15 / 10 / 19

Kulttuurihyvinvointi sotessa ja sen käytännön haasteet Etelä-Pohjanmaalla

  • 0

Kulttuurisote II -hanke on tilaisuuksissaan kartoittanut osallistuneiden kuntien ja sote-organisaatioiden edustajien näkemyksiä kulttuurihyvinvoinnin nykytilasta alueillaan. Enemmistö läsnäolleista on ollut kulttuuri- ja vapaa-aikapalvelujen tai kansalaisopiston edustajia. Lähtökohta keskusteluille on ollut, että kulttuuri on kaikkien kuntalaisten ja sote-asiakkaiden perusoikeus iästä ja elämäntilanteesta riippumatta.

Keskusteluissa on tullut esille, että kuntalaisten ja sote-asiakkaiden kulttuuriset oikeudet eivät toteudu kattavasti. Toisaalta alueilla voi olla paljonkin kulttuuritarjontaa ja yhteistyömahdollisuuksia, mutta tekijät ja toimijat eivät tunne toisiaan. Yhteistyön aloittaminen koetaan siitä syystä vaikeaksi. Ensin olisi siis hyvä tulla tutuiksi.

Vuoropuhelu ja verkostoituminen kulttuuri- ja sote-toimijoiden sekä kansalaisopistojen kesken todettiin ehdottoman tarpeelliseksi käytännön tavoitteeksi. Lisääntyneiden kontaktien kautta syntyy yleensä uutta toimintaa. Taide- ja kulttuurilähtöinen toiminta sote-organisaatioissa lisääntyy myös koulutuksen ja käytännön kokemusten kautta. Lisäksi sote-organisaatioissakin tulisi olla työntekijä (yhteistyökumppaneiden ”vastinpari”), jolla on asiasta koordinointivastuu sekä yksiköittäin nimetyt vastuuhenkilöt, esim. kulttuurivastaavat. Näin kulttuurihyvinvointia edistävät toiminnot tulevat osaksi organisaation rakenteita ja voivat siten kehittyä edelleen. Toiminnan säännöllisyys ja suunnitelmallisuus nähtiin tärkeäksi sen vaikuttavuuden kannalta.

Taiteen ja kulttuurin monenlaisten mahdollisuuksien tiedostaminen eri yhteistyötahoilla on tärkeää. Samoin olennaista on päämäärien kirkastaminen kaikille; miksi taide- ja kulttuurilähtöistä toimintaa kannattaa tehdä ja mikä on osapuolten yhteinen tavoite. Ohjeita ja koulutusta toiminnan järjestämiseen kaivattiin, mutta jo testatut hyvät käytännöt ja ministeriöiden suositukset (OKM, STM 2018) antavat tähän hyvän pohjan. Myös jo olemassa olevien mahdollisuuksien huomaaminen ja hyödyntäminen (esim. työntekijöiden harrastukset ja uskallus käyttää taitoja työssä sekä aktiiviset vapaaehtoiset kulttuuriharrastajat) edistävät kulttuurihyvinvoinnin juurtumista sote-palveluihin ja asiakkaiden arkeen.

 

Teksti: Pirjo Heino

0 kommenttia
17 / 04 / 19

Älykkään erikoistumisen älykkyys – onko sitä?

  • 0

Maaliskuinen Berliini oli viileä saapuessamme sinne neljän hengen eteläpohjalaisporukalla. Pyrähdimme EmpInno-hankkeen loppukonferenssiin ottamaan oppia siitä, mitä oli opittu Interreg BSR -projektissa, jossa etsittiin keinoja alueiden älykkään erikoistumisen strategioiden käytäntöön viemiseksi. Monia hyviä ideoita oli löydetty ja vaihdettu 16 hankepartnerin kesken kolmen vuoden aikana.

Mitä on älykäs erikoistuminen?

Älykkään erikoistumisen käsite on vilahdellut EU-slangissa 2010-luvulla ja Etelä-Pohjanmaallekin tämän teemainen strategiapaperi laadittiin vuonna 2014 komission edellyttäessä sitä rakennerahastovarojen jakoa varten. Älykäs erikoistuminen on oman maakunnan suhteellisten etujen tunnistamista ja voimavarojen keskittämistä alueen tulevaisuuden kannalta potentiaalisimpiin kohteisiin - mikä ei lopulta ole mitään järisyttävän uutta. Joissakin EU-maissa tällaisen strategian laatiminen on ollut ensimmäinen laatuaan, mutta Suomessa lakisääteiset maakuntien maakuntaohjelmat ja -strategiat ovat pitkään käsitelleet elinkeinojen painoalojen valintaa, kehittämistä ja uudistumista. Sanaston muutos lienee näkyvin muutos. Älykkäässä erikoistumisessa puhutaan esimerkiksi ”entrepreneurial discovery process” -lähestymistavasta. Se tarkoittaa yksinkertaisesti eri tahojen (yritykset, tutkimus- ja koulutus- sekä muut keskeiset organisaatiot) osallistamista strategiaprosessiin, jossa yhdessä etsitään alueen uusia mahdollisuuksia ja niiden toteuttamiskeinoja. Näinhän meillä on tehty iät ja ajat! Etelä-Pohjanmaalla uusi pointti on ollut se, että älykkään erikoistumisen strategia on erityisesti maakunnan ulkopuolelle suunnattu viesti. Se kertoo EU-tasolla, mitä osaamme erityisen hyvin ja mihin kansainvälisestikin haluamme hakea rahoitusta ja kumppaneita.

Strategiatyön musta aukko

Empinno-hankkeessa oli mukana sekä strategian ”omistajia” eli meidän tapauksessamme Etelä-Pohjanmaan liitto sekä ”implementoijia” eli niitä tahoja, jotka omalla arkisella aherruksellaan tekevät strategioiden linjauksista totta (teknologiakeskuksia, kehittämisyhtiöitä ja korkeakouluja). ”Strategiatyön musta aukko” syntyy tai on vaarassa syntyä omistajien ja toteuttajien välille, jos he eivät tee yhteistyötä, puhu samaa kieltä ja ymmärrä toisiaan. Koska maailma näyttää erilaiselta eri toimijoiden näkökulmista, EmpInno -hankkeessa pyrittiin löytämään keinoja estää aukon syntyminen tai vähintäänkin tapoja siloittaa se. Hankkeessa laadittiin omat toimintasuositukset strategiaomistajille ja -toteuttajille. Strategian omistajille mm. suositeltiin koordinoinnin kehittämistä päällekkäisyyksien välttämiseksi ja korostettiin kehityksen seurannan indikaattoreiden tärkeyttä. Strategian toteuttajatahoja mm. rohkaistiin osoittamaan taloudellisia hyötyjä esimerkkien avulla sekä auttamaan yrityksiä luomaan yhteyksiä yliopistoihin ja oppilaitoksiin ja toisiin yrityksiin. Suomalaisittain melko tutun kuuloista…

Suomalaisena kansainvälisissä hankekokouksissa iskee usein ”keksitty jo meillä” -syndrooma. Vaikka meillä monia kehittämisasioita on tehty etunenässä ja ne ovat entuudestaan tuttuja, ei kuitenkaan saa olla ylimielinen ja ajatella, että mitään opittavaa ei olisi. Monet EmpInnon hankepartnerit olivat tehneet hienoja juttuja ja esimerkiksi Porin Prizztechin MatchIndustry -konsepti ehdittiin jo hankkeen aikana kopioida Kaunasiin Liettuaan. Siinä ideana on, että järjestetään tilaisuuksia, joissa (isot) yritykset esittelevät ajankohtaisia kehittämispähkinöitään ja tilaisuuksissa on mukana myös joukko start-upeja, yliopistotiimejä ja alan osaajia, jotka saavat mahdollisuuden tarjota omia ratkaisujaan ongelmiin, tehdä kauppaa ja verkostoitua. Todella monella alueella oli myös jonkinlainen ”innovaationäyttely” alueen yritysten ja tutkimuksen hedelmistä. Ne ovat kiinnostavia vierailukohteita, joissa voi kertaheitolla tutustua alueen osaamiseen hauskalla tavalla. Olisiko tässä parantamisen paikka eli kannattaisiko tällaista näyteikkunaa harkita Etelä-Pohjanmaallekin?

Onko älykäs erikoistuminen alueiden kilpailun vai erojen tasoittamisen väline?

Yksi tanskalaisen EU-rahoitusekspertin kysymys jäi mieleen pyörimään: Onko älykkäässä erikoistumisessa kyse koheesio- vai kilpailukykypolitiikasta? Suomeksi sanottuna annetaanko rahaa niille, jotka itkevät köyhyyttään suurimpaan ääneen vai niille, jotka osoittavat jo olevansa erinomaisia jossakin? Kumpaako pitäisi painottaa ja miten painotus heijastuu omalle alueellemme? Älykkään erikoistumisen strategiassa on kuitenkin kyse Euroopan unionin rakennerahastovarojen käyttöä ohjaavasta dokumentista – missä määrin olemme alueena tarpeeksi huipulla ja kilpailukykyisiä ja missä määrin edelleenkin takamatkalla ja tarvitsemme rakenteellista kehittämisavustusta?  

Älykkäässä erikoistumisessa painopiste on selkeästi ”erinomaisuudessa”. Etelä-Pohjanmaa ei tässä mielessä ole huonossa asemassa ja sillä on omia vahvuusalueita – joskin aina voi oppia ja kehittyä lisää. Esimerkiksi ruokaosaaminen on maakunnassa korkeatasoista, mutta miten erottautua, kun EU:n älykkään erikoistumisen platformeista ruoka (Agri-food) on suosituin valittu prioriteetti eli suuri osa muistakin alueista ilmoittaa erikoistuneensa ruokaan. Monesti tämä tosin todellisuudessa tarkoittaa hyvin matalan kehitysasteen maataloustuotantoalueita, mutta muutakaan ”erikoistumisalaa” ei ehkä ole. Etelä-Pohjanmaalle ruoka sen sijaan on oikeasti erikoistuneen osaamisen ala ja meillä on maailman huipun tutkimusta ja osaamista ruuassa ja alkutuotannossa.

Erinomaisuudesta kilpailtaessa ei kuitenkaan tulisi unohtaa myöskään koheesiota – Euroopan unionin alueiden keskinäisen yhteenkuuluvuuden vahvistamista. Alueiden välillä ja myös alueiden sisällä on kehityseroja.  Esimerkiksi kokouksen pitopaikan Saksan Berlin-Brandenburgin suurkaupunkialueella on kuusi miljoonaa asukasta ja vahvaa älykästä erikoistumista löytyy käytännössä lähes kaikilta toimialoilta, mutta pienemmillä alueilla pienempien kaupunkikeskusten ympärillä on vain joitain yksittäisiä erikoistumiskohteita.

Koko unionin tasolla ja alueilla varoja pitäisi saada ohjattua myös sinne missä kehityksessä on kurottavaa. Mutta mikä on tehokkainta varojen kohdistamista kilpailukyvyn kannalta ja mikä on oikeudenmukaista alueiden tasapuolisen kehittämisen näkökulmasta?   

Kohti älykkäämpää tulevaisuutta…

Tätä kirjoittaessa kevät uinuu vielä hetken talven alla. Maakunta- ja sote uudistukset kaatuivat. Tulevaisuus on vielä kätkössä ja paljastuu pikkuhiljaa kuin sulava maa lumen alta. Berliinissä bongasimme maaliskuun ensimmäisen narsissin bussin ikkunasta. Uutta kasvaa. Maakuntaa kehitetään ahkeralla työllä ja yhteen hiileen puhaltamalla, olivat rakenteet mitä hyvänsä. Älykkään erikoistumisen strategiaa aletaan todennäköisesti ensi vuonna päivittää. Myös omalla alueellamme voidaan miettiä panosten kohdentamista - tavoitellako älykkäällä erikoistumisella yksittäisiä teräviä keihäänkärkiä vai laajapohjaisempaa kehitystä? Laitetaan jo nyt mietintämyssyyn, olisiko uusia versoja myös Etelä-Pohjanmaan kehittämiseksi!

Heli Kurikka
Tutkija
Tampereen yliopisto

Juha Lehtineva
Kehittämispäällikkö
Järvi-Pohjanmaan Yrityspalvelu Oy

Tutustu Etelä-Pohjanmaan Älykkään erikoistumisen strategiaan »

0 kommenttia
08 / 03 / 19

Ymmärrystä ja osaamista ei voi tulostaa – tuumauksia kulttuurihankkeiden ääreltä

  • 0

Interreg Europe -hankkeet, keramiikka-alan CLAY ja kulttuuriperintöalan FINCH, pitävät liikkeessä: helmikuun aikana matkustin sekä Lounais-Ranskaan että -Romaniaan.

Limogesin kaupunki on ranskalaisen posliinintuotannon kruununjalokivi. Sieltä serviisinsä ovat tilanneet menneiden aikojen aristokraatit ja monet nykyiset fine dining -ravintolat. Osille loistoon pääsee, joskin esimerkiksi kahden hengen aamiaisastiastoon voi helposti sijoittaa nelinumeroisenkin summan. Vastineeksi saa yllin kyllin tyyliä ja kultauksia.

Alueen kaoliinivarannot löydettiin 1700-luvun lopulla, niiden ympärille rakentui ensin posliinitehtaita, sittemmin kokonainen keramiikkateknologian klusteri. Limogesissa ollaan kirjaimellisestikin keramiikka-alan pääkallon paikalla. Yritysvierailulla (3DCeram) sain pidellä kämmenelläni kraniaalista proteesia, äärimmäisen tarkkana mittatilaustyönä valmistettua ihmiskallon kappaletta, keraamista 3D-tulostetta. Vierailijoille esiteltävä kappale palautettiin hankevieraiden kiinnostuneen hipelöinnin jälkeen takaisin paikalleen vitriiniin, tulostettujen hampaiden, korujen ja avaruustutkimuksen laitteisiin liittyvien komponenttien joukkoon.

Materiaaliteknologian, 3D-mallintamisen ja insinööritaidon korkeatasoinen yhdistelmä tekee vaikutuksen ja vetää mietteliääksi: tähän on tultu. Tätä kaikkea, sekä koneiden että luurangon osia, voidaan ohjelmoida hienostuneiden koneiden tehtäväksi. Vierailuillamme näimme myös taidenäyttelyn, jonka otsikko kuvaavasti oli "Ilman käsiä": näyttelyn teokset olivat keraamisia tulosteita.

Kolme viikkoa myöhemmin seisoskelin Tonavan rantamaisemissa, silmissäni jäänteet siitä, mikä kerran oli ollut sillanrakentamistaidon huippua. Trajanuksen silta oli yli kilometrin pituinen holvisilta nykyisten Romanian ja Serbian välillä. Sen rakentaminen aloitettiin silloisessa Rooman valtakunnan Dakiassa vuonna 105 eaa. Kun katselin Tonavan rannalta vierailukohteena olevaan Drobeta-Turnu Severinin kaupunkiin, näin yli kahden vuosituhannen aikakerrostuman kulttuuriperintönä raunioissa ja rakenteissa. Aikajana ulottui roomalaisajoista keskiaikaisiin kahinoihin unkarilaisten, Valakian voivodien ja ottomaanien välillä, ja edelleen kohti viimeisimmän vuosisadan vaiheita. Maailmansotien välissä rakennettua, kertaustyylistä "Kulttuuripalatsia" vastapäätä kohoavat kommunismin vuosikymmenien muistona nyt jo patinoituneet kerrostalokompleksit. Kerroksellinen kaupunkimaisema sulkee sisäänsä valtavan määrän historiaa ja sen arvo näyttäytyy sille, ken sen vain tahtoo nähdä.

Ihminen on levoton otus, joka usein tuhoaa ihan itse lajinsa saavutukset. Drobetan roomalaisraunioiden vierestä kurvaa tavaraliikenteen rautatie ja Trajanuksen sillan jäänteet on aidattu betonilla, koska Tonavan pinta nousi valtavan Rautaportti-vesivoimalan rakentamisen myötä. Näky ei ole järin mairitteleva ja se on helppo ohittaa, kuten välinpitämättömän helposti ohitamme sen, mikä ympäristössämme näyttäytyy elähtäneenä ja arvottomana - liian usein se lipsahtaa vanhan tai vanhuuden synonyymiksi. Tämä pätee niin arkisessa tavarakulutuksessa kuin arkkitehtuurissakin ja laajemmin yhteiskuntapolitiikan eri aloilla.

Käsityö on ollut jo puolitoista vuosisataa "kuoleva ala". On ollut kehitysaaltoa ja keksintöä, jotka ovat antaneet perustetta, ettei enää tarvitse itse osata. Osaamme kyllä hiplata etusormella sileää näyttöruutua, mutta monessa muussa suhteessa tumpeloidumme. Tarpeellisetkin tavarat näyttävät vain ilmestyvän jostain (idästä), minkä vuoksi vaatii poikkeuksellista harrastuneisuutta arvioida laatua tai kysyä materiaalien alkuperää. Niinpä samalla kun antaudumme tumpeloitumiselle, sokeudumme. Emme erota laatua rihkamasta, sillä laadun arvoa ei nähdä, kun siihen ei ole tuntumaa, ei materiaalista ymmärrystä tai taidollista sivistystä.

Limogesin keramiikkaklusterin teknologiset saavutukset voivat olla näiltä lakeuksilta äkkiseltään katsoen kaukainen kangastus, mutta tavoitettavissa ja omaksuttavissa soveltavaan käyttöön, jos vain mielenkiintoa riittää. Samaan aikaan on kuitenkin syytä pitää varansa, ettei eteläpohjalainen käsityötaito muutu pelkäksi tarunhohtoiseksi nostalgiaksi. On tärkeää ymmärtää, ettei korkean osaamistason salaisuus ole laitteissa ja koneissa sinänsä vaan inhimillisessä tekemisen jatkuvuudessa, huolellisuudessa ja kärsivällisessä tahdossa oppia lisää. Osaamista ei voi tulostaa. Tällä hetkellä vapaan sivistystyön tarjonta ja korkealuokkaiset opettajat ovat monelle kädentaitojen oppimisen tärkein tuki ja turva, mutta esimerkiksi keramiikan alasta vähänkään enemmän innostuneiden on vähitellen hakeuduttava muualle Eurooppaan oppiin. Kun tähän on tultu, on kansainvälisten mahdollisuuksien ja verkostojen tunnistaminen erittäin tärkeää sekä kädentaitojen että kulttuuriperinnön vaalimisen saroilla.

Lue lisää keramiikka-alan CLAY-hankkeesta ja kulttuuriperintöalan FINCH-hankkeesta >>

Eliza Kraatari
projektikoordinaattori

0 kommenttia
20 / 02 / 19

Monimuotoista kaupunkipolitiikkaa

  • 0

Maailmanlaajuisena kehityssuuntana on jo pitkään ollut väestön, työpaikkojen, yritysten, tutkimustoiminnan ja yleisen kuhinan keskittyminen suuriin kaupunkeihin. Suomesta puuttuvat varsinaiset metropolit ja raaka kansainvälinen kilpailu haastaa myös meikäläisiä isompia kaupunkeja, jotka ovatkin koonneet voimansa, Helsinki etunenässä, ns. C 21-verkostoksi, jossa on mukana myös maakuntakeskus Seinäjoki. Verkosto pyrkii muun muassa vahvistamaan kaupunkipoliittista keskustelua ja kaupunkien yhteistä edunvalvontaa.

Avaus kaupunkipolitiikan vahvistamiseksi on myös seutukaupunkiohjelma ja pienemmän kokoluokan kaupunkien rakentama oma seutukaupunkiverkosto. Ne tuovat keskusteluun paikallisuuden ja monimuotoisemman kaupunkipolitiikan näkökulman. Verkostossa on mukana 54 kaupunkia ja se toimii kumppanina kaupunkiensa palveluiden, tutkimuksen ja yritystoiminnan kehittämisessä ja edunvalvonnassa. Verkosto itse määrittelee seutukaupungit seuraavasti: Seutukaupunkeja ovat kaupungit, jotka ovat seutunsa ja talousalueensa keskuksia (seutukeskus) tai keskuspareja, mutta eivät ole maakuntien keskuksia. Seutukaupungit muodostavat kuntarakenteen perustan. Ne ovat sujuvan elämän keskuksia, joissa työn ja perheen sekä monipuolisen ja laadukkaan vapaa-ajan yhdistäminen on helppoa ja mutkatonta. Etelä-Pohjanmaalta verkostossa ovat mukana Alajärvi, Alavus, Kauhajoki, Kauhava, Kurikka ja Ähtäri.

Kesällä 2018 julkaistu seutukaupunkiohjelma puolestaan tarjoaa työkalupakin seutukaupunkien kehittämiseen. Taustalla on vuonna 2015 eduskunnan tarkastusvaliokunnan huomion kiinnittyminen seutukaupunkien elinvoimaisuuteen ja taloudelliseen pärjäämiseen ja kaupunkineuvos Antti Rantakokon ministeriöiden toimeksiannosta tekemä selvitys seutukaupunkien taloudellisesta elinvoimaisuudesta ja siitä, miten seutukaupungit pääsisivät nykyistä paremmin osaksi talouskasvua. Selvitys luovutettiin lokakuussa 2017 ja yhtenä sen toimenpide-ehdotuksista oli erillisen, yli hallituskausien jatkuvan seutukaupunkiohjelman laatiminen. Ohjelma valmistui kesäkuussa 2018. Se rakentuu kolmesta elementistä: omaehtoinen kehittäminen, sopimuksellisuus–kumppanuus sekä verkostokehittäminen.

Seutukaupunkiohjelman keskeinen sisältöteema on osaavan työvoiman saatavuus. Se on muodostunut tämän ajan mantraksi, joka on täyttä totta kaikkialla Suomessa varsinkin nyt taloudellisesti vauhdikkaamman ajan jäljiltä. Pula työvoimasta tarkoittaa hyvin usein myös estettä yritystoiminnan kehittymiselle ja kasvulle. Ongelmaa ratkaistaessa suuret kaupungit ja pienet kaupungit, unohtamatta maaseutumaisempia alueita, ovat samoilla apajilla, mutta keinot ovat erilaisia. Myös resurssit toimeenpanoon ovat erilaiset.

Tässä suhteessa seutukaupunkien edunvalvonta on kantanut hedelmää, kun valtioneuvosto osoitti vuoden 2019 talousarviossa erillisen 3 miljoonan euron määrärahan verkostohankkeisiin, jotka edistävät seutukaupunkien osaavan työvoiman saatavuutta. Ns. seutu-AIKO-rahoituksen haku on parhaillaan avoinna 15.3.2019 saakka ja Etelä-Pohjanmaan liitto on sopinut työ- ja elinkeinoministeriön kanssa toimivansa erillishaun rahoittavana viranomaisena. Hankkeet tulevat kohdentumaan neljään teemaan, jotka myös ilmentävät keinovalikoimaa ongelman ratkaisemiseksi. Tarkoituksena on luoda joustavia koulutusmalleja koulutuksen saavutettavuuden ja osuvuuden parantamiseksi, tukea työllistämistä julkisten palveluntarjoajien ja yritysten yhteistyöllä, edistää ulkomaisen työvoiman ja kansainvälisten osaajien rekrytointia sekä rakentaa seutukaupunkien yritysverkostojen yhteistyötä.

Hankkeet ovat laajoja verkostohankkeita ulottuen Kemijärveltä Raaseporiin ja Lieksasta Kristiinankaupunkiin. Niissä konkretisoituvat myös kaikki seutukaupunkiohjelman elementit. Seutukaupunkien keskuudessa näyttää vallitsevan innostunut tunnelma ja toimeen on tartuttu tehokkaasti. Hankesuunnitelmia valmistellaan parhaillaan. Aikaa käytännön toteutukseen on noin kaksi vuotta ja tavoitteena on, että hankkeissa käyttöönotetut uudet toimintamallit jäävät elämään ja niitä voidaan hyödyntää koko verkoston piirissä myös hankekauden jälkeen.

Odotukset ovat varmasti korkealla hankkeiden ja niiden tulosten suhteen. Eikä tässä vielä kaikki, sillä arvatenkin seutukaupunkien tavoitteena on edelleen lujittaa verkostoaan ja kasvattaa painoarvoaan niin, että monimuotoinen kaupunkipolitiikkaa saa jatkoa myös tulevalla hallituskaudella.

Ajankohtaisia väläyksiä seutukaupunkien todellisuudesta voi lukea Sujuvan elämän seutukaupungit -blogisarjasta.

Sanna Puumala
kehittämissuunnittelija

 

0 kommenttia
01 / 02 / 19

Mahdollisuuksien kiertotalous

  • 0

Kiertotalous on aikamme megatrendi, jonka avulla taistellaan ahnaasti kestävämmän maailman ja tulevaisuuden puolesta. Käsitteenä kiertotalous on laaja ja sulkee sisälleen laajalti erilaista toimintaa. Se on resurssien viisasta käyttöä, raaka-aineiden kestävää valintaa, tuotteiden kestävää suunnittelua, uudelleenvalmistusta, tuotteen tarjoamista palveluna, digitaalisten alustojen kautta tapahtuvaa jakamistaloutta sekä viimeisimpänä keräystä ja kierrätystä. Kiertotalous on siis näkökulma, joka huomioidaan tuotteiden ja palvelujen koko arvoketjussa ja elinkaaressa.

Yksi tapa jaotella kiertotalouden ulottuvuuksia on eritellä se kierron mukaan kierron sulkemiseen, hidastamiseen ja pienentämiseen. Kierron sulkemisessa on kyse materiaalien ja tuotteiden uudelleen käytöstä. Kierron hidastamisella viitataan taas tuotteen elinkaaren pidentämiseen mm. korjaamalla tai kestävyyteen panostamalla. Kierron pienentäminen taas viittaa erityisesti resurssitehokkuuteen ja jätteiden minimointiin.

Uusia työpaikkoja ja vähemmän CO2-päästöjä

Kiertotalous nähdään ennen kaikkea positiivisena mahdollisuutena ja sen vaikutuksista on esitetty monenlaisia arvioita. Kiertotalouden mahdollisuudet on nostettu keskiöön mm. Euroopan unionissa, joka on asettanut kunnianhimoiset tavoitteet kiertotalouteen siirtymiseksi EU:n kiertotalouspaketissa. Arvioiden mukaan kiertotalouspaketin tavoitteiden saavuttamisella voidaan saavuttaa jopa 600 miljardin euron säästöt Euroopan yrityksille, mikä vastaa noin 8 % yritysten vuosittaisesta liikevaihdosta.

Kiertotalous mahdollistaisi jopa 580 000 työpaikan syntymisen ja vähentäisi myös EU:n hiilidioksidipäästöjä 450 miljoonalla tonnilla vuoteen 2030 mennessä. Sitra on arvioinut myös kiertotalouden vaikutuksia Suomen taloudelle ja sen mukaan kiertotalouden arvonlisä Suomen kansantalouteen on vähintään kolme miljardia euroa vuosittain vuoteen 2030 mennessä.

Innovatiivisia avauksia maakunnasta

Monipuolisuudessaan kiertotalous luo paljon mahdollisuuksia yrityksille ja myös uudelle liiketoiminnalle. Mahdollisuudet piilevät paitsi olemassa olevien toimintojen kehittämisessä myös täysin uudenlaisten liiketoimintojen synnyttämisessä. Molemmista näistä löytyy myös Etelä-Pohjanmaalta loistavia esimerkkejä. Julkisen tavaran huutokauppa Kiertonet on oivallinen esimerkki kiertotalouden synnyttämästä täysin uudesta liiketoiminnasta, joka perustuu alusta- ja jakamistalouden periaatteille. Seinäjoella ja Kauhajoella käyttöön otettu ruokahävikkisovellus ResQClub on myös esimerkki tällaisesta uudenlaisesta liiketoiminnasta.

Lisäksi maakunnasta löytyy lukuisia esimerkkejä sivuvirtojen hyödyntämisestä. Altia Oyj:n Koskenkorvan tehdas sai taannoin tunnustusta kansainvälisessä The Drinks Green Awards 2018 -kilpailussa bio- ja kiertotalouden ansiokkaasta toteuttamisesta. Tehtaalle tuleva ohra hyödynnetään sataprosenttisesti, kun tuotantoon kelpaamaton sivuvirta poltetaan omassa biovoimalaitoksessa, josta syntyvä höyryenergia hyödynnetään edelleen tehtaan tislausprosessissa. Suljettua kiertoa siis parhaimmillaan! Lapuan peruna taas on tehnyt viime vuosina mittavaa tutkimus- ja kehitystyötä perunan tärkkelyksen valmistusprosessista ylijäävän solunesteen uudelleen hyödyntämisestä rehuna, ja saanut tähän kehitystyöhön myös EU:n investointipankin lainantakausta yhtenä ensimmäisenä Suomessa.

Pk-yrityksille oma pilottiprojekti

Kiertotalouden hyödyt yrityksille ovat moninaiset ja kiteytyvät ehkä parhaiten kilpailukyvyn vahvenemiseen. Tuotannon prosessien ja materiaalien käytön tehostaminen voi ilmetä kustannussäästöinä muun muassa materiaaleissa, energian kulutuksessa tai myös logistiikassa. Kestävän liiketoiminnan mukaan toimiminen on myös itsessään arvokasta ja yrityksen lisäksi se luo arvoa yhteiskunnalle ja ympäristölle. Kiertotalouden ja kestävän liiketoiminnan periaatteiden mukaan toimiminen vaikuttaa positiivisesti yrityksen imagoon ja tulevaisuudessa sen merkitys korostuu varmasti entisestään.

Etelä-Pohjanmaan liitto on mukana kansainvälisessä CESME-kiertotaloushankkeessa, jossa on etsitty ratkaisuja erityisesti pk-yritysten kiertotalouteen. Osana hanketta toteutetaan paraikaa pilottiprojektia, jossa testataan ja kehitetään edelleen yritysten kiertotalousmahdollisuuksia kartoittavaa Vihreän profiilin työkalua. Pilottia viedään eteenpäin yhdessä VTT Oy:n kiertotalousasiantuntijoiden kanssa, ja talven aikana kutsumme myös yrityksiä mukaan testaamaan työkalua ja hakemaan ajatuksia oman yrityksensä kiertotalousmahdollisuuksiin.

Työkalun testauksia yrityksiin tehdään muun muassa kahdessa työpajassa: Seinäjoella 8.2. ja Ähtärissä 6.3, jonne kutsumme innolla mukaan kiertotalousmahdollisuuksista kiinnostuneita eteläpohjalaisia pk-yrityksiä! Mikäli kiinnostuit, lisätiedot työpajoista löydät täältä.

Hanna Meriläinen
Projektikoordinaattori

 

 

 

 

 

0 kommenttia
25 / 01 / 19

”Junailijan pilli ilimoo jo viilsi”

  • 3

Raideliikennepilotti käynnistyy Etelä-Pohjanmaalla

Liikenne- ja viestintäministeriö valitsi 23.1. yhdentoista hakemuksen joukosta alueellisen junaliikenteen pilottien jatkosuunnitteluun Kymenlaakson, Etelä-Pohjanmaan ja Pirkanmaan hankkeet. Etelä-Pohjanmaan liitto haki pilottikohteeksi yhdessä Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Keski-Suomen liittojen sekä kuntien kanssa. Hakemuksessa tavoiteltiin pilottikohteeksi koko Vaasa–Jyväskylä-väliä sekä Kokkola–Seinäjoki-väliä. Hakemuksen kokonaisuudesta soveltuvimmaksi kohteeksi liikenne- ja viestintäministeriö arvioi kuitenkin liikenteen Seinäjoen ja Ähtärin välillä.

Pilottikohteeksi pääsy ei kuitenkaan takaa toteutusta vaan toteutus riippuu pilotointikokonaisuuden ja sen kustannustason selvittyä tehtävistä päätöksistä. Joka tapauksessa jo pilottiin osallistumisesta on suuri hyöty alueelle ja maakunnalle. Mikäli maakuntauudistus toteutuu, alueellisen junaliikenteen järjestämisvastuu siirtyy valtiolta maakunnille ja pilotista saatava osaaminen helpottaa uusien tehtävien haltuunottoa.

Raideliikenne on investointien ja liikennöinnin kehittämisen suhteen elänyt pitkään hiljaiseloa. Megatrendit, suurimpana ilmastonmuutoksen hillitseminen, toimivat nyt raideliikenteen renessanssin vauhdittajina. Raideliikenne on ilmaston kannalta vähiten haitallinen joukkoliikennemuoto. Jotta ilmastonmuutoksen hidastamiseksi ei tarvitse turvautua todella radikaaleihin ratkaisuihin, raideliikenteen kulkutapaosuuden kasvattamiseksi täytyy käyttää kaikki toteuttamiskelpoiset keinot.

Raideliikennevisioissa käytetään yleisesti tavoitteena 8 %:n kulkutapaosuutta, mutta osuus voidaan nostaa innovoinnilla ja investoinneilla yli 10 %:iin. On arvioitu, että tarjonnan lisääminen voisi lisätä työ- ja opiskelumatkoja kyseessä olevalla välillä 40 000:lla matkalla vuodessa.

Pilotin jatkosuunnittelussa voidaan miettiä raideliikenteen kulkutapaosuuden ja sitä kautta matkustajamäärien lisäämiseksi monipuolisempia keinoja kuin pelkästään junaliikenteen tarjonnan lisääminen. Junamatka on vain yksi osa matkaketjua esimerkiksi kotoa työpaikalle tai oppilaitokseen. Matkaketjun ns. ensimmäisen ja viimeisen kilometrin haasteisiin täytyy myös etsiä ratkaisuja. Ilman merkittäviä lisäkustannuksia voisi kuntien palveluliikenteen vuoroja muokata junaliikenteen kansaa yhteensopiviksi tai tutkia mahdollisuuksia muuttaa joitain junaliikenteen kanssa rinnakkaisia bussivuoroja liityntäliikennevuoroiksi.

Lisäksi lippujärjestelmiä ja lipputuotteita tulee kehittää siten, että yhdellä lippuostoksella voisi suoriutua koko matkakokonaisuudesta. Asemien ja seisakkeiden toimivuuteen, turvallisuuteen ja viihtyisyyteen tulee myös kiinnittää huomiota. Helppo ja suhteellisen edullinen kehittämiskohde on pysäkkien valaistuksen parantaminen ja (sähkö)pyöräpysäköinnin kehittäminen. Tulemme myös panostamaan mahdollisista uusista vuoroista ja palveluista tiedottamiseen ja markkinointiin, jottei junalla liikkuminen jää ainakaan siitä kiinni.

Markkinoinnista puheen ollen, Ähtärin kaupunginjohtajalla Jarmo Pienimäellä olisi junalle nimikin valmiina. Keski-Suomen ratapäivillä hän ehdotti Ähtärin kautta kulkeville junille nimeä ’Pandalino’.

Junaliikepilotista löytyy lisätietoa liikenne- ja viestintäministeriön eilen julkaisemassa tiedotteessa sekä Etelä-Pohjanmaan liiton tiedotteessa.

 

Jani Palomäki
Maakuntainsinööri

 

 

 

3 kommenttia
20 / 12 / 18

Kutsu Vihreän Profiilin Työkalun pilotointiin

  • 0

Hyvä pohjalainen yritys!

Haluaisitko ymmärtää, millaisia mahdollisuuksia kiertotalous ja kestävä liiketoiminta tarjoaa yrityksellesi? Nyt siihen on loistava mahdollisuus!  Etelä-Pohjanmaan liitto pilotoi yhdessä VTT:n ja yritysten kanssa Vihreän profiilin työkalua, joka on kehitetty CESME – Circular Economy for SMEs -projektissa.

Pilotin tavoitteena on kehittää yritysten ja muiden alueen toimijoiden käyttöön Etelä-Pohjanmaan tarpeisiin räätälöity Vihreän profiilin työkalu, joka tarjoaa erilaisia tapoja arvioida liiketoiminnan vaikutuksia kiertotalouden näkökulmasta. Työkalu tarjoaa myös tietoa ympäristön ja sosiaalisten vaikutusten kannalta kestävämmästä toiminnasta ja sen mahdollisuuksista. Pilotointityöpajoissa yritykset pääsevät itse kokeilemaan työkalua ja saavat saamalla näkemyksiä uusista mahdollisuuksista ja niiden hyödyntämisestä myös omassa liiketoiminnassaan.

 Järjestämme kevään aikana kaksi pilotointitilaisuutta:

  1. pilotointitilaisuus 8.2.2019 klo 9:30-12 (kahvit klo 9.15 alkaen) Seinäjoella, Frami D-rakennus, Mega-kokoustila (Tiedekatu 2, Seinäjoki)
  2. pilotointitilaisuus 6.3.2019 klo 9:00-11.30 (kahvit klo 8.30 alkaen) Ähtärissä, Hotelli Mesikämmen, Iso Sali (Karhunkierros 149, 63700 Ähtäri) ÄHTÄRIN TILAISUUS PERUTTU!

Yritys voi osallistua vain yhteen pilotointitilaisuuteen tai molempiin. Sisältö tilaisuuksissa on suurimmaksi osaksi sama – molempiin pilotointitilaisuuksiin osallistumisen kautta yrityksellä on mahdollisuus laajentaa tarkastelua useampaan työkalun osuuteen ja siten saada harjoituksesta enemmän irti myös oman liiketoimintansa kehittämisen näkökulmasta.

Ilmoittautumiset 4.3. klo 12 mennessä sähköpostitse osoitteeseen hanna.merilainen@etela-pohjanmaa.fi.

 

Lisätiedot:

Hanna Meriläinen, EP-liitto, hanna.merilainen@etela-pohjanmaa.fi, p. 0400 241 813

Maria Antikainen, VTT, maria.antikainen@vtt.fi, p. 040 512 4260

 

0 kommenttia
01 / 11 / 18

Matkailun alustatalous tuo potkua Islantiin – miksei myös meille

  • 0

Liikenne ja matkailu ovat siitä mukavia aiheita, että jokaisella on niistä vahva omiin kokemuksiin perustuva mielipide. Otanpa siis tällä kertaa aiheeksi matkailun. Omakin mielipiteeni perustuu subjektiivisiin kokemuksiin syyslomalla tehdyltä Islannin-matkalta. Yritän höystää ajatuksiani kuitenkin myös jonkinlaisilla faktoilla.

Alkuun täytyy todeta, että matka sujui oikein mallikkaasti. Etenkin Islannin luonto häikäisi eksotiikallaan. Samaten kaikki matkailuun liittyvät palvelut toimivat sujuvasti ja kellon tarkasti. Siten en ollut lainkaan hämmästynyt tiedosta, että Islanti on lisännyt vuodesta 2014 matkailijamääränsä alle miljoonasta yli kahteen miljoonaan vuodessa. Siis yli kaksi miljoonaa matkailijaa maassa, jossa on 340 000 asukasta, eikä kasvulle ole loppua näköpiirissä. Vertailun vuoksi Etelä-Pohjanmaalla yöpyi vuonna 2016 yhteensä 41 000 ulkomaista matkailijaa.

Pienellä ja pippurisella Islannilla on toki omat vahvuutensa. Pistää kuitenkin miettimään, voisiko 200 000 asukkaan maakunta päästä edes lähelle vastaavia lukemia. Mitä Islannissa on tehty eri tavalla kuin meillä? Yksi havainto oli, että Reykjavik toimii selkeästi matkailun hubina, josta lähdetään retkille eri puolille maaseutua, koska suuri osa kiinnostavista kohteista sijaitsee pääkaupungin ulkopuolella. Kuulostaa jotenkin tutulta.

Toinen huomion arvoinen seikka oli, että kaikki kohteet ja retket oli löydettävissä ja varattavissa helposti netistä. Varaus sisälsi muun muassa sen, että bussi haki ja palautti asiakkaan nätisti takaisin hotellille. Lisäksi samalla lipulla hoituivat niin kylpylät kuin muutkin kohteet. Tämä oli oman maakunnan todellisuuteen verrattuna erilaista. Olisipa hienoa tulla Hotelli Lakeuteen pariksi yöksi ja lähteä siitä vaikkapa päiväksi Powerpark–Härmän kylpylä-, Tuuri–Ähtärin eläinpuisto- tai Kauhajoelle Geopark-retkelle. Erillisiä pääsylippuja ei tarvittaisi ja linja-autossa jaettaisiin kaikille tabletit, joista voisi seurata retken edistymistä omalla äidinkielellä.

Yksi Islannin matkailun kehityksen kulmakivi on ollut Bókun-niminen sähköinen järjestelmä. Bókunin kehittämä myynti- ja sopimuksenhallinta-alusta mahdollistaa erilaisten matkailuaktiviteettien ja elämysten tarjoajien tuotteiden varaustilanteen muuttamisen sähköiseen muotoon. Lisäksi tuotteet voidaan tuoda helposti kuluttajan ostettaviksi omilla tai muiden palveluntarjoajien nettisivuilla. Alustan kautta voidaan myös vastaanottaa maksuja ja hoitaa sopimuksia muiden toimijoiden kanssa. Esimerkiksi Finnair on alkanut hyödyntämään Bókun-alustaa, erityisesti huomattuaan sen toimineen yhtenä Islannin matkailuteollisuuden voimakkaan kasvun katalysaattorina. Matkailijalle tämä Bókun ei suoraan näkynyt, mutta jos se oli kaiken taustalla, niin helpoksi se oli asiat asiakkaalle tehnyt.

Mutta eipä hätää, Etelä-Pohjanmaallakin on herätty. Etelä-Pohjanmaan liitto on juuri myöntänyt rahoituksen Seinäjoen ammattikorkeakoululle hankkeelle Digi-EP Eteläpohjalainen matkailu näkyväksi. Hankkeen tavoitteena on saada 30 matkailualan yritystä kokeilemaan liiketoiminnassaan Bókun-alustaa. Samalla on tarkoitus luoda Etelä-Pohjanmaan alueen matkailutoimialan digisuunnitelma yhdessä keskeisten matkailutoimijoiden kanssa. Maakunnan matkailutoimijoiden verkosto halutaan saada siirtymään digitaalisten myyntialustojen käyttäjiksi. Yksi hanke on pieni alku, mutta toivottavasti se poikii Islannin mallin mukaisia matkailupalveluja myös meille. Maakuntamme tarjoaa matkailun digipalvelujen kehittämiselle runsaasti kyntämätöntä sarkaa, jossa kaikki voivat hyötyä, eikä vähiten asiakkaat. Etelä-Pohjanmaan matkailutuotteet ovat hyvässä iskussa, niiden digitalisaatio voi räjäyttää pankin.

Antti Saartenoja
Vs. maakuntajohtaja

0 kommenttia
19 / 09 / 18

Yhtenäisenä ruokaprovinssina maailmalle

  • 0

Lähtökohtaisesti mitään sellaista ei kannata kehittää, jolle ei ole markkinoita. Etelä-Pohjanmaan ruokaprovinssin brändäämiselle on selkeästi tilaus ja brändiä kannattaa todellakin voimistaa yhteistyössä alueen eri ruoka-alan toimijoiden kanssa. Meillä on alkamassa mielenkiintoinen Ruokaprovinssin brändäys- ja markkinointiprojekti, jossa Foodwest toimii vetovastuullisena projektissa yhteistyössä alueen yritysten kanssa. 

Kuten jo aiemmin on todettu, ruokaprovinssin kehittämisessä on kyse yhteistyöstä, johon oman panoksensa tuovat ruokaketjun eri vaiheissa toimivat yritykset ja organisaatiot pellolta pöytään. Onnistuneen projektin lähtökohtana on alueen toimijoiden sitouttaminen ruokaprovinssibrändiin. Jokaiselle alueen toimijalle löytyy brändin alla omaan toimintaan sopivia ominaisuuksia, joiden noudattaminen antaa brändin ja mahdollisen logon käyttämisenä lisäarvoa yritykselle.

Yhteisenä tavoitteenamme on rakentaa brändi, joka ohjaa kuluttajien ja asiakkaiden valintoja ja näin osaltaan vahvistaa alueemme Ruokaprovinssi-brändiä käyttävien toimijoiden menestymisen mahdollisuuksia. Brändi toimii tehokkaana työkaluna alueella toimiville yrityksille: mm. elintarvikealanyritykset, elintarvikealan start-up -yritykset, maatalousalan suoramyyntitoimijat, maatilapuodit, ravintolat ja hotellit sekä muut ruokaan liittyvät toimijat ja sidosryhmät. Ruokaprovinssi-brändiin luodaan brändityön puitteissa ja sen viestinnässä merkityksiä ja arvoa, joka lisää brändin kiinnostavuutta kuluttajien ja asiakkaiden mielissä.

Brändinrakennuksessa on tärkeää ottaa huomioon tavoiteltava kohdeyleisö, eli kuluttajat. Osallistamalla kuluttajia yhdessä elintarvikealan toimijoiden kanssa kehitystyöhön, saavutetaan parempi lopputulos, joka myös puhuttelee kuluttajia relevanteilla markkinointiviestinnän kärjillä. Koko Ruokaprovinssi-hankkeen aikana on erittäin tärkeää myös osallistaa mukaan niitä ruoka-alan toimijoita, jotka tulevat hyödyntämään brändiä omassa toiminnassaan. Kun Ruokaprovinssi-brändin voi todennetusti osoittaa nostavan kuluttajien kiinnostusta tuotetta/palvelua kohtaan, on selkeä motiivi sen käyttämiselle olemassa.

Etelä-Pohjanmaalla on loistavat mahdollisuudet vahvistaa rooliaan Suomen kärkialueena ruokaketjussa. Tiedämme, että osaamme tehdä asiat oikealla tavalla ja meiltä löytyy osaamista ruoka-alasta pellolta pöytään. Nyt meidän on varmistettava, että tämä tieto leviää myös laajasti aluebrändin rajojen ulkopuolelle. Yhdessä Etelä-Pohjanmaan ruokaprovinssin puolesta.   

Karri Kunnas
Toimitusjohtaja
Foodwest Oy
                         

Ruokaprovinssi-brändiä kehitetään Interreg Europe -ohjelmasta osa-rahoitetun NICHE-hankkeen pilotissa. Tavoitteena on luoda Etelä-Pohjanmaalle selkeä Ruokaprovinssi-brändi ja toteuttaa alueen ruokaketjun brändin kehittämistä markkinointinäkökulmasta, jonka tähtäimenä on alueen elintarvikeketjun yhteenkuuluvaisuuden tunteen lisääminen sekä tunnettuuden lisääminen kuluttajien keskuudessa valtakunnallisesti. Työn toteuttavat Foodwest Oy ja Kamonmarkkinointi Oy.

0 kommenttia
17 / 09 / 18

Lisää lähienergiaa!

  • 0

Paljon puhutaan lähiruuasta. Arvostetaan sitä, että ruoka on tuotettu lähellä. Yksi Etelä-Pohjanmaan energia- ja ilmastotavoitteista on nostaa energiaomavaraisuusastetta. Lisäksi pyritään lisäämään uusiutuvan energian osuutta. Näihin molempiin haasteisiin vastaavat uusiutuvan yhteisöenergian kohteet. Esimerkiksi Tanskassa kohteita on jo runsaasti, Suomessa kiinnostusta ja potentiaalia varmasti löytyy, mutta lainsäädäntö vielä jarruttaa jossain määrin etenemistä.

Tyypillistä yhteisöenergian projekteissa on, että uusiutuvaa energiaa tuotetaan paikallisista lähteistä ja erilaisten pienempien yhteisöjen osallistuessa niihin aktiivisesti. Paikallisia uusiutuvia lähteitä ovat esimerkiksi tuulivoima, aurinkoenergia, biomassa, vesivoima ja maalämpö. Paikallisia yhteisöjä ovat taasen esimerkiksi kyläseurat, taloyhtiöt tai naapurustot. Kansalaiset siis yhteisrahoittavat, yhteiskehittävät ja operoivat yhdessä uusiutuvan energian laitoksia.

Yksi tärkeimmistä perusteista yhteisöenergian kohteille on, että hyödyt jakautuvat paikallisesti. Tuulivoimapuisto takapihalla ei ehkä olekaan kynnyskysymys, jos siitä saa itse etua ja jos sen kehittämiseen ja suunnitteluun on jossain määrin itse osallistunut. Paikalliset toimijat saavat siis suurimmat hyödyt ja heillä on myös tärkein rooli onnistumisen kannalta. Tarvitaan ehdottomasti muutama kyläaktiivi, jotka lähtevät viemään asiaa eteenpäin ja myös kannustamaan muita osallistumaan.

Uusiutuvan yhteisöenergian projekteja pyritään edistämään Co2mmunity-hankkeessa, jossa Suomesta on mukana kaksi maakuntaa; Etelä-Pohjanmaa ja Uusimaa. Hankepartnereina Uudeltamaalta ovat Aalto yliopisto ja Green Net Finland sekä Etelä-Pohjanmaalta Thermopolis Oy ja Etelä-Pohjanmaan liitto. Hankkeen keskiössä ovat paikalliset RENCOP-työryhmät (Renewable Energy Co-operative Partnerships), jotka toimivat katalysaattorina yhteisöenergian projekteille. Ryhmä on tarkoitettu uusiutuvan energian asiantuntijoille ja palveluntarjoajille, järjestöille, yhdistyksille, kuntien edustajille sekä muiden aiheeseen liittyvien organisaatioiden edustajille. Etelä-Pohjanmaan työryhmä kokoontuu säännöllisesti ja seuraava kokous pidetään 24. syyskuuta Lapualla Thermopolis Oy:n tiloissa. Jos kiinnostuit ja haluat osallistua ryhmän toimintaan, ota yhteyttä!

Ja siitä lainsäädännöstä; hankkeessa pyritään vaikuttamaan niin kansallisella kuin EU:n tasollakin, että jatkossa enemmän uusiutuvaa lähienergiaa pystyttäisiin tuottamaan järkevästi ja kustannustehokkaasti.

Sanna Inkeri
Projektikoordinaattori

 

Lue lisää Co2mmunity-hankkeesta sen englanninkielisiltä nettisivuilta www.co2mmunity.eu. Hanketta rahoitetaan EU:n Interreg Itämeri -ohjelmasta.

 

 

 

0 kommenttia
« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös