16 / 08 / 19

Aluekehitysrahojen jakoon tasapuolisuutta

  • 0

Kesän aikana keskustelu tulevan EU-ohjelmakauden rakennerahastovarojen jaosta on kiihtynyt ja saanut jo ärhäkkääkin väriä. On hyvä ja suorastaan välttämätöntä, että asiasta puhutaan ja kissa nostetaan pöydälle, mutta toivottavaa ei tietenkään ole lähteä tahallisen väärinymmärryksen tai provosoinnin tielle.

Kyse on lyhyesti sanottuna siitä, miten Suomeen tulevat aluekehittämisen rakennerahastovarat maan sisällä jaetaan. Jos EU:n komission budjettiesitys menee läpi, rahaa on tulossa 1,6 miljardia seitsemän vuoden mittaisen kauden aikana. Euromäärä on hieman suurempi kuin nykyisellä kaudella. Kun päälle lasketaan hankkeisiin tuleva valtion, kuntien ja yritysten rahoitus, kokonaisrahoituksen määrä nousee arviolta 4-5 miljardiin euroon. Valtaosa rahasta käytetään maakunnissa.

Kaikki ovat sitä mieltä, että rahat pitäisi jakaa oikeudenmukaisesti. Mutta sitten alkavatkin näkemyserot nostaa päätään – mikä on oikeudenmukaista ja tasapuolista? Mitä asioita pitäisi painottaa?

Nykyisellä kaudella valtaosa rakennerahastorahoituksesta on kohdennettu Itä- ja Pohjois-Suomeen. Mikäli asiaa tarkastellaan suhteessa väkimäärään, rakennerahastotuki per asukas/vuosi on vaihdellut Uudenmaan 3,1 eurosta Lapin 105,4 euroon. Etelä-Pohjanmaan osuus on ollut 14,6 euroa per asukas/vuosi, mikä on ollut kuudenneksi pienin osuus maakunnista. Alueellisesti jaetun rahan lisäksi osa rahoituksesta on osoitettu kuudelle suurimmalle kaupungille ja valtakunnallisiin hankkeisiin.

Itä- ja Pohjois-Suomella on pitkistä etäisyyksistä, harvasta asutuksesta ja arktisuudesta johtuvia pysyviä haasteita, joita varten on jatkossakin olemassa oma ns. NSPA-tukensa, yhteensä noin 273 miljoonaa euroa. Tämän oikeutusta kukaan ei ole kiistänyt ja kyseinen rahoitus kuuluu Itä- ja Pohjois-Suomelle. Asia on Suomen ja EU:n liittymissopimuksessa aikanaan määritelty.

On myös selvennettävä, että Helsinki-Uusimaa ei ole tulossa muun Suomen kukkarolle. Kehittyneenä alueena Uudellamaalla ja Ahvenanmaalla on oma rahakiintiönsä, jonka suuruus on noin 180 miljoonaa euroa. Tätä rahaa ei voida siirtää muualle. Vastaavasti muun Suomen, joka on kokonaan samaa niin sanottua siirtymäaluetta, rahoitusta ei voi käyttää Uudellamaalla.

Korvamerkitsemätön siirtymäalueen EU-rahaosuus on noin miljardi euroa. Tästä potista pitää puhua avoimesti eikä jämähtää menneisiin jakoperusteisiin. Alueiden väliset kehittyneisyyserot Suomessa nimittäin ovat kaventuneet. Valitettavasti keskustelua on välillä leimannut Itä- ja Pohjois-Suomi vastaan Etelä- ja Länsi-Suomi -asetelma, mutta tällaisessa tarkastelussa aluekehityksen kokonaiskuva hämärtyy. Oikea kuva on paljon hienojakoisempi. Haasteita ja ongelmia on joka puolella Suomea. Toisaalta menestyneitä alueita ja kaupunkiseutuja on eri puolilla maata, myös Itä- ja Pohjois-Suomessa.

EU patistaa maaraportissaan Suomea käyttämään rakennerahastovaroja muun muassa innovaatiotoiminnan buustaamiseen pk-yrityksissä, yritysten kasvuun ja kansainvälistymiseen, digitalisaation edistämiseen, ilmastonmuutokseen vastaamiseen, elinikäiseen oppimiseen, työelämävalmiuksien parantamiseen ja syrjäytymisen ehkäisyyn. Näiden haasteiden parissa Etelä-Pohjanmaallakin painitaan – tki-menot ovat erityisen alhaiset, koulutustaso laahaa, yritykset ovat pieniä ja kansainvälistyminen vähäistä. Toisaalta potentiaalia on, sillä esimerkiksi kasvumahdollisuuksia omaavia pieniä yrityksiä on paljon, yrittäjyysasenne on kohdillaan ja biotaloudessa on mahdollisuuksia. Hyvää on alhainen työttömyys.

Edellä mainittujen haasteiden taklaamiseen ja mahdollisuuksien hyödyntämiseen tarvitaan tietysti pelimerkkejä. Etelä-Pohjanmaalla ei ole pahemmin ollut aihetta juhlaan esimerkiksi kansallisten tki-panostusten jakautumista tarkasteltaessa, joten rakennerahastovaroille on aitoa tarvetta ja tilausta.

Myös kasvava maakuntakeskus tarvitsee omanlaisensa kehittämisinstrumentit. Toistaiseksi Seinäjoki on jäänyt väliinputoajan asemaan, kun se ei ole päässyt nauttimaan erityisistä EU-ohjelmien tai kansallisista kaupunkikehittämisen välineistä. Tilanne on ollut huono etenkin kun samalla koko Etelä-Pohjanmaa on rakennerahastovarojen jaossa jäänyt mopen osille.

Ei ole olemassa absoluuttista totuutta siitä, mikä rahoituksen jaossa olisi täsmälleen oikea tai oikeudenmukainen ratkaisu. Kohtuullisuuteen ja tasapuolisuutta kohti tulee kuitenkin pyrkiä niin, että kehittämiseen tarvittavia välineitä olisi kaikkialla Suomessa erilaisilla alueilla.

 

Heli Rintala
Ohjelmapäällikkö

 

Kommentit

Kommentoi

En ole ihminen

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös