17 / 04 / 19

Älykkään erikoistumisen älykkyys – onko sitä?

  • 0

Maaliskuinen Berliini oli viileä saapuessamme sinne neljän hengen eteläpohjalaisporukalla. Pyrähdimme EmpInno-hankkeen loppukonferenssiin ottamaan oppia siitä, mitä oli opittu Interreg BSR -projektissa, jossa etsittiin keinoja alueiden älykkään erikoistumisen strategioiden käytäntöön viemiseksi. Monia hyviä ideoita oli löydetty ja vaihdettu 16 hankepartnerin kesken kolmen vuoden aikana.

Mitä on älykäs erikoistuminen?

Älykkään erikoistumisen käsite on vilahdellut EU-slangissa 2010-luvulla ja Etelä-Pohjanmaallekin tämän teemainen strategiapaperi laadittiin vuonna 2014 komission edellyttäessä sitä rakennerahastovarojen jakoa varten. Älykäs erikoistuminen on oman maakunnan suhteellisten etujen tunnistamista ja voimavarojen keskittämistä alueen tulevaisuuden kannalta potentiaalisimpiin kohteisiin - mikä ei lopulta ole mitään järisyttävän uutta. Joissakin EU-maissa tällaisen strategian laatiminen on ollut ensimmäinen laatuaan, mutta Suomessa lakisääteiset maakuntien maakuntaohjelmat ja -strategiat ovat pitkään käsitelleet elinkeinojen painoalojen valintaa, kehittämistä ja uudistumista. Sanaston muutos lienee näkyvin muutos. Älykkäässä erikoistumisessa puhutaan esimerkiksi ”entrepreneurial discovery process” -lähestymistavasta. Se tarkoittaa yksinkertaisesti eri tahojen (yritykset, tutkimus- ja koulutus- sekä muut keskeiset organisaatiot) osallistamista strategiaprosessiin, jossa yhdessä etsitään alueen uusia mahdollisuuksia ja niiden toteuttamiskeinoja. Näinhän meillä on tehty iät ja ajat! Etelä-Pohjanmaalla uusi pointti on ollut se, että älykkään erikoistumisen strategia on erityisesti maakunnan ulkopuolelle suunnattu viesti. Se kertoo EU-tasolla, mitä osaamme erityisen hyvin ja mihin kansainvälisestikin haluamme hakea rahoitusta ja kumppaneita.

Strategiatyön musta aukko

Empinno-hankkeessa oli mukana sekä strategian ”omistajia” eli meidän tapauksessamme Etelä-Pohjanmaan liitto sekä ”implementoijia” eli niitä tahoja, jotka omalla arkisella aherruksellaan tekevät strategioiden linjauksista totta (teknologiakeskuksia, kehittämisyhtiöitä ja korkeakouluja). ”Strategiatyön musta aukko” syntyy tai on vaarassa syntyä omistajien ja toteuttajien välille, jos he eivät tee yhteistyötä, puhu samaa kieltä ja ymmärrä toisiaan. Koska maailma näyttää erilaiselta eri toimijoiden näkökulmista, EmpInno -hankkeessa pyrittiin löytämään keinoja estää aukon syntyminen tai vähintäänkin tapoja siloittaa se. Hankkeessa laadittiin omat toimintasuositukset strategiaomistajille ja -toteuttajille. Strategian omistajille mm. suositeltiin koordinoinnin kehittämistä päällekkäisyyksien välttämiseksi ja korostettiin kehityksen seurannan indikaattoreiden tärkeyttä. Strategian toteuttajatahoja mm. rohkaistiin osoittamaan taloudellisia hyötyjä esimerkkien avulla sekä auttamaan yrityksiä luomaan yhteyksiä yliopistoihin ja oppilaitoksiin ja toisiin yrityksiin. Suomalaisittain melko tutun kuuloista…

Suomalaisena kansainvälisissä hankekokouksissa iskee usein ”keksitty jo meillä” -syndrooma. Vaikka meillä monia kehittämisasioita on tehty etunenässä ja ne ovat entuudestaan tuttuja, ei kuitenkaan saa olla ylimielinen ja ajatella, että mitään opittavaa ei olisi. Monet EmpInnon hankepartnerit olivat tehneet hienoja juttuja ja esimerkiksi Porin Prizztechin MatchIndustry -konsepti ehdittiin jo hankkeen aikana kopioida Kaunasiin Liettuaan. Siinä ideana on, että järjestetään tilaisuuksia, joissa (isot) yritykset esittelevät ajankohtaisia kehittämispähkinöitään ja tilaisuuksissa on mukana myös joukko start-upeja, yliopistotiimejä ja alan osaajia, jotka saavat mahdollisuuden tarjota omia ratkaisujaan ongelmiin, tehdä kauppaa ja verkostoitua. Todella monella alueella oli myös jonkinlainen ”innovaationäyttely” alueen yritysten ja tutkimuksen hedelmistä. Ne ovat kiinnostavia vierailukohteita, joissa voi kertaheitolla tutustua alueen osaamiseen hauskalla tavalla. Olisiko tässä parantamisen paikka eli kannattaisiko tällaista näyteikkunaa harkita Etelä-Pohjanmaallekin?

Onko älykäs erikoistuminen alueiden kilpailun vai erojen tasoittamisen väline?

Yksi tanskalaisen EU-rahoitusekspertin kysymys jäi mieleen pyörimään: Onko älykkäässä erikoistumisessa kyse koheesio- vai kilpailukykypolitiikasta? Suomeksi sanottuna annetaanko rahaa niille, jotka itkevät köyhyyttään suurimpaan ääneen vai niille, jotka osoittavat jo olevansa erinomaisia jossakin? Kumpaako pitäisi painottaa ja miten painotus heijastuu omalle alueellemme? Älykkään erikoistumisen strategiassa on kuitenkin kyse Euroopan unionin rakennerahastovarojen käyttöä ohjaavasta dokumentista – missä määrin olemme alueena tarpeeksi huipulla ja kilpailukykyisiä ja missä määrin edelleenkin takamatkalla ja tarvitsemme rakenteellista kehittämisavustusta?  

Älykkäässä erikoistumisessa painopiste on selkeästi ”erinomaisuudessa”. Etelä-Pohjanmaa ei tässä mielessä ole huonossa asemassa ja sillä on omia vahvuusalueita – joskin aina voi oppia ja kehittyä lisää. Esimerkiksi ruokaosaaminen on maakunnassa korkeatasoista, mutta miten erottautua, kun EU:n älykkään erikoistumisen platformeista ruoka (Agri-food) on suosituin valittu prioriteetti eli suuri osa muistakin alueista ilmoittaa erikoistuneensa ruokaan. Monesti tämä tosin todellisuudessa tarkoittaa hyvin matalan kehitysasteen maataloustuotantoalueita, mutta muutakaan ”erikoistumisalaa” ei ehkä ole. Etelä-Pohjanmaalle ruoka sen sijaan on oikeasti erikoistuneen osaamisen ala ja meillä on maailman huipun tutkimusta ja osaamista ruuassa ja alkutuotannossa.

Erinomaisuudesta kilpailtaessa ei kuitenkaan tulisi unohtaa myöskään koheesiota – Euroopan unionin alueiden keskinäisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista. Alueiden välillä ja myös alueiden sisällä on kehityseroja.  Esimerkiksi kokouksen pitopaikan Saksan Berlin-Brandenburgin suurkaupunkialueella on kuusi miljoonaa asukasta ja vahvaa älykästä erikoistumista löytyy käytännössä lähes kaikilta toimialoilta, mutta pienemmillä alueilla pienempien kaupunkikeskusten ympärillä on vain joitain yksittäisiä erikoistumiskohteita.

Koko unionin tasolla ja alueilla varoja pitäisi saada ohjattua myös sinne missä kehityksessä on kurottavaa. Mutta mikä on tehokkainta varojen kohdistamista kilpailukyvyn kannalta ja mikä on oikeudenmukaista alueiden tasapuolisen kehittämisen näkökulmasta?   

Kohti älykkäämpää tulevaisuutta…

Tätä kirjoittaessa kevät uinuu vielä hetken talven alla. Maakunta- ja sote uudistukset kaatuivat. Tulevaisuus on vielä kätkössä ja paljastuu pikkuhiljaa kuin sulava maa lumen alta. Berliinissä bongasimme maaliskuun ensimmäisen narsissin bussin ikkunasta. Uutta kasvaa. Maakuntaa kehitetään ahkeralla työllä ja yhteen hiileen puhaltamalla, olivat rakenteet mitä hyvänsä. Älykkään erikoistumisen strategiaa aletaan todennäköisesti ensi vuonna päivittää. Myös omalla alueellamme voidaan miettiä panosten kohdentamista - tavoitellako älykkäällä erikoistumisella yksittäisiä teräviä keihäänkärkiä vai laajapohjaisempaa kehitystä? Laitetaan jo nyt mietintämyssyyn, olisiko uusia versoja myös Etelä-Pohjanmaan kehittämiseksi!

Heli Kurikka
Tutkija
Tampereen yliopisto

Juha Lehtineva
Kehittämispäällikkö
Järvi-Pohjanmaan Yrityspalvelu Oy

Tutustu Etelä-Pohjanmaan Älykkään erikoistumisen strategiaan »

Kommentit

Kommentoi

En ole ihminen

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös