26 / 06 / 19

Etelä-Pohjanmaan ampumaradat – saavutettavuuksista, sijainneista ja suunnitelmista

  • 0

Etelä-Pohjanmaan ampumaratojen tilannetta on kevään kuluessa tarkasteltu ja keskeisimpiä kehittämistarpeita kartoitettu. Maakunnan 55 ulkorataa käsittelevä kehittämissuunnitelma on viimeisiä kommentteja vaille valmis. Suunnitelman keskiössä ovat olleet ratojen sijaintiin ja saavutettavuuksiin liittyvät seikat, joiden osalta eteläpohjalaisten ammunnan harjoittelijoiden ja harrastajien tilanne näyttää hyvältä: valtaosa alueen väestöstä asuu vain vartin ajomatkan päässä lähimmältä radalta!

Tarkemmin tarkasteltuna tilanne ei kuitenkaan ole näin erinomainen ympäri Etelä-Pohjanmaata. Ratoja on viime vuosina lopetettu syystä jos toisestakin, ja sopivan radan löytyminen siedettävän ajomatkan sisältä riippuukin hyvin pitkälti harrastettavasta aselajista ja ammuntamuodosta.

Parhaalla tasolla harrastusmahdollisuuksien suhteen ollaan kivääri- ja haulikkolajien parissa, joita palveleva rataverkosto on runsaslukuinen ja koko maakunnan kattava. Pistoolilajeille soveltuvia ratoja sijaitsee maakunnassa myös ihan mukavasti, yhteensä kahdenkymmenen kappaleen verran, eivätkä etäisyydet radoille ole alueen itäisimpiä osia lukuun ottamatta pitkät. Toisenlaista on kuitenkin toiminnallisten ampumalajien harrastajilla, joille suunnattuja ratoja löytyy koko maakunnasta vain kaksi kappaletta: yksi Alavudelta ja toinen Alajärveltä. Tilanne ei toki ole toivoton toiminnallistenkaan lajien suhteen, sillä tarve ratakapasiteetin lisäykselle on tunnistettu ja kolmatta rata ollaan reserviläisten toimesta rakentamassa Peräseinäjoelle.

Kaiken kaikkiaan ratakapasiteetin ja resurssien suhteen parhaat mahdollisuudet ammunnan harjoitteluun ja harrastamiseen ovat Etelä-Pohjanmaan läntisellä puoliskolla, jossa sijaitsevat myös maakunnan molemmat ampumaurheilukeskukset: Ylistaron Järviranta ja Kauhajoen Sotka. Itäosasta maakuntaa tällaiset hyvin varustellut ja monipuoliset ampumaradat puolestaan puuttuvat. Maakunnan ampumarataverkoston keskeisimpiä kehittämistarpeita olisivatkin rataverkoston ylläpito ja täydentäminen siten, että ratojen saavutettavuus pysyy Etelä-Pohjanmaalla jatkossakin hyvällä tasolla. Erityisesti toiminnassa olevien ratojen kehittäminen nykytarpeita vastaaviksi ja toiminnan jatkuvuuden turvaaminen on tärkeää, jotta ampuminen ei siirtyisi radoilta laittomille alueille.

Kehittämissuunnitelman valmisteluvaiheessa kerätyn palautteen perusteella maakunnan ampumaratojen riittävyyteen, palveluihin ja puitteisiin sekä saavutettavuuteen ollaan ratojen käyttäjäryhmien keskuudessa tyytyväisiä. Kommentteja mahdollisista kehittämistarpeista ja meneillään olevista kehittämistoimista otetaan kuitenkin yhä vastaan. Järjestämme Etelä-Pohjanmaan liiton toimesta syyskuun alkupuolella yleisötilaisuuden, jossa on mahdollista päästä vielä vaikuttamaan suunnitelman lopulliseen sisältöön.

Syksyn yleisötilaisuutta odotellessa kehittämissuunnitelman viimeisimpään versioon pääsee tutustumaan tästä ja ampumaratojen tarkempiin sijainteihin kartalla sekä saavutettavuustietoihin täältä.


Maaria Vanhatalo
Ympäristösuunnitelija

0 kommenttia
18 / 06 / 19

Uusi hallitus, uudet kujeet?

  • 0

Muutaman viime vuoden aikana olemme Etelä-Pohjanmaan liitossa valmistautuneet vahvasti siirtymiseen osaksi uutta maakuntaa. Vaikka Sipilän hallituksen maakunta- ja sote-uudistus karahtikin kiville, emme palaa lähtöruutuun vaan suuntaamme eteenpäin.

Raameja seuraaville vuosille antaa Rinteen hallitusohjelma. Monet sen kirjaukset ovat rohkaisevia alueiden näkökulmasta, joskin epävarmuutta luo niiden toimeenpanon vahva riippuvuus tulevasta talous- ja työllisyyskehityksestä. 

Jo 15 vuoden ajan vireillä ollut kansallinen ponnistus, sote-palveluiden järjestämisvastuun kokoaminen suuremmille alueille, jatkuu miltei samoin tavoittein kuin Sipilän hallituksella. Vain muun aluehallinnon mahdollinen liittäminen siihen jää odottamaan tulevia ratkaisuja. 

Jokohan nyt päästäisiin soten osalta ihan maaliin asti? Toivoa sopii, sillä tarve leveämpien hartioiden löytämiseksi sote-palveluille on laajalti hyväksytty. 

Rinteen hallitus haluaa siirtää sosiaali- ja terveyspalveluiden sekä pelastustoimen järjestämisen 18 itsehallinnollisen maakunnan tehtäväksi. Maakuntien rahoitus perustuisi pääosin valtion rahoitukseen, ja niiden toiminnasta, taloudesta ja hallinnosta säädettäisiin erillisellä lailla. Päätöksenteosta näillä sote-alueilla vastaisivat suorilla vaaleilla valitut valtuutetut. 

Uuden hallituksen tavoittelemat itsehallinnolliset alueet mahdollistavat vaiheittaisen siirtymisen monialaisiin maakuntiin. Toteutustapaa valmistellaan parlamentaarisesti ensi vuoden loppuun mennessä. Työssä selvitetään, mitä tehtäviä kunnilta, kuntayhtymiltä ja valtiolta voitaisiin siirtää maakunnille. 

Paljolti tuleviin vuosiin sisältyy siis samoja päämääriä kuin Sipilän hallituksella oli. Vain aikataulutus on porrastetumpi – ja toki koko paketilta puuttuu vielä lakien antama selkänoja. Mutta hallitusohjelman linjaukset viittaavat siihen, että maakunnassamme tehtyä sotemaku-työtä pystytään hyödyntämään tulevassa valmistelussa. 

Eteläpohjalaiset kunnat ovat jo ilmaisseet valmiutensa rakentaa maakunnallista mallia sote-kuntayhtymän pohjalta. Toivottavasti nämä alustavat tahdonilmaukset myös johtavat tuon tavoitteen saavuttamiseen. 

Jo noin puolessa Suomen maakunnista yhteinen sote on toteutunut. Ei meno niissäkään yksin auvoista ole, mutta ne valmistavat tietä tulevalle maakunnalliselle rakenteelle. Pään pensaaseen pistäminen ja väistämättömän muutoksen lykkääminen ei helpota kenenkään eloa ja oloa. 

Etelä-Pohjanmaalla on kaikki eväät uudenlaiseen yhteistyöhön. Kyse on yhteisen tahdon löytämisestä, mitä on ahkerasti viime vuosina harjoiteltu. Sote-käytänteitä on jo uudistettu, ja maakunnan keskeiset kehittäjätahot tuntevat toisensa paljon aiempaa paremmin. Tästä on hyvä jatkaa. 

Pelkkä sote-remontti ei riitä turvaamaan maakuntamme tulevaisuutta, mutta ilman sitä on turha haikailla paremman huomisen perään. 

Me Etelä-Pohjanmaan liitossa odotamme kiinnostuneina ja yhteistyövalmiina tulevia linjauksia monialaisesta maakuntahallinnosta. Samalla pohdimme omaa rooliamme ja toimintatapojamme kaikkia eteläpohjalaisia haastavien ilmiöiden näkökulmasta. Maakunnallamme on erinomaiset pärjäämisen mahdollisuudet, kunhan vain päätämme tarttua toimeen. 

Syksyn tapaamisia ja tapahtumia odotellessa toivotan kaikille aurinkoista juhannusta ja virkistävää kesää!

 

Asko Peltola

Maakuntajohtaja

0 kommenttia
05 / 06 / 19

Interreg-ohjelmista puhtia kehittämiseen

Mistä ja keneltä vielä löytyisi puhtia ennen kesälomia lähteä rakentamaan hanketta eteläpohjalaisten ja västerbottenilaisten kanssa Botnia-Atlantica-ohjelmaan? Seuraava ja todennäköisesti viimeinen haku käynnistyy nimittäin heti kesälomien jälkeen 15. elokuuta ja päättyy elokuun lopussa. Valmistelun pitäisi jo nyt olla täydessä vauhdissa, jotta hankehakemus ehditään valmistella kunnolla ja hyvässä yhteistyössä kumppanien kanssa. Rahoitusta on vielä jäljellä ainakin ympäristöteemassa ja mahdollisesti jonkin verran myös innovaatioissa, joka tosin on ollut koko ohjelmakauden ajan suosituin ja hakemuksiltaan ruuhkaisin teema.

Etelä-Pohjanmaan toimijat ovat saaneet hankkeilleen melko hyvin rahoitusta Botnia-Atlantica-ohjelmasta. Hankkeiden sisällötkin vaihtelevat monipuolisesti ja mukailevat maakunnan kärkialojen teemoja. Emme kuitenkaan ole mukana yhdessäkään ympäristöteeman hankkeessa, joten vielä riittää tämänkin teeman ja rahoitusohjelman sisällöissä kirittävää. Uskoisin myös ympäristöalalta löytyvän yhteisiä haasteita ja kehitettäviä asioita raja-alueet ylittävänä pohjoismaisena yhteistyönä.

Parhaiten eteläpohjalaiset ovat pärjänneet Interreg-Europe-ohjelman hakuprosesseissa. Viimeisellä kierroksella saimme läpi vielä kaksi hanketta. Kaiken kaikkiaan olemme tällä ohjelmaudella saaneet maakuntaan rahoitusta Interreg- ja Horizon-ohjelmista yli 11 miljoonaa euroa, ja maakunnassa on toteutettu tähän mennessä kaikkiaan 44 kansainvälistä hanketta, joista viimeiseksi rahoitusta saaneet ovat vasta alkamassa.

Tutkimusrahoituksen osalta emme ole päässeet yhtä hyviin tavoitteisiin. Horizon-rahoituksen osuus on tietojemme mukaan vain noin 2,5 miljoonaa euroa. Ohjelma on haastava, ja hankehakemusten laatiminen vaatii paljon aikaa ja työtä. Ilahduttavaa on ollut huomata Seinäjoen ammattikorkeakoulun toiminta hakea lisää osaavia hankekirjoittamisen ammattilaisia maakuntaan rekrytoinnin kautta. Näin valmistaudutaan myös tuleviin vuosiin ja uuteen ohjelmakauteen.  Kansainvälisiin tutkimus- ja hankekonsortioihin hakeutuminen voisi mahdollisesti olla myös yksi Epanet-tutkimusverkoston tavoitteista jatkossa.

Kaikissa Interreg-ohjelmissa viimeisetkin hakukierrokset ovat kohta ohi. Uutta ohjelmakautta valmistellaan  ja Etelä-Pohjanmaan liitossa seuraamme valmistelun etenemistä. Pyrimme myös vaikuttamaan ohjelmien sisältöön yhteistyössä Länsi-Suomen maakuntien ja Brysselin toimistomme kanssa.

Milloin sitten uuden ohjelmakauden rahoitus on haettavissa? Moneen kertaan on todettu, että uuden rahoituskauden alkaminen ei viivästy. Toivottavasti vanhat merkit eivät pidä paikkansa, sillä kehittämisen näkökulmasta olisi todella harmillista, jos rahoituspäätöksiä saataisiin esimerkiksi näistä Interreg-ohjelmista vasta vuonna 2023.

Siispä kannattaa olla asialla nyt, kun rahoitusta vielä on haettavissa.

 

Marjatta Eväsoja
Kansainvälistymis- ja kulttuurijohtaja

29 / 05 / 19

Vastoin trendejä

  • 0

Tuore väestöennuste ennakoi merkittävää väestökatoa erityisesti suurten kaupunkiseutujen ulkopuolelle vuoteen 2040 mennessä. Mihin suuntaan kehitys on menossa Etelä-Pohjanmaalla? Onko maakunta vääjäämättä hiipumassa? Synkät ennusteet tarjoavat meille tulevaisuudenkuvan, jonka haluamme välttää.

Ihmiset muuttavat työn, opiskelun, puolison, yleisen ”pöhinän” ja palvelujen perässä sekä sukulaisten ja ystävien turvaverkoston houkuttelemana. Avainasemassa ovat työ- ja opiskelumahdollisuudet, veto- ja pitovoimatekijät sekä asenneilmapiiri. Tuttuja juttuja.

Nuoret. Kun nuoret uskalletaan ottaa mukaan ideointiin, suunnitteluun ja päätöksentekoon, maakunta houkuttelisi nuoria. Näin tuumittiin tulevaisuusseminaarissa, ja keskustelu jatkui seuraavasti: ”Ei yli 40-vuotiaat nää maailmaa samalla tavalla kuin nuoret. Ja karu faktahan se on, että jos uusia näkökulmia ja ajatusmaailmoja ei hyväksytä ja oteta käyttöön, mikään ei muutu.” Olemmeko ymmärtäneet ottaa nuorten näkemyksiä huomioon suunnittelussa ja päätöksenteossa? Se, että minua kuunnellaan ja saan tehdä juttuja alueen kehittämiseksi, vahvistaa tunnetta, että tämä on minun maakuntani. 

”Käsi sydämelle: Onko maakuntamme houkutteleva? Kysykääpä opiskelemassa olevilta lapsiltanne, mitä mieltä he tai heidän kaverinsa ovat Etelä-Pohjanmaasta... vanhoillinen, luotaantyöntävä, maahanmuuttovastainen, ummehtunut ... vai jotakin muuta? Myyttisellä eteläpohjalaisuudella ratsastaminen 2010-luvulla on tosiaan ankeaa. Ei tahdo mennä lävitse, ei edes omien parissa.”  Tunnistammeko itsemme näistä luonnehdinnoista? Mikäli vastaus on kyllä, on syytä ryhtyä kirkastamaan 2020-luvun eteläpohjalaisuutta.

Vuonna 2025 Etelä-Pohjanmaan työikäinen väestö on vähentynyt ennusteiden mukaan jo lähes 10 000 hengellä. Luku on erittäin suuri huomioiden, että maakunnassa on työttömiä tällä hetkellä n. 6600 henkeä. Joka ikinen alue Etelä-Pohjanmaalla kamppailee osaavan työvoiman saatavuuden kanssa. Samojen ongelmien kanssa kamppailevat myös meidän naapurimaakuntamme. ”Yhtälöä ei voida ratkaista ilman merkittävää työperäistä maahanmuuttoa. Yhteiset toimet aloitettava sen osalta välittömästi.”   

Väestöennusteet povaavat Etelä-Pohjanmaalle haastavia aikoja. Erilaisin toimin väestönkehityksen suuntaa voidaan kääntää alueella kuin alueella. Todennäköisintä ennusteen toteutuminen on, jos väestönkehityksen trendeihin ei yritetä puuttua. ”Hyvä herätellä, mutta ei pukeuduta säkkiin ja tuhkaan, vaan päätetään tehdä jotain!”

Meillä on yhdessä sarkaa toimia vastoin trendejä. Tavoitellaan yhteistyössä sellaista tulevaisuuden Etelä-Pohjanmaata, joka on avarakatseinen, kansainvälisen asenteen omaava aktiivisen elämän areena. Eteläpohjalaisuudessa asuu vahvasti yhdessä tekemisen kulttuuri. Parhaimmillaan se on joukkovoiman näyte, joka tekee sanoista tekoja. Rohkeaa toimeen tarttumista ja suunnan näyttämistä. Se on tekoja, joista syntyy tulevaisuuden tarinoita. 

Kursivoidut lainaukset ovat tulevaisuusseminaarin 22.5.2019 viestiseinältä poimittuja osallistujien ajatuksia.

 

Heli Seppelvirta
Aluekehitysjohtaja

0 kommenttia
15 / 05 / 19

Näkymättömästä näkyväksi

  • 0

Etelä-Pohjanmaa on mukana opetus- ja kulttuuriministeriön pilotissa, jossa kehitetään kulttuuria koskevan tiedon saatavuutta, ymmärrettävyyttä ja kattavuutta.

Millainen on Etelä-Pohjanmaan kulttuurikentän tilanne muihin maakuntiin verrattuna? Millaista tietoa tilastoista saa ja mitä se kertoo? Millaista tietoa kulttuurikenttä tarvitsee päätöksentekijöille, lobbaamiseen tai suunnitteluun, kun sisältöinä ovat esimerkiksi kulttuurin rahoitus, luovien alojen kehittäminen tai kulttuurihyvinvointi? Mitä ja miten pitäisi kehittää, jotta siitä olisi hyötyä?

Juuri pidetyssä työpajassa tarkastelimme työskentelyyn tuotettua aineistoa ja pääsimme vertaamaan maakunnan kulttuuritilastoja muihin maakuntiin ja koko maan keskiarvoon. Hämmennystä herättivät suuret erot maakuntien kesken. Etelä-Pohjanmaa, joka kulttuuritarjonnaltaan on rikas ja monipuolinen, näyttäytyy harvinaisen vaatimattomin luvuin aineistossa. Muihin maakuntiin verrattuna saamme vähemmän opetus- ja kulttuuriministeriön myöntämiä valtionosuuksia, harkinnanvaraisia avustuksia ja Taiteen edistämiskeskuksen apurahoja. Vaikka maakunnassa on suuria ja valtakunnallisesti merkittäviä tapahtumia runsaasti, jäämme jälkeen jopa niiden kävijämäärien seurannassa, kun seurantaa tehdään vain Finland Festivals -ketjun tapahtumista. Lisäksi kuntien kulttuuritoimen nettokustannukset ovat vuosikausia olleet samalla tasolla, reilusti alle valtakunnallisen keskiarvon.

Mistä tämä johtuu? Kävimme maakunnan kulttuuriväen kanssa työpajassa monelta kantilta lävitse näitä kysymyksiä. Kysymysten tulva oli valtava. Pohdimme, eikö maakuntamme kuntien, järjestöjen, taitelijoiden ja organisaatioiden aktiivista toimintaa tunneta päätöksiä tekevien tahojen ytimessä? Emmekö viesti tarpeeksi ja yhteisenä rintamana esimerkiksi monipuolisesta tarjonnastamme, taiteilijoistamme, harrastusmahdollisuuksista ja toiminnasta hyvinvoinnin edistämiseksi?  Osaammeko verkostoitua, oppia muilta ja jakaa omaa osaamistamme? Emmekö hae avustuksia toimintaamme?  Puuttuuko kulttuurilta puolesta puhujat päätöksentekijöiden keskuudessa? Onko niin, että eteläpohjalaiset kustantavat itse ne toimenpiteet ja tehtävät, joihin muut maakunnat hakevat ja saavat avustuksia?

Opetus- ja kulttuuriministeriö on oikealla asialla. Tällä hetkellä kulttuurin tilastoja löytyy lähes 40 erilaisesta lähteestä. Valtakunnallisesti on linjattava ja luotava järkevät tavat seurattavista ja tilastoitavista asioista siten, että maakunnat ja kunnat voivat hyödyntää tietoa myös niiden omaan kehittämistyöhön. Tiedon visualisoinnilla on lisäksi tärkeä tehtävä tiedon omaksumisessa.  Suomessa alueiden välillä on suuria eroja kulttuuripalveluiden tuottamisessa ja saatavuudessa. Toivottavasti tulevaisuudessa voidaan aluetiedon tuottaman aineiston avulla kohdentaa resursseja tarpeiden mukaan nykyistä paremmin sekä lisätä kansalaisten osallistumismahdollisuuksia ja tasa-arvoa eri puolilla Suomea. Etelä-Pohjanmaan on myös nostettava kulttuuriprofiiliaan. Haettava aktiivisesti rahoitusta eri lähteistä, toimittava yhteistyössä maakunnan sisällä, viestittävä onnistumisista ja lisättävä yhteistyötä monialaisesti. Maakunnan vetovoima tarvitsee alueen elinvoiman säilyttämiseksi vahvaa panostusta kulttuuriin.

Eteläpohjalainen kulttuuri ansaitsee tulla näkymättömästä näkyväksi myös tilastoissa!


Marjatta Eväsoja
Kansainvälistymis- ja kulttuurijohtaja

0 kommenttia
08 / 05 / 19

Liikennejärjestelmän monet tasot haltuun

  • 0

Liikennepolitiikka on kokenut Suomessa viime vuosina suuria muutoksia. Niistä mediassa eniten palstatilaa on varmasti saanut liikennepalvelulain uudistus ja erityisesti taksiliikenteen vapauttaminen kilpailulle. Kaiken Suomessa tapahtuvan liikkumisen kannalta suurin muutos on kuitenkin ollut maantielain uudistaminen vuonna 2018, jolloin lakiin otettiin mukaan säädökset liikennejärjestelmästä.

Liikennejärjestelmä-sana saattaa monelle olla vieras ja assosioituu helposti tie- ja rautatieverkkoon sekä niillä tapahtuvaan henkilöliikenteeseen. Liikennejärjestelmä on kuitenkin erittäin paljon muutakin: sillä tarkoitetaan lain määritelmän mukaan kaikkia liikennemuotoja kattavaa henkilö- ja tavaraliikennettä, niitä palvelevaa liikenneverkkoa, viestintäyhteyksiä ja tietoa sekä liikenteen palveluja, liikennevälineitä ja liikennettä ohjaavia järjestelmiä. Näihin sisältyvät mm. polttoaineen jakeluverkot, joukkoliikenne, Maas-palvelut ja matkalippujärjestelmät. Lain tavoitteena on kehittää Suomeen liikennejärjestelmää toimivaksi, turvalliseksi ja kestäväksi.

Valtakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma

Lakiin perustuen Suomessa on ryhdytty valmistelemaan ensimmäistä valtakunnallista, 12-vuotista liikennejärjestelmäsuunnitelmaa (VLJS), jollaisia mm. Ruotsi ja Norja ovat tehneet jo useiden vuosien ajan. Eduskunnan parlamentaarinen työryhmä julkaisi joulukuussa 2018 mietinnön, jossa tarkennettiin lain tavoitteita. VLJS:n tavoitteena edistää Suomen kilpailukykyä, ilmastonmuutoksen torjuntaa sekä alueiden elinvoimaa ja saavutettavuutta. Ensimmäinen VLJS pyritään hallituksen toimesta hyväksymään kesään 2020 mennessä. Tämä vuosi kuluu VLJS:n valmistelussa niin ministeriöissä kuin liikenteen valtakunnallisissa ja alueellisissa virastoissa. Valmisteluun kuuluu sidosryhmien ja alueiden kuuleminen, mikä työllistää kuntia sekä meitä Etelä-Pohjanmaan liitossa. Valmistelua ohjaa eduskunnan parlamentaarinen työryhmä, johon toivomme omaa edustajaa Etelä-Pohjanmaalta.

VLJS sisältää kuvauksen liikennejärjestelmän nykytilasta, tulevaa toimintaympäristöä koskevan arvion, liikennejärjestelmää koskevat tavoitteet sekä toimenpide-ehdotukset tavoitteiden saavuttamiseksi. Suunnitelma sisältää valtion ja kuntien toimenpiteitä sekä liikennejärjestelmää koskevan valtion rahoitusohjelman. VLJS:n on tarkoitus muodostua ”rullaavaksi prosessiksi”, mikä tarkoittaa, että tehtävästä suunnitelmasta laaditaan arviointi ja seurantaan perustuen uusi hallitus päivittää suunnitelman aina vaalikauden alussa.

Länsi-Suomen liikennestrategia

Maakunnat ovat pohtineet, miten eri alueiden tarpeita ja kehittämisajatuksia voitaisiin parhaiten edistää VLJS:n valmistelussa. Vastauksena edellä mainittuihin haasteisiin, Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan, Keski-Suomen, Satakunnan, Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen liitot ovat päättäneet käynnistää esiselvityksen Länsi-Suomen yhteisen liikennejärjestelmästrategian (LSLJS) luomisesta. Esiselvitystyössä pyritään löytämään ne aiheet ja teemat, jotka yhdistävät eri maakuntia liikennesektorilla. Selvitystyössä on tarkoitus kuulla liikenteen sidosryhmiä, mm. kuntia, yrityksiä ja liikkumispalveluiden tuottajia mahdollisimman kattavasti. Esiselvityksen on tarkoitus valmistua syyskuussa 2019.

Etelä-Pohjanmaan liikennejärjestelmäsuunnitelma

Maakuntamme oma liikennejärjestelmäsuunnitelma (LJS) on moniin muihin maakuntiin verrattuna melko tuore. Viimeisin päivitys siihen on valmistunut vuonna 2017. Edellä kuvatuista sekä muista liikenteeseen liittyvistä lainsäädäntömuutoksista johtuen Etelä-Pohjanmaan liikennejärjestelmätyöryhmä totesi tarpeen päivittää suunnitelmaa. Maakuntahallitus tekee päätöksen päivityksen mahdollisesta toteuttamisesta toukokuussa.

Yhtenä esimerkkinä päivitystarpeesta ilmastokysymykset nousevat nyt aivan eri tavalla esiin kuin vuonna 2017. Olemme sitoutuneet EU:n jäsenenä vähentämään hiilidioksidipäästöjämme voimakkaasti, vuoteen 2030 mennessä 39 prosenttia vuoden 2005 tasosta. Kansallisella tasolla on lisäksi tehty päätös, että liikenteen päästövähennystavoite on samalla aikajaksolla 50 prosenttia. On ilmastonmuutoksen syistä tai seurauksista mitä mieltä tahansa, tai pitää vähennystavoitteiden taakanjakoa reiluna tai epäreiluna, olemme sitoutuneet tekemään vähennyksiä liikenteen päästöihin. Ellemme tavoitteessa onnistu, Suomea uhkaa 2030 sanktiomenettely, jonka seurauksena maksamme EU:lle sakkoa sopimusrikkomuksesta.

Mikäli maakuntahallitus päättää LJS:n päivityksestä, pyrimme suunnitelmassa etsimään niitä tehokkaita sekä alueellisesta ja sosiaalisesta näkökulmasta oikeudenmukaisimpia keinoja, joilla voimme kantaa oman osuutemme vähennystavoitteista. Selvää on, että suurimmat mahdollisuudet ovat siellä, missä eniten liikkumissuoritteita tehdään. Niitä ovat Suomessa suurimmat kaupungit ja kaupunkiseudut sekä niiden väliset yhteydet. Päinvastaista kehitystä ei kuitenkaan voi missään alueilla tapahtua, joten kaikille tulee oma leiviskänsä hoidettavaksi.

Kuntien ja kaupunkien liikennejärjestelmäsuunnitelmat

Valtakunnalliseen suunnittelujärjestelmään on kaavailtu kolmea tasoa: valtakunnallinen, nyt valmistelussa oleva taso, maakuntien jo pitkään laatimat liikennejärjestelmäsuunnitelmat sekä kuntien, kaupunkien ja kaupunkiseutujen liikennejärjestelmäsuunnitelmat. Kunnat ovat laatineet yhteistyössä ELY:n kanssa liikenneturvallisuussuunnitelmia, joissa liikennejärjestelmäasioita on jossain määrin käsitelty.

Jotta kaupunkiseudut, meillä erityisesti Seinäjoki, pystyvät liittämään valtakunnalliseen ja alueelliseen suunnitteluun omat liikenteelliset tavoitteensa ja tarpeensa, tulee kaupunkien tulevaisuudessa panostaa aiempaa enemmän omiin suunnitelmiinsa. Tämän ensimmäisen VLJS:n osalta aikaa uusien suunnitelmien laatimiselle on liian niukasti, mutta seuraavaan, neljän vuoden päästä tehtävään valtakunnalliseen suunnitelmaan vaikuttamiseen on hyvä varautua mahdollisimman pian. Olisiko tässä kunnilla taas hyvä yhteistyön paikka?

 

Jani Palomäki
maakuntainsinööri

0 kommenttia
30 / 04 / 19

Kerta vaalien päälle

  • 0

Vaalimainoksia tahtomattaan tankatessa nousi ähky. On poliitikkojen mediaelämöintiä tarpeeksi jo nähty. Vaan kaikki uudestaan äänestämään, kuuluu käsky.

Siinä tunne, joka saattaa vallata suomalaisen mielen tänä keväänä. Tulevan nelivuotiskauden kansanedustajat löysivät juuri tiensä Arkadianmäelle jännittävien vaalien saattelemana. Vaalit tuovat aina mukanaan kasapäin kampanjointia – niin tälläkin kertaa. Mikäli mieleen on hiipinyt taikka rymistellyt ajatus siitä, että mediatilassa olisi mukavaa nähdä muutakin kuin politiikkaa, ovat edessä vaikeat ajat. EU-vaalit ovat kulman takana, niistä on keskusteltava nyt.

Valittava Euroopan parlamentti nimittäin painiskelee varsin isojen asioiden kanssa. Asioiden, joilla on sekä suoria että välillisiä vaikutuksia Suomeen. Suorista merkittävimpiä lienevät säädettävät lait ja budjettivalta. Kotimaamme laeista noin viidenneksestä päätetään Euroopan parlamentissa, ja loppujenkin täytyy noudattaa Euroopan yhteistä linjaa. Budjettivallasta mainittakoon valittavan parlamentin työpöydältä löytyvä seitsenvuotinen rahoituskehys, joka ohjaa pääpiirteisesti mihin EU:n rahoja käytetään. Tämän kehyksen summa on noin 1280 miljardia euroa.

Valtaa parlamentin päästä siis löytyy ja isoja rahoja ohjattavaksi. Siksi on tärkeää, että kansalaiset kertovat äänestämällä näkemyksensä, miten tahtovat yhteisistä asioista päätettävän. Kopissa numeroa lappuun raapustaessa on suotuisaa tietää, minkälaisia päätöksiä kyseinen ehdokas aikoo tehdä. Tämän kertomiseen ehdokkaat tarvitsevat kampanjointia ja mediatilaa.

Vaalikeskustelun jälleen viritessä koetetaan siis vielä jaksaa. Kyse on tärkeistä ja meitä jokaista koskettavista asioista. Käsiteltävät teematkin ovat osittain vanhoja tuttuja. Vai kuulitko eduskuntavaaleihin liittyvää keskustelua, jossa puhuttiin ilmastonmuutoksesta, maahanmuutosta tai työllisyysasteen korottamisesta? Nämä kaikki ovat tapetilla myös Euroopan parlamentissa, päätöksenteon pensselit vaan ovat eri kokoluokkaa.

EU-vaalien äänestysprosentti ei Suomessa perinteisesti päätä huimaa. Viime kerralla vuonna 2014 vain 39 prosenttia ja risat käytti vaikuttamismahdollisuutensa. 18­–24-vuotiaista nuorista vain kymmenen prosenttia hakeutui uurnille. Kun huomioidaan Euroopan parlamentin päätösten vaikutus suomalaisten eloon ja koko Euroopan tulevaisuuteen, on tämä asetelma ristiriitainen ja suorastaan omituinen.

Kansanvalta uhkaa jäädä toteutumatta, mikäli ihmiset eivät halua tai heillä ei ole riittävästi tietämystä vaikuttaa asioihinsa. Me pyrimme Etelä-Pohjanmaan liiton EU-tietokeskuksessa herättämään kiinnostusta vaaleja kohtaan kevään aikana, jotta kansalaiset tietävät mistä äänestävät.

Osana tätä tavoitetta järjestämme 9.5.2019 Eurooppa-päivän tapahtuman Seinäjoella. Tapahtuma alkaa vaalitorilla, jossa puolueet pääsevät esittelemään näkemyksiään Euroopan tulevaisuudesta. Illalla on luvassa vielä vaalipaneeli pääkirjasto Apilassa. Ilmaiseen tapahtumaan ovat tervetulleita ihan kaikki.

Vaaliväsymys veks, tavataan torilla! Ja muistetaan äänestää 26.5.2019, ennakkoäänestys 15.-21.5.2019.

 

Eeli Salmela
EU-viestinnän harjoittelija 

0 kommenttia
24 / 04 / 19

Kevään orotusta

  • 0

”Säteet kevätauringon - kultasivat tunkion” alkaa Rehupiiklesin mainio kappale, Kevään orotusta. Kevätauringon säteistä olemme saaneet nauttia nyt sydämen kyllyydestä. Onneksi kuitenkin kokot saatiin poltettua. Nähtäväksi jää, seuraako tästä taas viikkokausia kestävä pouta, kuten viime kesänä, tai sitä edeltävän kesän tapaan loputon sade. Meille yleensä hyvin tyypillinen säiden nopea vaihtelurytmi on viime vuosina selvästi hidastunut − sen ovat jo ilmastotieteilijätkin todenneet. Säätyyppi jää niin sanotusti makaamaan päälle.

Sää ei ole sama asia kuin ilmasto, eikä yksittäisistä vuosista voi vetää kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä. Joka tapauksessa säät tuntuvat olevan entistä enemmän sekaisin, mikä tuntuisi vahvistavan arkikokemuksen kautta tieteellisen todistuksen ilmastonmuutoksesta. Ilmastokeskustelu onkin noussut entistä vahvemmin yhteiskunnalliseen keskusteluun.

Etenkin nuorten keskuudessa huoli tulevaisuuden ilmastosta on käsin kosketeltavaa. Oikeastaan oleellista ei ole enää väitellä siitä, onko ilmastonmuutos totta tai mistä se johtuu. Sen sijaan huomio tulisi kiinnittää siihen, miten nuorille sukupolville saadaan palautettua usko siihen, että asioihin voidaan vielä vaikuttaa ja että tulevaisuuteen kannattaa suhtautua kaikesta huolimatta valoisasti. Jos nuorilta loppuu toivo, silloin kenelläkään ei ole toivoa.

Viime aikoina sitä keväistä sontatunkiota on entistä vahvemmin nostettu esiin yhtenä pahimmista ilmastonmuutoksen aiheuttajista. Etenkin lihansyöntiä tulisi siis ilmastonäkökulmasta rajoittaa. Signaali on ehkä vielä heikko, mutta vahvasti lihantuotantoon erikoistuneen alueen asukkaana olisin suuntauksesta vähintäänkin kiinnostunut. Tämän päivän nuorten naisten kulutustottumukset ovat hyvin pian osa nuorten perheiden kulutustottumuksia. Näkisin mieluusti eteläpohjalaisen ruoka-alan tässä edelläkävijänä kuin jarrumiehenä.

Rehupiiklesin kappaleen tarinahan antaa kevään odotukselle lehmänäkökulman, joka päättyy kurmujen osalta ei-toivottuun lopputulokseen. Pyritään me kuitenkin toivottuun lopputulokseen. Kappaleen voi muuten käydä kuuntelemassa vaikka Youtubesta.

Lopuksi kiitokset ja lämpimän kesän toivotukset Pro Etelä-Pohjanmaa -uutiskirjeen lukijoille. Omalta osaltani pääkirjoitukset ovat tällä erää tässä, maakuntajohtaja Asko Peltolan palatessa liiton ohjaksiin 1.6. alkaen.

 

Antti Saartenoja
vs. maakuntajohtaja

0 kommenttia
17 / 04 / 19

Älykkään erikoistumisen älykkyys – onko sitä?

  • 0

Maaliskuinen Berliini oli viileä saapuessamme sinne neljän hengen eteläpohjalaisporukalla. Pyrähdimme EmpInno-hankkeen loppukonferenssiin ottamaan oppia siitä, mitä oli opittu Interreg BSR -projektissa, jossa etsittiin keinoja alueiden älykkään erikoistumisen strategioiden käytäntöön viemiseksi. Monia hyviä ideoita oli löydetty ja vaihdettu 16 hankepartnerin kesken kolmen vuoden aikana.

Mitä on älykäs erikoistuminen?

Älykkään erikoistumisen käsite on vilahdellut EU-slangissa 2010-luvulla ja Etelä-Pohjanmaallekin tämän teemainen strategiapaperi laadittiin vuonna 2014 komission edellyttäessä sitä rakennerahastovarojen jakoa varten. Älykäs erikoistuminen on oman maakunnan suhteellisten etujen tunnistamista ja voimavarojen keskittämistä alueen tulevaisuuden kannalta potentiaalisimpiin kohteisiin - mikä ei lopulta ole mitään järisyttävän uutta. Joissakin EU-maissa tällaisen strategian laatiminen on ollut ensimmäinen laatuaan, mutta Suomessa lakisääteiset maakuntien maakuntaohjelmat ja -strategiat ovat pitkään käsitelleet elinkeinojen painoalojen valintaa, kehittämistä ja uudistumista. Sanaston muutos lienee näkyvin muutos. Älykkäässä erikoistumisessa puhutaan esimerkiksi ”entrepreneurial discovery process” -lähestymistavasta. Se tarkoittaa yksinkertaisesti eri tahojen (yritykset, tutkimus- ja koulutus- sekä muut keskeiset organisaatiot) osallistamista strategiaprosessiin, jossa yhdessä etsitään alueen uusia mahdollisuuksia ja niiden toteuttamiskeinoja. Näinhän meillä on tehty iät ja ajat! Etelä-Pohjanmaalla uusi pointti on ollut se, että älykkään erikoistumisen strategia on erityisesti maakunnan ulkopuolelle suunnattu viesti. Se kertoo EU-tasolla, mitä osaamme erityisen hyvin ja mihin kansainvälisestikin haluamme hakea rahoitusta ja kumppaneita.

Strategiatyön musta aukko

Empinno-hankkeessa oli mukana sekä strategian ”omistajia” eli meidän tapauksessamme Etelä-Pohjanmaan liitto sekä ”implementoijia” eli niitä tahoja, jotka omalla arkisella aherruksellaan tekevät strategioiden linjauksista totta (teknologiakeskuksia, kehittämisyhtiöitä ja korkeakouluja). ”Strategiatyön musta aukko” syntyy tai on vaarassa syntyä omistajien ja toteuttajien välille, jos he eivät tee yhteistyötä, puhu samaa kieltä ja ymmärrä toisiaan. Koska maailma näyttää erilaiselta eri toimijoiden näkökulmista, EmpInno -hankkeessa pyrittiin löytämään keinoja estää aukon syntyminen tai vähintäänkin tapoja siloittaa se. Hankkeessa laadittiin omat toimintasuositukset strategiaomistajille ja -toteuttajille. Strategian omistajille mm. suositeltiin koordinoinnin kehittämistä päällekkäisyyksien välttämiseksi ja korostettiin kehityksen seurannan indikaattoreiden tärkeyttä. Strategian toteuttajatahoja mm. rohkaistiin osoittamaan taloudellisia hyötyjä esimerkkien avulla sekä auttamaan yrityksiä luomaan yhteyksiä yliopistoihin ja oppilaitoksiin ja toisiin yrityksiin. Suomalaisittain melko tutun kuuloista…

Suomalaisena kansainvälisissä hankekokouksissa iskee usein ”keksitty jo meillä” -syndrooma. Vaikka meillä monia kehittämisasioita on tehty etunenässä ja ne ovat entuudestaan tuttuja, ei kuitenkaan saa olla ylimielinen ja ajatella, että mitään opittavaa ei olisi. Monet EmpInnon hankepartnerit olivat tehneet hienoja juttuja ja esimerkiksi Porin Prizztechin MatchIndustry -konsepti ehdittiin jo hankkeen aikana kopioida Kaunasiin Liettuaan. Siinä ideana on, että järjestetään tilaisuuksia, joissa (isot) yritykset esittelevät ajankohtaisia kehittämispähkinöitään ja tilaisuuksissa on mukana myös joukko start-upeja, yliopistotiimejä ja alan osaajia, jotka saavat mahdollisuuden tarjota omia ratkaisujaan ongelmiin, tehdä kauppaa ja verkostoitua. Todella monella alueella oli myös jonkinlainen ”innovaationäyttely” alueen yritysten ja tutkimuksen hedelmistä. Ne ovat kiinnostavia vierailukohteita, joissa voi kertaheitolla tutustua alueen osaamiseen hauskalla tavalla. Olisiko tässä parantamisen paikka eli kannattaisiko tällaista näyteikkunaa harkita Etelä-Pohjanmaallekin?

Onko älykäs erikoistuminen alueiden kilpailun vai erojen tasoittamisen väline?

Yksi tanskalaisen EU-rahoitusekspertin kysymys jäi mieleen pyörimään: Onko älykkäässä erikoistumisessa kyse koheesio- vai kilpailukykypolitiikasta? Suomeksi sanottuna annetaanko rahaa niille, jotka itkevät köyhyyttään suurimpaan ääneen vai niille, jotka osoittavat jo olevansa erinomaisia jossakin? Kumpaako pitäisi painottaa ja miten painotus heijastuu omalle alueellemme? Älykkään erikoistumisen strategiassa on kuitenkin kyse Euroopan unionin rakennerahastovarojen käyttöä ohjaavasta dokumentista – missä määrin olemme alueena tarpeeksi huipulla ja kilpailukykyisiä ja missä määrin edelleenkin takamatkalla ja tarvitsemme rakenteellista kehittämisavustusta?  

Älykkäässä erikoistumisessa painopiste on selkeästi ”erinomaisuudessa”. Etelä-Pohjanmaa ei tässä mielessä ole huonossa asemassa ja sillä on omia vahvuusalueita – joskin aina voi oppia ja kehittyä lisää. Esimerkiksi ruokaosaaminen on maakunnassa korkeatasoista, mutta miten erottautua, kun EU:n älykkään erikoistumisen platformeista ruoka (Agri-food) on suosituin valittu prioriteetti eli suuri osa muistakin alueista ilmoittaa erikoistuneensa ruokaan. Monesti tämä tosin todellisuudessa tarkoittaa hyvin matalan kehitysasteen maataloustuotantoalueita, mutta muutakaan ”erikoistumisalaa” ei ehkä ole. Etelä-Pohjanmaalle ruoka sen sijaan on oikeasti erikoistuneen osaamisen ala ja meillä on maailman huipun tutkimusta ja osaamista ruuassa ja alkutuotannossa.

Erinomaisuudesta kilpailtaessa ei kuitenkaan tulisi unohtaa myöskään koheesiota – Euroopan unionin alueiden keskinäisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista. Alueiden välillä ja myös alueiden sisällä on kehityseroja.  Esimerkiksi kokouksen pitopaikan Saksan Berlin-Brandenburgin suurkaupunkialueella on kuusi miljoonaa asukasta ja vahvaa älykästä erikoistumista löytyy käytännössä lähes kaikilta toimialoilta, mutta pienemmillä alueilla pienempien kaupunkikeskusten ympärillä on vain joitain yksittäisiä erikoistumiskohteita.

Koko unionin tasolla ja alueilla varoja pitäisi saada ohjattua myös sinne missä kehityksessä on kurottavaa. Mutta mikä on tehokkainta varojen kohdistamista kilpailukyvyn kannalta ja mikä on oikeudenmukaista alueiden tasapuolisen kehittämisen näkökulmasta?   

Kohti älykkäämpää tulevaisuutta…

Tätä kirjoittaessa kevät uinuu vielä hetken talven alla. Maakunta- ja sote uudistukset kaatuivat. Tulevaisuus on vielä kätkössä ja paljastuu pikkuhiljaa kuin sulava maa lumen alta. Berliinissä bongasimme maaliskuun ensimmäisen narsissin bussin ikkunasta. Uutta kasvaa. Maakuntaa kehitetään ahkeralla työllä ja yhteen hiileen puhaltamalla, olivat rakenteet mitä hyvänsä. Älykkään erikoistumisen strategiaa aletaan todennäköisesti ensi vuonna päivittää. Myös omalla alueellamme voidaan miettiä panosten kohdentamista - tavoitellako älykkäällä erikoistumisella yksittäisiä teräviä keihäänkärkiä vai laajapohjaisempaa kehitystä? Laitetaan jo nyt mietintämyssyyn, olisiko uusia versoja myös Etelä-Pohjanmaan kehittämiseksi!

Heli Kurikka
Tutkija
Tampereen yliopisto

Juha Lehtineva
Kehittämispäällikkö
Järvi-Pohjanmaan Yrityspalvelu Oy

Tutustu Etelä-Pohjanmaan Älykkään erikoistumisen strategiaan »

0 kommenttia
27 / 03 / 19

Taidekasvatus rakentaa tulevaisuudentekijöitä

  • 0

Meillä on Suomessa varsin ainutlaatuinen taiteen perusopetuksen järjestelmä, joka mahdollistaa lapsille ja nuorille eri taiteenlajien harrastamisen kattavasti ja monipuolisesti eri puolilla maatamme. Myös Etelä-Pohjanmaalla tarjontaa on useilta eri taiteenaloilta ja monipuolisin tarjonta keskittyy alueellisesti Seinäjoelle sekä sen ympäristökuntiin.

Parhaat mahdollisuudet opiskeluun alueellamme on musiikissa, mikä varmasi osittain johtuu taiteen perusopetuksen historiasta. Musiikkia on rahoitettu valtionosuudella jo vuodesta 1967 lähtien ja vasta vuonna 1992 voimaan tulleessa taiteen perusopetuksen laissa haluttiin nostaa muut taidelajit musiikin rinnalle. Toki varsinainen muutos rahoitukseen tuli vasta nykyisen lain myötä, joka on ollut voimassa vuodesta 1999, mikä on mahdollistanut tuntiperusteisen valtionosuuden myöntämisen muillekin taiteenlajeille.

Opetusta eri taideaineissa on annettu jo ennen taiteen perusopetuksen määritelmää, mutta muutos on tuonut toiminnalle yhteisen nimittäjän, yhteisen lain sekä ohjannut toimintaa taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmalla. Taiteen perusopetuksen liiton mukaan vuonna 2012 taiteen perusopetusta tarjosi noin 400 oppilaitosta Suomessa ja viikoittain 126 000 lasta ja nuorta osallistuu taiteen perusopetukseen. Prosentuaalisesti toiminta tavoittaa koko maassa kuitenkin vain noin 12 % 2–19-vuotiaista lapsista ja nuorista. Toiminnan saavutettavuuden lisäämiseksi on vielä paljon tekemistä.

Mitä muuta taiteen perusopetukselle kuuluu

Opetus- ja kulttuuriministeriö on käynnistänyt tämän vuoden alussa selvityksen, jossa tarkastellaan taiteen perusopetuksen opetustuntikohtaisen valtionosuusjärjestelmän mahdollisia uudistamistarpeita. Lisäksi annetaan mahdollisia toimenpide-ehdotuksia rahoituksen ennakoitavuuden, valtionosuusjärjestelmän rakenteellisen uudistamisen sekä saatavuuden edistämisen osalta. Selvitystä toteutetaan kahdessa vaiheessa, joista ensimmäinen osan määräaika on kuluvan maaliskuun lopussa. Lopullisessa selvityksessä tarkastellaan koko taiteen perusopetuksen rahoitusjärjestelmää myös valtionavustusten osalta ja suositusten on määrä tulla julki kesäkuun lopussa.

Tällä hetkellä taiteen perusopetuksen rahoitus koostuu valtion ja kuntien rahoituksesta sekä kohtuullisista oppilasmaksuista. Taiteen perusopetuksen kustannukset ovat keskimäärin alle 0,5 % kuntien kokonaismenoista.

Kunnat järjestävät taiteen perusopetusta hyvin eri tavoin ja opetusta on tarjolla sekä kunnallisissa että yksityisissä taidelaitoksissa. Taiteen perusopetuksen kriteerit täyttävää opetusta on Etelä-Pohjanmaalla tällä hetkellä mahdollisuus saada musiikissa, kuvataiteessa, käsityössä, tanssissa, teatteritaiteessa ja sirkustaiteessa. Eri taideaineiden lisäksi taiteen perusopetusta tarjotaan sekä yleisessä että laajassa oppimäärässä, mikä kertoo tarjolla olevasta tuntimäärästä.

Sen lisäksi, että taiteen perusopetus on yksi Suomen taidekentän kivijaloista, se on paljon muutakin. Taideaineiden on todettu tuottavan sisäistä motivaatiota, onnistumisen tuntemuksia, taitoja, joilla pärjää elämässä, vahvistavan itsetuntoa, lisäävän luovuutta sekä näiden lisäksi tarjoavan tärkeää tasapainoa ja vaihtelua diginatiivien arkeen. Taiteen äärellä voidaan olla tekemässä, kokemassa ja keskustelemassa monenlaisia asioista, se voi olla jopa kannatteleva voima lapsuudesta aikuisuuteen vaikeiden kysymysten ja tunteiden äärellä.

Taiteen perusopetuksella on erityisen tärkeä paikka tulevaisuuden sivistyskunnassa ja mahdollisuus osallistua taiteen perusopetuksen tulisi olla jokaisen lapsen perusoikeus.

 ”Lapsesta saakka rakennettu suhde taiteeseen voi luoda tieteen sekä koulutuksen ohella perustan yhteiskunnan sivistykselle.”

Huhtikuu on taiteen perusopetuksen kuukausi

Taiteen perusopetuksen toimijoiden yhteinen kuukausi järjestetään Etelä-Pohjanmaalla huhtikuussa seitsemättä kertaa ja sillä halutaan lisätä tietoutta taiteen perusopetuksesta. Ohjelmassa on tapahtumia, esityksiä, konsertteja, työpajoja sekä näyttelyitä. Ohjelman tuottavat taiteen perusopetuksen oppilaitokset eli musiikkiopistot, kuvataidekoulut, käsityökoulut, tanssikoulut ja taiteen perusopetusta järjestävät kansalaisopistot.

Tarkemmat tapahtumatiedot löytyvät tapahtumakalenterista www.epkalenteri.fi ja kaikki kuukauden tapahtumat löydät kategoriasta taiteen perusopetus. Nautitaan tarjonnasta!

Hanna Hangasluoma
kulttuurin kehittämissuunnittelija

 

 

 

 

 

 

 

0 kommenttia
« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös