hankkeen toteuttajien että muiden suomalaisten alan toimijoiden tietoisuuteen uusia ideoita ja innovatiivisia liikenneratkaisuja. Topias Pihlavan case (Turun kaupunki) Fölix – Feeder Transport Service esitteli Turun alueella toimivan joukkoliikennettä ja taksia yhdistävän FÖLIX-palvelun. Suurta mielenkiintoa herätti erityisesti Tea Koskelan (Ylläksen matkailuyhdistys) esittelemä Open Arctic MaaS -project: co-creating rural transport information services to improve accessibility of travel destinations -hanke. Hankkeessa yhdistyvät uraauurtavalla tavalla liikkumisen tukeminen, matkailu ja digitalisaatio. Tavoitteena on tehdä liikkuminen Lapissa mahdollisimman helpoksi sekä turisteille että asukkaille ja tuoda eri yrittäjien ja toimijoiden tarjoamat palvelut mahdollisimman helposti saataville ja näin ollen tukea alueen elinvoimaisuutta ja työllisyyttä. Samankaltaista kokeilua olisi mielenkiintoista tuoda myös Etelä-Pohjanmaalle − nyt kun täälläkin alkaa matkailun merkitys elinkeinona koko ajan vahvistua.

Etelä-Pohjamaan panos seminaarille isännöinnin lisäksi oli Mikko Tanhuamäen (Seinäjoen kaupunki) erinomainen esitys Mobility Centre – Case South Ostrobothnia. MAMBA-hankkeen tavoitteena on luoda hankkeen toiminta-alueelle alueellisia kuljetuspalvelukeskuksia (MC-Mobility Centre). Etelä-Pohjanmaalla hankkeen toimijat (Seinäjoen ammattikorkeakoulu ja Etelä-Pohjanmaan liitto) ovat suunnitelleet mahdollista kuljetuspalvelukeskusmallia yhdessä Seinäjoen kaupungin ja alueen muiden kuntien ja kuntayhtymien kanssa. Alkuvaiheessa kuljetuspalvelukeskus keskittyisi lähinnä sosiaali- ja terveysalan kuljetuksiin. Mikko Tanhuamäki onnistui hienosti tiivistämään mallin edut ja perusperiaatteet esityksessään, mutta viime kevään SOTE-mullistukset ja monet muut muutokset ovat nostaneet varovaisuutta pintaan, joten käytännön toteutukseen on vielä pitkä matka. Mutta kuten Antti Savola (Novice Oy) totesi inspiroivassa From dreams to reality – procuring innovativeness to rural mobility -puheenvuorossaan: joskus on astuttava oman mukavuusalueen ulkopuolelle ja tavoiteltava rohkeasti uudistuksia. Muutos ja sen suunnittelu edellyttävät vuorovaikusta, monia tunteja työtä sekä rohkeutta – myös epäonnistua.

Myös Kyllönen korosti puheenvuorossaan oman ajattelun haastamisen tärkeyttä ja vuorovaikutuksen sekä hyvien yhteistyökumppaneiden merkitystä. Asioiden muuttaminen politiikan keinoin on usein hidasta, mutta Kyllönen kannusti kuulijoita silti sitkeyteen ja sinnikkyyteen. ”Uskokaa että voitte tehdä muutoksia, olkaa valmiita yhteistyöhön kaikkien kanssa, − myös niiden kanssa, jotka eivät ole mieluisia yhteistyökumppaneita − jakakaa tietoa ja hakekaa aktiivisesti uusia yhteistyökumppaneita. Koputelkaa oville älkääkä antako periksi, sillä muutoksen aikaansaamiseksi on tärkeää löytää oikeat vaikuttamisen kanavat ja toimia yhdessä.” Tarvittaessa Kyllönen lupasi myös koputella oville puolestamme, sillä maaseudun palvelut, liikenne ja elinvoimaisuus ovat hänelle kainuulaisena hyvin tärkeitä.

Kyllönen heitti maaseudun kehittäjille tärkeän vinkin; tulevaisuuden tunnussana hankehakemuksiin voi hyvinkin olla MopenDaaS. Euroopan tasolla Maasin (Mobility as service) tilalle keskusteluihin noussut MopenDaas (Mobility, Energy, Digitalization, Automatisation) yhdistää liikkumisen, energian, digitalisaation ja automatisaation näkökulmat. Menestyksekkäiden tulevaisuuden hankkeiden ja innovaatioiden kannattaa kytkeä kaikki nämä näkökulmat omiin ratkaisuihinsa. Kyllösen tulevaisuuden vinkit otettiin kiitollisuudella vastaan.

Liikenneseminaarin yleisöä

Kaiken kaikkiaan seminaari oli hyvin antoisa ja tarjosi ajattelemisen aihetta ja pureskeltavaa pitkäksi aikaa. Ulkomaiset vieraamme olivat hyvin tyytyväisiä ja ihastuivat myös kesäiseen Seinäjokeen.

Rural Mobility between public and business interests- seminaari Seinäjoella 5.6. 2019 oli osa MAMBA-hankkeen Rural Mobility Seminar – sarjaa. Seminaaritallenne on katsottavissa seuraavista linkeistä:
Osa 1 »
Osa 2 » 


Kirjoittajat:

Sanna Valkosalo, projektipäällikkö
Tanja Aronsen, projektipäällikkö

Seinäjoen ammattikorkeakoulu

 

Mamba – Maximising mobility and accessibility of services in rural areas of the Baltic Sea Region

Interreg Itämeren alueen ohjelman hanke, jonka toteutusaika on 1.10.2017-30.9.2020

  • Mukana olevat maat ovat Suomi, Ruotsi, Saksa, Latvia, Tanska, Puola
  • Suomalaiset partnerit ovat SeAMK, Etelä-Pohjanmaan liitto ja Pohjois-Karjalan liitto
  • Hankkeen budjetti 3,5 miljoonaa euroa, josta suomalaisten toimijoiden osuus on 670 000 euroa.
  • Lisätietoja  hankkeen verkkosivuilta: https://www.mambaproject.eu/

 

 

 

0 kommenttia
11 / 09 / 19

Heikkouret ehkä puuttuu, mutta haasteita piisaa

  • 0

Me eteläpohjalaiset tapaamme kehua itseämme, pilke silmässä toki, että meiltä ei puutu kuin heikkoudet. Trossaaminen kuuluu kansanluonteeseemme, eikä siinä sinänsä pahaa ole. Se on Etelä-Pohjanmaan tavaramerkki.

Tämän vuoden aikana olemme kuitenkin joka puolella maakuntaa joutuneet toteamaan, että ellei heikkouksia niin ainakin haasteita meillä riittää. Ongelmiksikin jotkut niitä nimittävät.

Kuten lähes kaikissa Suomen maakunnissa, myös meillä väestömuutokset ovat voimistuneet yllättävän nopeasti. Tiedossa on toki ollut, että asukasluku hiljalleen vähenee. Mutta vauhti on silti yllättänyt.

Viime vuosisadan lopulla uusia eteläpohjalaisia syntyi vuosittain noin 2500. 2000-luvun alkuvuosista lähtien määrä on pysytellyt vähän yli 2000:ssa aina vuoteen 2015 asti. Viime vuonna vauvoja saatiin maakuntaan 1600, ja alueemme 17 kunnasta peräti neljässä syntyi vähemmän kuin 20 lasta.

Haikaran käynnit harventuivat kolmessa vuodessa viidenneksellä. Jos muutaman viime vuoden romahdus jatkuisi – mitä en usko – viimeinen eteläpohjalainen syntyy vuoden 2035 paikkeilla.

Samaan aikaan Etelä-Pohjanmaa kärsii vakavasta työvoimapulasta monella alalla. Ja meitä lähivuosina eläkkeelle siirtyviä on yhä enemmän.

Kolmas pulma on korkeakoulutuksen vähäisyys. Aalto-yliopiston rehtori murehti hiljattain julkisuudessa siitä, että uusimaalaisten nuorten täytyy lähteä muualle opiskelemaan, koska aloituspaikkoja ei ole maakunnassa riittävästi. Uudellemaalle pitäisi siksi saada lisää opiskelupaikkoja.

Syytä olisi kuitenkin muistaa, että eteläpohjalaisista yliopistoon lähtijöistä 100 prosenttia lähtee kotimaakuntansa ulkopuolelle. Emmekä ole tässä suhteessa ainut maakunta.

Aluetutkija Timo Aro nimittää muutosta demografiseksi neloshaasteeksi: samaan aikaan syntyvyys alenee, väestö ikääntyy, työikäinen väestö vähenee ja muuttoliike valikoi ja polarisoi.

Jos ja kun haluamme turvata kotiseutumme kehityksen myös tulevina vuosikymmeninä, ainut nähtävissä oleva keino on kasvattaa voimakkaasti maahanmuuttoa. Uusia eteläpohjalaisia ei saada voivottelemalla tai aitoja rajoillemme rakentamalla, vaan määrätietoisilla toimilla.

Yrityksiimme ja sote-palveluihin ei haeta väkeä kuin kaupan hyllyltä äkkitarpeeseen. Kyse on vuosien ja vuosikymmenten työstä, jota on nostettava aivan uudelle tasolle nykyisistä pikku ponnisteluistamme.

*****

Mutta mukaviakin muutoksia tapahtuu.

Positiivisen sykäyksen maakuntamme väestömäärään tuo Isonkyrön palaaminen osaksi Etelä-Pohjanmaata vuoden 2021 alusta. Isokyröläiset ovat jo pitkään osallistuneet erilaisiin kokouksiin ja työryhmiimme, joten yhteistyö jatkuu tutulla tavalla.

Hienoa on kuitenkin se, että kuntalaisten oma tahto toteutui. Tervetuloa takaisin osaksi Etelä-Pohjanmaata!

 

Toimeliasta ja värikästä syksyä!

 

Asko Peltola
Maakuntajohtaja

0 kommenttia
04 / 09 / 19

Niin on jos siltä näyttää?

Otsikon sitaatti liitetään yleensä Urho Kekkoseen, mutta on itse asiassa italialaisen Nobel-kirjailijan Luigi Pirandellon (1867-1936) kirjoittaman näytelmän nimi. Kekkonen viittasi ymmärtääkseni lauseella tilanteeseen, jossa politiikka perustuu mielikuviin tosiasioiden kustannuksella.

Etenkin liikennepolitiikkaan mielikuvamarkkinointi on tullut väellä ja voimalla. Tunnin juna, enemmän kaikille, Suomirata - Suomen tavoitteiden toteuttaja, Valtatie 3 -Suomen ruokatie ja viennin valtaväylä, Nelostie, läpi Suomen ja elämän, Kasitie - kansantalouden tukipilari. Siinä pari esimerkkiä meiltä ja muualta, jossa pelataan vahvoilla mielikuvilla. Mielikuvilla vedotaan tunteisiin, ja tunteet vaikuttavat toimintaan. Kuva nälkään nääntyvästä lapsesta herättää auttamisen halun paljon paremmin kuin uutinen siitä, että miljoona ihmistä kärsii aliravitsemuksesta. Tämä vaikuttamisen mekanismi on alettu ymmärtää myös kilpailtaessa liikenneväylien rahoituksesta.

Olemmeko siis siirtyneet edunvalvonnassakin totuuden jälkeiseen aikaan ja ruvenneet vain kehittelemään mahdollisimman mieleenpainuvia kuvajaisia vailla totuuden häivää? Voittaako kisan parhaalla sloganilla, vaikka matkustaja- tai tonnimäärät kertoisivat jotakin muuta? Osoittamatta ketään syyttävällä sormella, voi helposti löytää hankkeita, joissa asiat pyritään esittämään vähintäänkin todellisuutta paremmassa valossa.

On myös selvää, että suomalainen perusvirkamies ei olisi kuunaan voinut itse keksiä alussa siteeraamiani iskulauseita. Hänet on koulutettu siten, että viranhoitoon ei saa sotkea markkinointia, eikä varsinkaan tunne-elämää. Ja jos hän sellaiseen ryhtyy, niin hyvin nopeasti ollaan ojasta allikossa.

Halutessaan vahvistaa sanomaansa on viranomaisen parempi kutsua apuun ammattilaiset. Niin sanottuun vaikuttajaviestintään, arkisemmin lobbaukseen, erikoistuneita palveluja on kokeiltu myös Etelä-Pohjanmaan liiton edunvalvonnassa. Kokemukset ovat olleet myönteisiä; viesti on selkeytynyt, kohde on tarkentunut ja kuivakka virkakieli on muokattu uuteen kuosiin. Millään viestinnällisellä tempulla ei kuitenkaan pötkitä pitkälle, tai ne toimivat jopa itseään vastaan, ellei viesti perustu totuuteen. Tästä periaatteesta on pidettävä kiinni kaikissa olosuhteissa. Uskallankin väittää, että Etelä-Pohjanmaan edunvalvonnassa asiat myös ovat sitä, miltä ne näyttävät.

 

Antti Saartenoja
suunnittelujohtaja

30 / 08 / 19

Kulttuuri liikuttaa!

Elokuun alussa vietettiin valtakunnallisia kotiseutupäiviä Tuusulassa. Valtakunnalliset kotiseutupäivät ovat kotiseututyön vuotuinen päätapahtuma ja maamme suurin kotiseututapahtuma. Niiden tarkoitus on kasvattaa kotiseututyön arvostusta ja esitellä järjestäjäaluetta. Päiviä on järjestetty vuodesta 1949 lähtien joka vuosi aina eri paikkakunnalla. Kotiseutupäivien osanottajia yhdistää kiinnostus oman kotiseudun ja kulttuurin elävänä pitämiseen. Osanottajat ovat kotiseutu- ja kaupunginosayhdistysten, kuntien ja maakuntien liittojen edustajia sekä valtakunnallisia asiantuntijoita ja vaikuttajia.

Päivien teema Tuusulassa oli kulttuuri liikuttaa. Ja hyvin oli teema valittu. Kulttuuri liikutti sekä henkisesti tunnetasolla että fyysisesti!

Kotiseutupäivien ohjelma rakentuu perinteisen kaavan mukaisesti. Ohjelmaan sisältyvät avajaiset, seminaari, keskustelukammarit, Suomen Kotiseutuliiton vuosikokous, retket, gaala ja jumalanpalvelus sekä tietenkin kulttuuriohjelmaa kunkin paikkakunnan perinteiden ja erityispiirteiden mukaisesti. Tuusulan seminaarissa kulttuuri liikuttaa -teemaa tarkastelivat eri kulmista tapahtuman suojelija Erkki Tuomioja, Paleface, Anna Kortelainen, Jorma Uotinen, Jaana Koskenranta ja Leena Marsio. Seminaarissa liikutuksia sai aikaiseksi erityisesti Erkki Tuomiojan ajatus ”ajattele maailmanlaajuisesti, toimi paikallisesti” ryyditettynä Palefacen notkeilla biiseillä, joihin koko seminaariväki osallistui käsiliikkein ja kertosäkein: ”olla jotakin mieltä”. Ja kyllähän Jorma Uotinen hurmaa aina kuulijansa omaperäisillä ilmauksillaan ja ranskalaisilla lauluillaan!

Keskustelukammarit tarjosivat asiantuntijoiden alustusten pohjalta erinomaisen mahdollisuuden keskusteluun, ajatusten ja kokemusten vaihtoon. Aiheet olivat ajankohtaisia ja kiinnostavia: kulttuuriperintötyö kunnan kulttuuritoiminnan tavoitteena ja käytäntönä; lapsille kotiseutu tutuksi; visioita ja eväitä 70-vuotiaan Kotiseutuliiton tulevaisuuteen sekä kaupunkipaahtimo - aktivistit voimavaraksi ja tulevaisuuden toimijoiksi.

Kotiseutuliiton vuosikokouksessa tehdään liiton tärkeimmät päätökset ja tavoiteasettelut. Kokouksessa palkittiin vuoden kotiseutuyhdistyksenä Hauho-seura ja vuoden kaupunginosayhdistyksenä Oulun Tuira. Liiton puheenjohtajaksi valittiin edelleen professori Janne Vilkuna ja liiton valtuustoon Etelä-Pohjanmaan edustajaksi allekirjoittanut. Kotiseutuliiton vuosikokouksen julkilausumassa todettiin muun muassa, että asukkaiden aktiivisuus ja yhdessä tekeminen lisäävät hyvinvointia. Identiteettiämme ja alueiden vetovoimaa vahvistava kulttuuriperintötyö vaatii taloudellista tukea valtiolta ja kunnilta.

Kulttuurin liikuttava voima näkyi ja tuntui erityisesti Tuusulan taiteiden yössä, joka sisältyi kotiseutupäivien ohjelmaan. Tuusulan Rantatien taiteilijakodit, museot, matkailukohteet ja -yritykset olivat tapahtuman keskiössä ja väki liikkui pääsääntöisesti kävellen ja pyörillä pitkin Rantatietä osallistuen aktiivisesti tapahtumiin, näyttelyihin, konsertteihin, työpajoihin ja muihin toimintoihin läpi illan ja yön. Taiteiden yössä minua liikutti se valtava osallistujien määrä, joka silmin nähden nautti tarjolla olevasta hengenkulttuurista. Mieleni sai hykertämään Rista Tuura mainioilla lauluillaan ja loppuillasta kehräsin tyytyväisyyttä kuin kissa kuunnellessani tarinaa Eino Leinon ja Toivo Kuulan ystävyydestä. Ja lopuksi liikutuin ihan kyyneliin Kuulan sävelten lumoissa.

Rantatie liikutti myös lauantain retkeläisiä. Tuusulan taide ja luonto toivat retkillä esille alueen rikasta kulttuuriperintöä ja nykypäivän menestystekijöitä. Kulttuuri liikutti ja tutuiksi yleisölle tulivat mm. Ainola, Ahola, Halosenniemi, Erkkola, Aleksis Kiven kuolinmökki, Lotta-museo, työläiskotimuseo, Tuusulan kirkko, Kiven ja Halosen haudat, Jokelan tiilitehdas, Kellokosken ruukki ja Hyrylän varuskunta.

Kulttuurilla on oikeasti valtava liikuttava voima, joka näkyy esittävän ja visuaalisen taiteen kulttuuritapahtumissa, kulttuurimatkailussa ja aktiivisena kansalaistoimintana. Ja esimerkiksi kulttuuripyöräily on hieno ruumiin- ja hengenkulttuurin yhdistävä liikuntamuoto. Kulttuurin liikuttava voima on tärkeä kotiseutujemme vetovoimatekijä. Tuusula on tästä erinomainen esimerkki. Siellä kulttuuri on nostettu keskeiseksi osaksi kunnan strategiaa. Tuusulan slogan kertoo sen hyvin: Tuusula – kulttuurin nälkään ja elämän janoon. Ja jatkuvuuden ja ymmärryksen kulttuurin merkitykselle luo hieno kulttuurikasvatussuunnitelma.

Tuusulasta on opiksi ja malliksi otettavaa! Meidän kaikkien kotiseuduilla on omat kulttuuriset erityispiirteet ja kohteet, jotka tarjoavat virikkeitä sekä elämyksiä ja ovat tärkeitä merkityksiä luovia vetovoimatekijöitä. Kulttuuri liikuttaa!

 

Tuija Ahola
Kehittämissuunnittelija

16 / 08 / 19

Aluekehitysrahojen jakoon tasapuolisuutta

  • 0

Kesän aikana keskustelu tulevan EU-ohjelmakauden rakennerahastovarojen jaosta on kiihtynyt ja saanut jo ärhäkkääkin väriä. On hyvä ja suorastaan välttämätöntä, että asiasta puhutaan ja kissa nostetaan pöydälle, mutta toivottavaa ei tietenkään ole lähteä tahallisen väärinymmärryksen tai provosoinnin tielle.

Kyse on lyhyesti sanottuna siitä, miten Suomeen tulevat aluekehittämisen rakennerahastovarat maan sisällä jaetaan. Jos EU:n komission budjettiesitys menee läpi, rahaa on tulossa 1,6 miljardia seitsemän vuoden mittaisen kauden aikana. Euromäärä on hieman suurempi kuin nykyisellä kaudella. Kun päälle lasketaan hankkeisiin tuleva valtion, kuntien ja yritysten rahoitus, kokonaisrahoituksen määrä nousee arviolta 4-5 miljardiin euroon. Valtaosa rahasta käytetään maakunnissa.

Kaikki ovat sitä mieltä, että rahat pitäisi jakaa oikeudenmukaisesti. Mutta sitten alkavatkin näkemyserot nostaa päätään – mikä on oikeudenmukaista ja tasapuolista? Mitä asioita pitäisi painottaa?

Nykyisellä kaudella valtaosa rakennerahastorahoituksesta on kohdennettu Itä- ja Pohjois-Suomeen. Mikäli asiaa tarkastellaan suhteessa väkimäärään, rakennerahastotuki per asukas/vuosi on vaihdellut Uudenmaan 3,1 eurosta Lapin 105,4 euroon. Etelä-Pohjanmaan osuus on ollut 14,6 euroa per asukas/vuosi, mikä on ollut kuudenneksi pienin osuus maakunnista. Alueellisesti jaetun rahan lisäksi osa rahoituksesta on osoitettu kuudelle suurimmalle kaupungille ja valtakunnallisiin hankkeisiin.

Itä- ja Pohjois-Suomella on pitkistä etäisyyksistä, harvasta asutuksesta ja arktisuudesta johtuvia pysyviä haasteita, joita varten on jatkossakin olemassa oma ns. NSPA-tukensa, yhteensä noin 273 miljoonaa euroa. Tämän oikeutusta kukaan ei ole kiistänyt ja kyseinen rahoitus kuuluu Itä- ja Pohjois-Suomelle. Asia on Suomen ja EU:n liittymissopimuksessa aikanaan määritelty.

On myös selvennettävä, että Helsinki-Uusimaa ei ole tulossa muun Suomen kukkarolle. Kehittyneenä alueena Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla on oma rahakiintiönsä, jonka suuruus on noin 180 miljoonaa euroa. Tätä rahaa ei voida siirtää muualle. Vastaavasti muun Suomen, joka on kokonaan samaa niin sanottua siirtymäaluetta, rahoitusta ei voi käyttää Uudellamaalla.

Korvamerkitsemätön siirtymäalueen EU-rahaosuus on noin miljardi euroa. Tästä potista pitää puhua avoimesti eikä jämähtää menneisiin jakoperusteisiin. Alueiden väliset kehittyneisyyserot Suomessa nimittäin ovat kaventuneet. Valitettavasti keskustelua on välillä leimannut Itä- ja Pohjois-Suomi vastaan Etelä- ja Länsi-Suomi -asetelma, mutta tällaisessa tarkastelussa aluekehityksen kokonaiskuva hämärtyy. Oikea kuva on paljon hienojakoisempi. Haasteita ja ongelmia on joka puolella Suomea. Toisaalta menestyneitä alueita ja kaupunkiseutuja on eri puolilla maata, myös Itä- ja Pohjois-Suomessa.

EU patistaa maaraportissaan Suomea käyttämään rakennerahastovaroja muun muassa innovaatiotoiminnan buustaamiseen pk-yrityksissä, yritysten kasvuun ja kansainvälistymiseen, digitalisaation edistämiseen, ilmastonmuutokseen vastaamiseen, elinikäiseen oppimiseen, työelämävalmiuksien parantamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Näiden haasteiden parissa Etelä-Pohjanmaallakin painitaan – tki-menot ovat erityisen alhaiset, koulutustaso laahaa, yritykset ovat pieniä ja kansainvälistyminen vähäistä. Toisaalta potentiaalia on, sillä esimerkiksi kasvumahdollisuuksia omaavia pieniä yrityksiä on paljon, yrittäjyysasenne on kohdillaan ja biotaloudessa on mahdollisuuksia. Hyvää on alhainen työttömyys.

Edellä mainittujen haasteiden taklaamiseen ja mahdollisuuksien hyödyntämiseen tarvitaan tietysti pelimerkkejä. Etelä-Pohjanmaalla ei ole pahemmin ollut aihetta juhlaan esimerkiksi kansallisten tki-panostusten jakautumista tarkasteltaessa, joten rakennerahastovaroille on aitoa tarvetta ja tilausta.

Myös kasvava maakuntakeskus tarvitsee omanlaisensa kehittämisinstrumentit. Toistaiseksi Seinäjoki on jäänyt väliinputoajan asemaan, kun se ei ole päässyt nauttimaan erityisistä EU-ohjelmien tai kansallisista kaupunkikehittämisen välineistä. Tilanne on ollut huono etenkin kun samalla koko Etelä-Pohjanmaa on rakennerahastovarojen jaossa jäänyt mopen osille.

Ei ole olemassa absoluuttista totuutta siitä, mikä rahoituksen jaossa olisi täsmälleen oikea tai oikeudenmukainen ratkaisu. Kohtuullisuuteen ja tasapuolisuutta kohti tulee kuitenkin pyrkiä niin, että kehittämiseen tarvittavia välineitä olisi kaikkialla Suomessa erilaisilla alueilla.

 

Heli Rintala
Ohjelmapäällikkö

 

0 kommenttia
14 / 08 / 19

Miksi taas Seinäjoelle?

Otsikko on lainaus heinäkuun lopun Maaseudun Tulevaisuuden kolumnista. Siinä PTT:n tutkija kummastelee, miksi hallitusohjelmaan on kirjattu eläinsuojeluasiamiehen viran perustaminen juuri Seinäjoelle.

Kolumnisti pitää virkaa tärkeänä. Hän myöntää Seinäjoen olevan keskeisellä paikalla niin maatalouden kuin elintarviketaloudenkin näkökulmasta.

Suurin huoli näyttää olevan se, että hallintotyön sijoittuessa pääasiassa Helsinkiin pitäisi asiamiehen virkakin sijoittaa sinne. Lisäksi tutkija aprikoi, ”löytyykö Etelä-Pohjanmaalta yhtä päteviä hakijoita kuin Helsingistä – vai halutaanko valita pikemminkin sopiva”.

Eteläpohjalaisesta näkövinkkelistä kolumnin pohdinta tuntuu oudolta. Samanlaista keskustelua on kyllä käyty ennemminkin, kun valtion toimintoja on yritetty siirtää Helsingistä muualle Suomeen.

Valtion työpaikat ovat jo pitkään keskittyneet pääkaupunkiseudulle, ja muu maa on niitä menettänyt. Alueellistamistoimilla on yritetty kääntää virtaa toiseen suuntaan, mutta tulokset ovat jääneet laihoiksi.

Maaseutuviraston, nykynimellään Ruokavirasto, perustaminen Seinäjoelle taitaa olla suurin yksittäinen alueellistamispäätös. Sen alkutaipaleella pelättiin, miten virasto pystyy toimimaan periferiassa ja saadaanko työntekijöitä.

Vaan onpa virasto pystyyn saatu, on löytynyt päteviä osaajia sitä hoitamaan ja toiminta on tehokkuudessaan EU:n kärkeä.

MT:n kolumnistin epäily pätevien hakijoiden puutteesta kielii siitä, että ainoana muuttosuuntana nähdään siirtyminen alueilta Helsingin humuun. Eihän Rinteen hallitus ole kuitenkaan linjannut, että hakijan olisi oltava Etelä-Pohjanmaalta. Hakea voi vaikka Suomen rajojen ulkopuolelta.

On totta, että muuttovirta on vienyt viime vuosikymmeninä väkeä maakunnista etelän keskuksiin. Mutta koko ajan on ollut tulijoita myös toiseen suuntaan.

Kun Etelä-Pohjanmaalla on tarjolla paikkoja korkeakoulutetuille, hakijoita on ollut paljon. Suurin haaste on saada lisää tällaisia työpaikkoja. Hidasteena on myös työpaikan löytäminen kahdelle koulutetulle; muuttopäätös kun monasti koskee myös läheisiä.

Seinäjoen ja koko maakunnan on yhteisesti ponnisteltava sen eteen, että alueemme on houkutteleva niin paluumuuttajille kuin muualta tuleville. Ei riitä, että me eteläpohjalaiset tiedämme, että täällä voi elää hyvää ja täyttä elämää.

 

Asko Peltola
Maakuntajohtaja

 

26 / 06 / 19

Etelä-Pohjanmaan ampumaradat – saavutettavuuksista, sijainneista ja suunnitelmista

  • 0

Etelä-Pohjanmaan ampumaratojen tilannetta on kevään kuluessa tarkasteltu ja keskeisimpiä kehittämistarpeita kartoitettu. Maakunnan 55 ulkorataa käsittelevä kehittämissuunnitelma on viimeisiä kommentteja vaille valmis. Suunnitelman keskiössä ovat olleet ratojen sijaintiin ja saavutettavuuksiin liittyvät seikat, joiden osalta eteläpohjalaisten ammunnan harjoittelijoiden ja harrastajien tilanne näyttää hyvältä: valtaosa alueen väestöstä asuu vain vartin ajomatkan päässä lähimmältä radalta!

Tarkemmin tarkasteltuna tilanne ei kuitenkaan ole näin erinomainen ympäri Etelä-Pohjanmaata. Ratoja on viime vuosina lopetettu syystä jos toisestakin, ja sopivan radan löytyminen siedettävän ajomatkan sisältä riippuukin hyvin pitkälti harrastettavasta aselajista ja ammuntamuodosta.

Parhaalla tasolla harrastusmahdollisuuksien suhteen ollaan kivääri- ja haulikkolajien parissa, joita palveleva rataverkosto on runsaslukuinen ja koko maakunnan kattava. Pistoolilajeille soveltuvia ratoja sijaitsee maakunnassa myös ihan mukavasti, yhteensä kahdenkymmenen kappaleen verran, eivätkä etäisyydet radoille ole alueen itäisimpiä osia lukuun ottamatta pitkät. Toisenlaista on kuitenkin toiminnallisten ampumalajien harrastajilla, joille suunnattuja ratoja löytyy koko maakunnasta vain kaksi kappaletta: yksi Alavudelta ja toinen Alajärveltä. Tilanne ei toki ole toivoton toiminnallistenkaan lajien suhteen, sillä tarve ratakapasiteetin lisäykselle on tunnistettu ja kolmatta rata ollaan reserviläisten toimesta rakentamassa Peräseinäjoelle.

Kaiken kaikkiaan ratakapasiteetin ja resurssien suhteen parhaat mahdollisuudet ammunnan harjoitteluun ja harrastamiseen ovat Etelä-Pohjanmaan läntisellä puoliskolla, jossa sijaitsevat myös maakunnan molemmat ampumaurheilukeskukset: Ylistaron Järviranta ja Kauhajoen Sotka. Itäosasta maakuntaa tällaiset hyvin varustellut ja monipuoliset ampumaradat puolestaan puuttuvat. Maakunnan ampumarataverkoston keskeisimpiä kehittämistarpeita olisivatkin rataverkoston ylläpito ja täydentäminen siten, että ratojen saavutettavuus pysyy Etelä-Pohjanmaalla jatkossakin hyvällä tasolla. Erityisesti toiminnassa olevien ratojen kehittäminen nykytarpeita vastaaviksi ja toiminnan jatkuvuuden turvaaminen on tärkeää, jotta ampuminen ei siirtyisi radoilta laittomille alueille.

Kehittämissuunnitelman valmisteluvaiheessa kerätyn palautteen perusteella maakunnan ampumaratojen riittävyyteen, palveluihin ja puitteisiin sekä saavutettavuuteen ollaan ratojen käyttäjäryhmien keskuudessa tyytyväisiä. Kommentteja mahdollisista kehittämistarpeista ja meneillään olevista kehittämistoimista otetaan kuitenkin yhä vastaan. Järjestämme Etelä-Pohjanmaan liiton toimesta syyskuun alkupuolella yleisötilaisuuden, jossa on mahdollista päästä vielä vaikuttamaan suunnitelman lopulliseen sisältöön.

Syksyn yleisötilaisuutta odotellessa kehittämissuunnitelman viimeisimpään versioon pääsee tutustumaan tästä ja ampumaratojen tarkempiin sijainteihin kartalla sekä saavutettavuustietoihin täältä.


Maaria Vanhatalo
Ympäristösuunnitelija

0 kommenttia
18 / 06 / 19

Uusi hallitus, uudet kujeet?

  • 0

Muutaman viime vuoden aikana olemme Etelä-Pohjanmaan liitossa valmistautuneet vahvasti siirtymiseen osaksi uutta maakuntaa. Vaikka Sipilän hallituksen maakunta- ja sote-uudistus karahtikin kiville, emme palaa lähtöruutuun vaan suuntaamme eteenpäin.

Raameja seuraaville vuosille antaa Rinteen hallitusohjelma. Monet sen kirjaukset ovat rohkaisevia alueiden näkökulmasta, joskin epävarmuutta luo niiden toimeenpanon vahva riippuvuus tulevasta talous- ja työllisyyskehityksestä. 

Jo 15 vuoden ajan vireillä ollut kansallinen ponnistus, sote-palveluiden järjestämisvastuun kokoaminen suuremmille alueille, jatkuu miltei samoin tavoittein kuin Sipilän hallituksella. Vain muun aluehallinnon mahdollinen liittäminen siihen jää odottamaan tulevia ratkaisuja. 

Jokohan nyt päästäisiin soten osalta ihan maaliin asti? Toivoa sopii, sillä tarve leveämpien hartioiden löytämiseksi sote-palveluille on laajalti hyväksytty. 

Rinteen hallitus haluaa siirtää sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisen 18 itsehallinnollisen maakunnan tehtäväksi. Maakuntien rahoitus perustuisi pääosin valtion rahoitukseen, ja niiden toiminnasta, taloudesta ja hallinnosta säädettäisiin erillisellä lailla. Päätöksenteosta näillä sote-alueilla vastaisivat suorilla vaaleilla valitut valtuutetut. 

Uuden hallituksen tavoittelemat itsehallinnolliset alueet mahdollistavat vaiheittaisen siirtymisen monialaisiin maakuntiin. Toteutustapaa valmistellaan parlamentaarisesti ensi vuoden loppuun mennessä. Työssä selvitetään, mitä tehtäviä kunnilta, kuntayhtymiltä ja valtiolta voitaisiin siirtää maakunnille. 

Paljolti tuleviin vuosiin sisältyy siis samoja päämääriä kuin Sipilän hallituksella oli. Vain aikataulutus on porrastetumpi – ja toki koko paketilta puuttuu vielä lakien antama selkänoja. Mutta hallitusohjelman linjaukset viittaavat siihen, että maakunnassamme tehtyä sotemaku-työtä pystytään hyödyntämään tulevassa valmistelussa. 

Eteläpohjalaiset kunnat ovat jo ilmaisseet valmiutensa rakentaa maakunnallista mallia sote-kuntayhtymän pohjalta. Toivottavasti nämä alustavat tahdonilmaukset myös johtavat tuon tavoitteen saavuttamiseen. 

Jo noin puolessa Suomen maakunnista yhteinen sote on toteutunut. Ei meno niissäkään yksin auvoista ole, mutta ne valmistavat tietä tulevalle maakunnalliselle rakenteelle. Pään pensaaseen pistäminen ja väistämättömän muutoksen lykkääminen ei helpota kenenkään eloa ja oloa. 

Etelä-Pohjanmaalla on kaikki eväät uudenlaiseen yhteistyöhön. Kyse on yhteisen tahdon löytämisestä, mitä on ahkerasti viime vuosina harjoiteltu. Sote-käytänteitä on jo uudistettu, ja maakunnan keskeiset kehittäjätahot tuntevat toisensa paljon aiempaa paremmin. Tästä on hyvä jatkaa. 

Pelkkä sote-remontti ei riitä turvaamaan maakuntamme tulevaisuutta, mutta ilman sitä on turha haikailla paremman huomisen perään. 

Me Etelä-Pohjanmaan liitossa odotamme kiinnostuneina ja yhteistyövalmiina tulevia linjauksia monialaisesta maakuntahallinnosta. Samalla pohdimme omaa rooliamme ja toimintatapojamme kaikkia eteläpohjalaisia haastavien ilmiöiden näkökulmasta. Maakunnallamme on erinomaiset pärjäämisen mahdollisuudet, kunhan vain päätämme tarttua toimeen. 

Syksyn tapaamisia ja tapahtumia odotellessa toivotan kaikille aurinkoista juhannusta ja virkistävää kesää!

 

Asko Peltola

Maakuntajohtaja

0 kommenttia
05 / 06 / 19

Interreg-ohjelmista puhtia kehittämiseen

Mistä ja keneltä vielä löytyisi puhtia ennen kesälomia lähteä rakentamaan hanketta eteläpohjalaisten ja västerbottenilaisten kanssa Botnia-Atlantica-ohjelmaan? Seuraava ja todennäköisesti viimeinen haku käynnistyy nimittäin heti kesälomien jälkeen 15. elokuuta ja päättyy elokuun lopussa. Valmistelun pitäisi jo nyt olla täydessä vauhdissa, jotta hankehakemus ehditään valmistella kunnolla ja hyvässä yhteistyössä kumppanien kanssa. Rahoitusta on vielä jäljellä ainakin ympäristöteemassa ja mahdollisesti jonkin verran myös innovaatioissa, joka tosin on ollut koko ohjelmakauden ajan suosituin ja hakemuksiltaan ruuhkaisin teema.

Etelä-Pohjanmaan toimijat ovat saaneet hankkeilleen melko hyvin rahoitusta Botnia-Atlantica-ohjelmasta. Hankkeiden sisällötkin vaihtelevat monipuolisesti ja mukailevat maakunnan kärkialojen teemoja. Emme kuitenkaan ole mukana yhdessäkään ympäristöteeman hankkeessa, joten vielä riittää tämänkin teeman ja rahoitusohjelman sisällöissä kirittävää. Uskoisin myös ympäristöalalta löytyvän yhteisiä haasteita ja kehitettäviä asioita raja-alueet ylittävänä pohjoismaisena yhteistyönä.

Parhaiten eteläpohjalaiset ovat pärjänneet Interreg-Europe-ohjelman hakuprosesseissa. Viimeisellä kierroksella saimme läpi vielä kaksi hanketta. Kaiken kaikkiaan olemme tällä ohjelmaudella saaneet maakuntaan rahoitusta Interreg- ja Horizon-ohjelmista yli 11 miljoonaa euroa, ja maakunnassa on toteutettu tähän mennessä kaikkiaan 44 kansainvälistä hanketta, joista viimeiseksi rahoitusta saaneet ovat vasta alkamassa.

Tutkimusrahoituksen osalta emme ole päässeet yhtä hyviin tavoitteisiin. Horizon-rahoituksen osuus on tietojemme mukaan vain noin 2,5 miljoonaa euroa. Ohjelma on haastava, ja hankehakemusten laatiminen vaatii paljon aikaa ja työtä. Ilahduttavaa on ollut huomata Seinäjoen ammattikorkeakoulun toiminta hakea lisää osaavia hankekirjoittamisen ammattilaisia maakuntaan rekrytoinnin kautta. Näin valmistaudutaan myös tuleviin vuosiin ja uuteen ohjelmakauteen.  Kansainvälisiin tutkimus- ja hankekonsortioihin hakeutuminen voisi mahdollisesti olla myös yksi Epanet-tutkimusverkoston tavoitteista jatkossa.

Kaikissa Interreg-ohjelmissa viimeisetkin hakukierrokset ovat kohta ohi. Uutta ohjelmakautta valmistellaan  ja Etelä-Pohjanmaan liitossa seuraamme valmistelun etenemistä. Pyrimme myös vaikuttamaan ohjelmien sisältöön yhteistyössä Länsi-Suomen maakuntien ja Brysselin toimistomme kanssa.

Milloin sitten uuden ohjelmakauden rahoitus on haettavissa? Moneen kertaan on todettu, että uuden rahoituskauden alkaminen ei viivästy. Toivottavasti vanhat merkit eivät pidä paikkansa, sillä kehittämisen näkökulmasta olisi todella harmillista, jos rahoituspäätöksiä saataisiin esimerkiksi näistä Interreg-ohjelmista vasta vuonna 2023.

Siispä kannattaa olla asialla nyt, kun rahoitusta vielä on haettavissa.

 

Marjatta Eväsoja
Kansainvälistymis- ja kulttuurijohtaja

29 / 05 / 19

Vastoin trendejä

  • 0

Tuore väestöennuste ennakoi merkittävää väestökatoa erityisesti suurten kaupunkiseutujen ulkopuolelle vuoteen 2040 mennessä. Mihin suuntaan kehitys on menossa Etelä-Pohjanmaalla? Onko maakunta vääjäämättä hiipumassa? Synkät ennusteet tarjoavat meille tulevaisuudenkuvan, jonka haluamme välttää.

Ihmiset muuttavat työn, opiskelun, puolison, yleisen ”pöhinän” ja palvelujen perässä sekä sukulaisten ja ystävien turvaverkoston houkuttelemana. Avainasemassa ovat työ- ja opiskelumahdollisuudet, veto- ja pitovoimatekijät sekä asenneilmapiiri. Tuttuja juttuja.

Nuoret. Kun nuoret uskalletaan ottaa mukaan ideointiin, suunnitteluun ja päätöksentekoon, maakunta houkuttelisi nuoria. Näin tuumittiin tulevaisuusseminaarissa, ja keskustelu jatkui seuraavasti: ”Ei yli 40-vuotiaat nää maailmaa samalla tavalla kuin nuoret. Ja karu faktahan se on, että jos uusia näkökulmia ja ajatusmaailmoja ei hyväksytä ja oteta käyttöön, mikään ei muutu.” Olemmeko ymmärtäneet ottaa nuorten näkemyksiä huomioon suunnittelussa ja päätöksenteossa? Se, että minua kuunnellaan ja saan tehdä juttuja alueen kehittämiseksi, vahvistaa tunnetta, että tämä on minun maakuntani. 

”Käsi sydämelle: Onko maakuntamme houkutteleva? Kysykääpä opiskelemassa olevilta lapsiltanne, mitä mieltä he tai heidän kaverinsa ovat Etelä-Pohjanmaasta... vanhoillinen, luotaantyöntävä, maahanmuuttovastainen, ummehtunut ... vai jotakin muuta? Myyttisellä eteläpohjalaisuudella ratsastaminen 2010-luvulla on tosiaan ankeaa. Ei tahdo mennä lävitse, ei edes omien parissa.”  Tunnistammeko itsemme näistä luonnehdinnoista? Mikäli vastaus on kyllä, on syytä ryhtyä kirkastamaan 2020-luvun eteläpohjalaisuutta.

Vuonna 2025 Etelä-Pohjanmaan työikäinen väestö on vähentynyt ennusteiden mukaan jo lähes 10 000 hengellä. Luku on erittäin suuri huomioiden, että maakunnassa on työttömiä tällä hetkellä n. 6600 henkeä. Joka ikinen alue Etelä-Pohjanmaalla kamppailee osaavan työvoiman saatavuuden kanssa. Samojen ongelmien kanssa kamppailevat myös meidän naapurimaakuntamme. ”Yhtälöä ei voida ratkaista ilman merkittävää työperäistä maahanmuuttoa. Yhteiset toimet aloitettava sen osalta välittömästi.”   

Väestöennusteet povaavat Etelä-Pohjanmaalle haastavia aikoja. Erilaisin toimin väestönkehityksen suuntaa voidaan kääntää alueella kuin alueella. Todennäköisintä ennusteen toteutuminen on, jos väestönkehityksen trendeihin ei yritetä puuttua. ”Hyvä herätellä, mutta ei pukeuduta säkkiin ja tuhkaan, vaan päätetään tehdä jotain!”

Meillä on yhdessä sarkaa toimia vastoin trendejä. Tavoitellaan yhteistyössä sellaista tulevaisuuden Etelä-Pohjanmaata, joka on avarakatseinen, kansainvälisen asenteen omaava aktiivisen elämän areena. Eteläpohjalaisuudessa asuu vahvasti yhdessä tekemisen kulttuuri. Parhaimmillaan se on joukkovoiman näyte, joka tekee sanoista tekoja. Rohkeaa toimeen tarttumista ja suunnan näyttämistä. Se on tekoja, joista syntyy tulevaisuuden tarinoita. 

Kursivoidut lainaukset ovat tulevaisuusseminaarin 22.5.2019 viestiseinältä poimittuja osallistujien ajatuksia.

 

Heli Seppelvirta
Aluekehitysjohtaja

0 kommenttia
« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös