20 / 05 / 20

Ilmastotyö on taitolaji

  • 0

Koronakriisin aiheuttaman taloudellisen ahdingon akuutein pelastuskohde on palvelualojen pienet yritykset. Heti perässä seuraavien talouden muiden elvytystoimenpiteiden joukosta löytyvät kuitenkin ilmasto ja päästövähennystavoitteiden teemat. Ennen koronaa ilmastoasiat ja hiilineutraaliustavoitteet olivat poliittisen keskustelun ytimessä. Suomi tavoittelee nykyisen hallitusohjelman mukaan hiilineutraaliutta vuoteen 2035 mennessä, EU vuoteen 2050 mennessä, ja keinot tavoitteiden saavuttamiseksi olivat vahvasti keskustelussa eri forumeilla.

Ilmasto on yksi harvoista voittajista koronakriisissä. Päästöt ovat paikoin vähentyneet radikaalisti, ja ilmasto silminnähden voi paremmin. Ihmekös se, kun teollisuutta on jouduttu ajamaan alas ja liikenne vähentynyt lähes olemattomiin. Ilmaston kannalta myönteisistä vaikutuksista huolimatta lyhytaikaisella päästöjen leikkaantumisella ei uskota olevan merkitystä pitkässä juoksussa. Muutos täytyy saada pysyväksi - eli palataan agendaan, joka tehtiin ennen koronaa. Suomi siis tavoittelee yhä vakaasti asettamiaan ilmastotavoitteita ja nyt koronakriisistä selvitäksemme talouden elvyttäviä toimia suunnataan ilmaston kannalta kestäviin toimiin. Nämä toimet olisivat edessä joka tapauksessa, joten nyt sijoitetaan yhteisiä varoja tähän tärkeään työhön nopeutetulla aikataululla.

Ilmastotavoitteet ovat vahvasti läsnä myös Etelä-Pohjanmaalla. Ovat ne toki aiemminkin olleet läsnä, mutta jalansija on nyt vankempi. Näillä seuduin ilmastotyölle näyttää olevan erityinen tarve, ainakin jos vertailee kasvihuonekaasupäästöjen määrää per asukas. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) julkaiseman laskentamallin mukaan Etelä-Pohjanmaan kasvihuonekaasupäästöt ovat vähentyneet 8 % vuodesta 2005. Hyvä suunta, mutta kasvihuonekaasupäästöt ovat silti Suomen suurimmat per asukas. Samaan aikaan muilla alueilla on päästy selkeästi suurempiin vähennyksiin. Yhtä selittävää tekijää tähän ei ole. Alueelle ominainen turpeenpoltto energiatuotannossa on yksi keskeinen tekijä. Turvetuotannosta ei kuitenkaan tällä kertaa enempää.

Ilmastotekoja odotetaan laajasti joka rintamalta. Jotta toiminta muuttuu konkreettisesti ilmaston kannalta kestäväksi, kannustimet on oltava riittävän suuria. Tiedämme, että suurimmat päästöjen aiheuttajat ovat energiatuotanto, liikenne ja maatalous. Näiden teemojen sisällä on lukuisia osatekijöitä, joiden päästöistä on saatavilla tarkkaa tietoa. Hyvä niin, jotta tiedämme mitä kehittää.

Aluesuunnittelijan silmin katsottuna Etelä-Pohjanmaalla on edessään tärkeitä ratkaisuja. Käynnistymässä on maakunnan liikennejärjestelmäsuunnitelman päivitys sekä kokonaismaakuntakaavan uudistaminen. Liikennejärjestelmäsuunnitelma ja maakuntakaava ovat myös ilmaston kannalta keskeisiä työkaluja strategisessa, pitkän aikavälin ohjauksessa. Ilmastonmuutoksen hillinnän rooli vahvistuu entisestään, ja ilmastoteema läpäisee suunnittelua. Käynnistymässä on lisäksi ilmastoon keskittyvä strategiatyö kolmen pohjalaismaakunnan alueella ja turvetuotannon vähentämistä koskevan suunnitelman laatiminen. EU:n Green Dealin vaikutukset tulevat ulottumaan maakunnan jakamaan kehittämisrahoitukseen.

On taitolaji löytää alueelle parhaimmat keinot päästövähennystavoitteiden saavuttamiseksi. Kaikkialle ei sovellu samat keinot. Etelä-Pohjanmaalla on eri lähtökohdat kuin monilla muilla alueilla, ja ne on huomioitava kehittämistyössä. On hienoa ja tärkeää, että voimme itse vaikuttaa keinoihin. Tavoitteiden saavuttaminen vaatii tiivistä yhteistyötä. Näitä töitä innolla odottaen.

 

SYKE:n kasvihuonekaasupäästöjen laskentamalliin on mahdollista tarkemmin tutustua osoitteessa https://paastot.hiilineutraalisuomi.fi/

 

Mari Pohjola
suunnittelupäällikkö

0 kommenttia
13 / 05 / 20

Kaikki on mahdollista, jos on tahtoa

  • 0

Kuluva kevät on todistanut tämän vanhan sanonnan todeksi tavalla, jota kukaan ei olisi muutama kuukausi sitten voinut kuvitellakaan.

Toki täytyy myöntää, että kun puhutaan koronakriisin vaikutuksista, on siinä kyse muustakin kuin tahdosta. Toimenpiteiden taustalla vaikuttanut pakkotilanne on ajanut koko maailman tekemään päätöksiä, joita edes Greta Thunberg ei olisi saanut aikaiseksi. Mutta yhtä kaikki, pakottavassa tilanteessa yhteiskunnat ovat toimineet samalla tavalla ja piittaamatta globaalin talouden paineista, mikä on ennen kuulumatonta.

Miksi me tarvitsemme jotain näin voimakasta uhkaa, jotta pystymme muuttamaan tapojamme? Mitä se kertoo meistä? Ainakin sen, että yhteiskunnat, ehkä myös ihmiset, jämähtävät helposti olemassa olevaan. Tämä siitä huolimatta, että puutteet, viat ja ongelmat olisivat siinä silmien edessä. On helppo ”kehittää” tuttua ja turvallista, vaikka siitä ei hyvää saakaan. On helppo tehdä kuten ennenkin, vaikka parempiakin tapoja olisi kaikkien mielestä tarjolla.

Muutoksen esteenä ovat usein taloudelliset tekijät tai valta-aseman turvaaminen − tai sitten muutostarvetta ei yksinkertaisesti huomata. Kyse on yleensä toissijaisista tekijöistä, jotka estävät varsinaisen toiminnan kehittämisen ja käytäntöjen muuttamisen.

Mitäpä jos pyrkisimme aivan normaalissakin yhteiskunnallisessa tilanteessa tietoisesti sysäämään syrjään nämä kieroutuneita rakenteita ylläpitävät käsitykset? Ajattelisimme asioita puhtaalta pöydältä unohtaen esimerkiksi voimassa olevan perustuslain, kuntarakenteen, sote-palvelujen järjestämistavan, työttömyysturvan, arvonlisäveron ja pienemmässä mittakaavassa vaikkapa tavan hoitaa kauppa-asioita, tavan matkustaa, tavan käyttäytyä liikenteessä ja tavan tervehtiä naapuria. Katsoisimme peiliin pohtien, voidaanko tämä asia tehdä toisin siten, että siitä on merkittävästi hyötyä koko kansakunnalle tai lähiyhteisölle.

Edellä kuvattu on uudistumisen helppo vaihe, mutta sen jälkeen pitäisi tehdä päätöksiä. Pitäisi edetä vaikka perustuslakia muuttamalla ja työttömyyden olemusta pohtimalla tai omia yksilöllisiä toimintatapoja tarkkailemalla unohtaen olemassa olevan taakka. Siinä tarvitaan tahtoa ja halua sekä ennen kaikkea uskallusta luopua valta-asemista tai taloudellisista hyödyistä ja ilman pakottavaa pandemiaa.

Kulunut kevät on osoittanut, että meille kansakuntana kaikki on mahdollista, jos vain tahtoa löytyy.

 

Jari Iso-Koivisto
hallintojohtaja

0 kommenttia
29 / 04 / 20

Pientä valoa koronatunnelin päähän

  • 0

Korona kurittaa erityisesti yrityksiä, jotka toimivat ravitsemus-, palvelu- ja matkailualoilla, erikoiskaupassa sekä luovilla aloilla. Sulkutoimien takia monen toiminta on käytännössä pysähdyksissä. Tieto suurempien kesätapahtumien peruuntumisesta vaikeuttaa tilannetta entisestään koko kesäsesongin ajan ja tuntuu kipeästi myös Etelä-Pohjanmaalla.

Poikkeuksiakin toki on; grillauskaasuostoksilla todistin omin silmin ruuhkaa paikallisen rautakaupan parkkipaikalla. Kuulemma asiakkaita riittää, kun remontointiin ja sisustamiseen on yllättäen muilta menoilta vapautunutta aikaa ja omia karanteenikoloja halutaan muokata viihtyisämmiksi. Samoin täystyöllistettyjä ovat monet ohjelmistoyritykset, kun kaikki kynnelle kykenevät pyrkivät nyt perustamaan verkkokauppoja. 

Ruokaketju pyörii, mutta osin poikkeavalla valikoimalla. Ravintoloiden ja suurtalouksien toimitukset ovat minimissään, mutta kotona valmistettavan ruuan osuus on kasvanut. Valmistavassa teollisuudessa tilanteet vaihtelevat, ja vaikutukset saattavat näkyä vasta viiveellä.

Turhauttavaa ja surullista tilanteessa on se, että moni menestyvä ja kehittyvä yritys saattaa mennä nurin ilman omaa syytään. Tähän ei ole Etelä-Pohjanmaalla varaa, koska pienten yritysten merkitys työllistäjänä ja koko talouden kannalta on niin suuri.

Yritysten ohella kunnat ovat joutuneet tiukan paikan eteen. Niiden on pitänyt nopeasti organisoida omaa toimintaansa sekä tuottaa palveluitaan uudella tavalla ja uusissa kanavissa. Terveydenhuolto on eturintamassa pandemiatilanteessa. Etäopetus piti panna pystyyn lennossa. Kuntien taloudessa on jo valmiiksi tiukkaa, ja siihen tilanteeseen kriisi tuo kauaskantoisia seurauksia. Huoli yrityksistä on suuri myös kunnissa.

Erilaisia ratkaisuja yritysten auttamiseen tässä tilanteessa on yritetty löytää ja samalla huomattu, ettei normaalioloissa toimimaan viritetty koneisto ja lainsäädäntö aina mahdollista sellaisia tukitoimia, joilla ratkaistaisiin yritysten akuutteja ongelmia, kuten maksettaisiin kiinteitä kustannuksia.

Tukea ja apua on silti saatavilla, mutta pienen yrityksen näkökulmasta tukiviidakko on melkoinen. Julkisuudessa ryöpsähtänyt, osin asiaton keskustelu voi myös pelottaa. Osaamista ja vähän ennakkoluulojen hälventämistä siis tarvitaan, jotta avun pariin osataan hakeutua ja löytää juuri se omalle yritykselle tarkoitettu ja sopiva väline. Myös tietoa on saatavilla, mutta se pitää kyetä suodattamaan, jotta löytää olennaisen viestin.

Etelä-Pohjanmaan liitto on pyrkinyt tekemään sen, mitä tehtävissä on koronakriisin vaikutusten lieventämiseksi. Siksi kansallinen rahoituspotti eli AKKE-rahoitus kohdennettiin kokonaan kuntien haettavaksi ja käytettäväksi lisäresurssina yritysten rinnalla kulkemiseen.

Rahoituksen turvin ammattilaiset voivat kiteyttää muun muassa edellä mainittua tietotulvaa, neuvoa yrityksiä ja ohjata oikean avun piiriin. Sen avulla voidaan myös vahvistaa yritysten osaamista, jotta mahdollisuudet kriisistä selviämiseen olisivat paremmat. Eikä vähätellä voi myöskään henkisen tuen ja vertaistuen merkitystä. Tärkeää on, ettei yritys ja ihminen sen takana jää tässä tilanteessa yksin.

 

Sanna Puumala
kehittämisasiantuntija

0 kommenttia
01 / 04 / 20

Quo vadis, liikennejärjestelmäsuunnittelu

  • 0

Liikennejärjestelmäsuunnittelun itsenäinen historia Suomessa alkaa autoistumisen yleistymisen rinnalla 1960-luvulla. Sitä ennen liikennejärjestelmäsuunnittelu oli osa maankäytön suunnittelua. Omalle suunnittelusektorille oli ollut hyvin vähän tarvetta aikana, jolloin suurin osa liikkumisesta tapahtui kävellen, pyörällä, hevosilla tai vesireittejä ja rautateitä pitkin.  

Henkilöautoista tuli 1950- ja 1960-luvuilla nopeasti oletusarvoinen kulkutapa. Joukkoliikenne ja kävely nähtiin pakkona ja pyöräilykin väheni. Liikennesuunnittelun keskeisin arvo oli aikasäästö, ja henkilöautoistuminen oli liikennesuunnittelun peruslähtökohta. Tämän aikakauden hurjimpia liikennesuunnitelmia ei onneksi esimerkiksi Helsingissä toteutettu. 

Suunnittelunäkökulmat ovat jonkin verran vuosien saatossa muuttuneet: 1970-luvulla lisääntyneen liikenteen vuoksi painotettiin liikenneturvallisuutta, edelleen lisääntyneen liikenteen ympäristövaikutukset otettiin 80-luvulla jo paremmin huomioon, osin lamasta seuranneen kehittämisrahojen niukkuuden seurauksena 90-luvulla kaikkia liikennemuotoja yhdistävä liikennesuunnittelu alkoi kehittyä ja 2000-luvulla käyttäjälähtöisyys ja palvelutasoajattelu ovat nousseet pinnalle.  

Toimenpiteillä pyritään varmistamaan, että maaseudulla ja maaseutumaisilla alueilla on jatkossakin mahdollisuus kehittää kulttuuripalveluja sekä elää kulttuurisesti rikasta ja hyvinvointia edistävää elämää. Näkökulmien muutoksesta huolimatta liikennejärjestelmäsuunnittelu on perustunut ja perustuu osittain edelleen niille samoille periaatteille, jotka 1950- ja 1960-lukujen autoistumishuumassa luotiin.  

Suunnittelussa korostuu edelleen tieteellis-rationaalinen lähestymistapa. Hyvänä esimerkkinä voi ottaa tiesuunnittelun, joka edustaa edelleen hyvin puhdasta teknistä lähestymistapaa. Prosessit, lainsäädäntö ja organisaatioiden toiminta on hiottu niin tarkaksi, että tiesuunnittelua voisi kutsua rahalla toimivaksi koneeksi. Kun sille syöttää riittävästi rahaa, putkahtaa koneesta aikanaan pilkuntarkka suunnitelma ja valmis tie. Toisin on esimerkiksi matkalippujen yhteiskäytön tai matkojen yhdistelyn kanssa. Huolimatta siitä, että niille ei ole lainsäädännöllistä tai teknistä estettä, kumpaakaan ei ole saatu vuosien saatossa toimimaan. 

Perinteiseen ajatteluun on pitkään kuulunut myös se, että toimenpiteitä on toteutettu tiettyjä matemaattisia hyötyjäkuten aikasäästöä, ja kustannuksia vertaamalla. Suunnittelussa on korostettu sitä, että tehtyjä ratkaisuja eivät ohjaa suunnittelijoiden ja päättäjien arvot vaan laskelmat, mittaukset ja tiede. Liikennesuunnittelu on nykypäivänä kuitenkin merkittävästi monimutkaistunut, kun suunnittelija joutuu ja saa pohtia muun muassa erilaisten liikennemuotojen keskinäistä suhdetta, liikenteen suhdetta maankäyttöön ja nyt viimeisimpänä ilmastonmuutoksen tuomia, perinteisille tavoitteille monin paikoin täysin vastakkaisia tavoitteita. Arvovalinnat vaikuttavat ratkaisuihin. 

Valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman valmistelu on käynnissä. Ensimmäinen luonnos 12-vuotiseksi ohjelmaksi pitäisi valmistua kesäksi. Aihetta on pyöritelty eduskunnan parlamentaarisessa työryhmässä, ministeriössä, Traficomissa, Väylässä, ELYissä, maakuntaliitoissa, erilaisissa valmistelun yhteistyöryhmissä sekä erilaisilla kokoonpanoilla kokoontuneissa seminaareissa. Perinteisen edunvalvontapuheen rinnalla on käyty myös arvokeskustelua. Maaliskuussa 2020 parlamentaarinen ohjausryhmä määritteli liikennejärjestelmälle kolme tavoitetta:  

  • Ihmisten mahdollisuudet valita kestävämpiä liikkumismuotoja paranevat - erityisesti kaupunkiseuduilla 
  • Liikennejärjestelmä takaa koko Suomen saavutettavuuden ja vastaa elinkeinojen, työssäkäynnin ja asumisen tarpeisiin 
  • Liikennejärjestelmän yhteiskuntataloudellinen tehokkuus paranee. 

Näiden tavoitteiden tulisi ohjata liikennejärjestelmäsuunnittelua vähintään seuraavan 12 vuoden ajan. Odotuksen ja jännityksen sävyttämissä käytäväpuheissa on pian vuoden pyörinyt suurimpana kysymys: millainen siitä suunnitelmasta lopulta tulee? Tuleeko lista tie- ja ratahankkeista, jotka niputetaan tavoitteiden alle, vai kenties jotain uudenlaista? Odotamme mielenkiinnolla. 

 

Jani Palomäki
suunnitteluinsinööri

0 kommenttia
11 / 10 / 19

Parempi Suomi erilaisille alueille - vahdittava tavoite

  • 0

Rinteen hallitus valmistelee parhaillaan aluekehittämispäätöstä, joka täsmentää hallitusohjelman aluekehittämisen näkökulmia. Aluekehittämispäätös on ministeriöille väline tarkastella alueita poikkihallinnollisesti, ja toisaalta asiakirja antaa maakunnille raamit aluekehittämiselle. Päätös valmistellaan hallituskausittain, ja se valmistuu vuoden vaihteeseen mennessä.

Mitä aluekehittämispäätöksellä oikeastaan tavoitellaan ja miten päätös konkreettisesti näyttäytyy alueilla? Näistä asioista keskusteltiin Seinäjoella järjestetyillä valtakunnallisilla aluekehittämispäivillä 8−9.10.2019.

Aluekehittämispäätöksen painopisteet ovat tuttuja. Näitä ovat 1) ilmastonmuutos, 2) saavutettavuus ja sujuva arki, 3) elinkeinoelämän uudistaminen ja innovaatiotoiminta, 4) osaaminen, työn murros, jatkuva oppiminen sekä 4) osallisuus ja hyvinvointi. Painopisteet ovat Etelä-Pohjanmaalle osuvia ja tärkeitä.

Aluekehittämispäätöksessä tunnistetaan erilaisia aluetyyppejä. Päätöksessä on kohtalaisen voimakas painotus kaupunkipolitiikkaan. On tärkeää, että aluekehittämispäätöksessä ei valita ”voittaja-alueita”, vaan päätöksen tulee antaa eväitä kaiken tyyppisten alueiden kehittämiselle.

Etelä-Pohjanmaalla on kiinnitetty huomiota siihen, että maakuntakeskus Seinäjoki ei ole tämänhetkisten tietojen mukaan mukana missään kaupunkikehittämisen toimenpiteessä. Etelä-Pohjanmaan näkökulmasta on olennaista, että aluekehittämispäätöksessä mainittu sopimuksellisuus on hallittua ja tasapuolista.

Aluekehittämispäätös nostaa esille myös seutukaupungit. Seutukaupunkeja voisi kuvailla Suomen elinvoiman selkärangaksi. Seutukaupunkien joukkoon kuuluvat Etelä-Pohjanmaalta Alajärvi, Alavus, Kauhajoki, Kauhava, Kurikka ja Ähtäri. Lisäksi aluetyyppinä on kuvattu Etelä-Pohjanmaalle tärkeä maaseutu.

Aluekehittämispäätöksen myötä pyritään tunnistamaan paremmin kunkin alueen erityispiirteet. Tavoitellaan sitä, että valtiolla ja maakunnilla on samanlaiset näkemykset alueen keskeisimmistä isoista kehittämistarpeista. Tähän liittyen suunnitellaan säännöllisiä aluekehittämiskeskusteluja valtion ja kunkin maakunnan kanssa. Tällä toimintatavalla haastetaan myös valtio mukaan alueen kehittämistoimiin.

Aluekehittämispäätöksellä pyritään lisäämään eri hallinnonalojen välistä yhteistyötä valtioneuvostossa. Vahva viesti jatkovalmistelulle on pääseminen ulos ministeriöputkien siiloista. Vain tällä tavoin valtioneuvostossa kyetään kohtaamaan alueet kokonaisuutena.

Maakuntien liitoilla on suuri rooli aluekehittämisen kokonaisuuden hahmottamisessa ja yhteistyön mahdollistamisessa. Yhteisen tahtotilan muodostaminen isoista kehittämisasioista on tärkeää Etelä-Pohjanmaan tulevaisuuden kehitykselle.

 

Heli Seppelvirta
aluekehitysjohtaja

0 kommenttia
04 / 09 / 19

Niin on jos siltä näyttää?

Otsikon sitaatti liitetään yleensä Urho Kekkoseen, mutta on itse asiassa italialaisen Nobel-kirjailijan Luigi Pirandellon (1867-1936) kirjoittaman näytelmän nimi. Kekkonen viittasi ymmärtääkseni lauseella tilanteeseen, jossa politiikka perustuu mielikuviin tosiasioiden kustannuksella.

Etenkin liikennepolitiikkaan mielikuvamarkkinointi on tullut väellä ja voimalla. Tunnin juna, enemmän kaikille, Suomirata - Suomen tavoitteiden toteuttaja, Valtatie 3 -Suomen ruokatie ja viennin valtaväylä, Nelostie, läpi Suomen ja elämän, Kasitie - kansantalouden tukipilari. Siinä pari esimerkkiä meiltä ja muualta, jossa pelataan vahvoilla mielikuvilla. Mielikuvilla vedotaan tunteisiin, ja tunteet vaikuttavat toimintaan. Kuva nälkään nääntyvästä lapsesta herättää auttamisen halun paljon paremmin kuin uutinen siitä, että miljoona ihmistä kärsii aliravitsemuksesta. Tämä vaikuttamisen mekanismi on alettu ymmärtää myös kilpailtaessa liikenneväylien rahoituksesta.

Olemmeko siis siirtyneet edunvalvonnassakin totuuden jälkeiseen aikaan ja ruvenneet vain kehittelemään mahdollisimman mieleenpainuvia kuvajaisia vailla totuuden häivää? Voittaako kisan parhaalla sloganilla, vaikka matkustaja- tai tonnimäärät kertoisivat jotakin muuta? Osoittamatta ketään syyttävällä sormella, voi helposti löytää hankkeita, joissa asiat pyritään esittämään vähintäänkin todellisuutta paremmassa valossa.

On myös selvää, että suomalainen perusvirkamies ei olisi kuunaan voinut itse keksiä alussa siteeraamiani iskulauseita. Hänet on koulutettu siten, että viranhoitoon ei saa sotkea markkinointia, eikä varsinkaan tunne-elämää. Ja jos hän sellaiseen ryhtyy, niin hyvin nopeasti ollaan ojasta allikossa.

Halutessaan vahvistaa sanomaansa on viranomaisen parempi kutsua apuun ammattilaiset. Niin sanottuun vaikuttajaviestintään, arkisemmin lobbaukseen, erikoistuneita palveluja on kokeiltu myös Etelä-Pohjanmaan liiton edunvalvonnassa. Kokemukset ovat olleet myönteisiä; viesti on selkeytynyt, kohde on tarkentunut ja kuivakka virkakieli on muokattu uuteen kuosiin. Millään viestinnällisellä tempulla ei kuitenkaan pötkitä pitkälle, tai ne toimivat jopa itseään vastaan, ellei viesti perustu totuuteen. Tästä periaatteesta on pidettävä kiinni kaikissa olosuhteissa. Uskallankin väittää, että Etelä-Pohjanmaan edunvalvonnassa asiat myös ovat sitä, miltä ne näyttävät.

 

Antti Saartenoja
suunnittelujohtaja

13 / 02 / 19

Jännittäväksi menee

  • 0

Maakunta- ja sote-uudistuksen etenemisen kannalta keskeistä perustuslakivaliokunnan lausuntoa on odoteltu viime päivinä. Sen valmistuttua eduskunnan sote-valiokunta viimeistelee oman lausuntonsa ja asia siirtyy kansanedustajien käsittelyyn.

Jatkuva aikataulujen siirtyminen ja odottelu ymmärrettävästi rassaa monien hermoja. Me uudistusvalmistelussa työskentelevät haluaisimme päästä jo pian seuraavaan vaiheeseen, ihan oikeaan uuden maakunnan rakentamiseen. Valmisteluun henkilöitä luovuttaneissa organisaatioissa ollaan kypsytty sijaistusjärjestelyihin, joille ei näy loppua tulevan. Kunnat ja kuntayhtymät väsyvät tilanteen epämääräisyyteen.

Jos tästä sekavuudesta mitään valopilkkua on haettavissa, niin isoin sellainen on tietoisuus takarajasta. Eduskunta lopettaa istuntokautensa kuukauden kuluttua, ellei suostu "ylitöihin". Ja eduskuntavaalit ovat kahden kuukauden päästä. Joitakin ratkaisuja väistämättä tulee siihen mennessä.

Olen saanut viime viikkoina kuulla useiden kansanedustajien kommentteja tilanteeseen. Puolueesta riippumatta kaikki vakuuttavat yhdestä suusta, että tähänastinen työ ei mene hukkaan ja että uuden soten rakentaminen jatkuu, tapahtui hallituksen mallille mitä tahansa.

Paljon spekuloidaan myös sillä, että eduskunnalta loppuu aika kesken, eikä uudistuslakeja saada sen takia hyväksytyiksi. On häpeällistä, jos eduskunta istuu neljä vuotta ja sitten toteaa, että "sorry, oli viikko liian vähän aikaa".

Hallituksen malli ei tokikaan ole täydellinen. Tuskin se on sitä kenenkään mielestä. Mutta kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että sote-palveluille on tehtävä jotakin. Sitä "jotakin" on jo yritetty noin 15 vuoden ajan, ja ratkaisuja ei ole saatu.

Toinen toistaan on helppo osoitella sormella. Minä en tässä "syyllisiä kaipaa", vaan ratkaisuja ja päätöksiä. Otetaan nyt yksi kunnon askel oikeaan suuntaan ja tehdään sitten niitä todennäköisesti tarvittavia korjauksia. Maailma ei tule tällä sotella valmiiksi, se on selvää. Eikä onneksi tule koskaan, vaan työtä riittää jatkossakin.

Joku viisas on todennut: "Suurimmat harha-askeleet on otettu seisottaessa paikallaan." Niinpä. Nyt odotellaan niitä askelia.

Asko Peltola
Valmistelujohtaja

0 kommenttia
22 / 11 / 18

Puoli vuotta EU-vaaleihin

  • 0

Ensi keväänä Suomessa äänestetään kahteen kertaan. Ensin huhtikuun puolessa välissä (14.4.) eduskuntavaaleissa ja kuusi viikkoa myöhemmin toukokuun lopulla (26.5.) EU-vaaleissa.  Kummatkin näistä vaaleista ovat merkittäviä EU-asioiden kannalta. Kansallisissa parlamenttivaaleissa äänestetään siitä, millaista EU-politiikkaa Suomi kansallisesti ajaa ja edistää muun muassa pääministerin ja hallituksen kautta Eurooppa-neuvoston sekä Euroopan unionin neuvoston eli ns. ministerineuvoston eri kokoonpanoissa.

Euroopan parlamentin vaaleissa äänestetään suoraan siitä, millaisia asioita Euroopan parlamentin kautta halutaan edistää osana Euroopan unionin päätöksentekoa. Europarlamentaarikot edustavat parlamentissa oman maansa kansalaisia ja ajavat kantojaan muun muassa valiokunnissa ja parlamenttiäänestyksissä. Tulevissa Euroopan parlamentin vaaleissa äänestetään myös kesällä 2019 vaihtuvan Euroopan komission puheenjohtajasta. Puheenjohtajaksi valitaan eniten ääniä saaneen poliittisen ryhmän kärkiehdokas.

Heikkoa äänestysaktiivisuutta

Edustuksellisen demokratian kriisistä on puhuttu jo pitkään maailmanlaajuisesti. Kansalaiset eivät luota poliittiseen päätöksentekoon ja kokevat politiikan ja poliittiset päätöksentekoprosessit vaikeaselkoisina ja tehottomina. Etenkin Länsi-Euroopan maissa ongelmaksi on koettu myös vaihtoehdottomuus. Poliittiset valtapuolueet ovat alkaneet muistuttaa toisiaan, mistä syystä äänestäminen tuntuu turhalta.

Suomessa eduskuntavaaleissa äänestysprosentti on pyörinyt 2000-luvulla 70 % kieppeillä. EU-vaaleissa taas ollaan liikuttu huomattavasti pienemmissä lukemissa, noin 40 % tienoilla. Etenkin Euroopan parlamentin vaalien suhteen tilanne äänestysaktiivisuudessa näyttää siis huolestuttavalta. Edes enemmistö (50 %) ei ole tällä vuosituhannella vaivautunut ääniuurnille ja europarlamentaarikkomme ovat näin ollen olleet vain pienen osan kansasta valitsemia edustajia. Tulevana keväänä muutamia viikkoja aikaisemmin järjestettävät eduskuntavaalit uhkaavat syödä myös ihmisten äänestysinnokkuutta.

Syitä alhaiseen äänestysprosenttiin on haettu etenkin siitä, että EU koetaan yhä edelleen kaukaiseksi, eikä esimerkiksi Euroopan parlamentin työtä ja vaikutusmahdollisuuksia EU:n päätöksentekoprosessissa osata tarkalleen hahmottaa. Suomessa alhaiseen äänestysprosenttiin on vaikuttanut myös se, että EU-kriittiset jättävät edelleen äänestämättä.

Äänestysaktiivisuudessa loistavat poissaolollaan erityisesti myös nuoret. Tilanne nuorten äänestysaktiivisuudessa oli erityisen huolestuttava edellisissä, vuoden 2014 EU-vaaleissa, kun vain 10 % ensikertaa äänestävistä nuorista äänesti. Naapurimaassamme Ruotsissa tilanne oli päinvastainen, nuorten äänestysaktiivisuus edellisissä vaaleissa oli jopa 60 %!! Tilanne ei ole ollut kehuttava myöskään muissa vaaleissa. Nuoret (18–24) ja nuoret aikuiset (25–30) jäävät äänestysaktiivisuudessaan vanhempaa ikäluokkaa jopa yli 20 prosenttiyksikköä jälkeen.

Äänestysinnon aktivointia

Euroopan parlamentti on reagoinut Euroopan laajuisesti näkyvään äänestysinnon heikkenemiseen omalla puolueettomalla vaalikampanjallaan, jonka tarkoituksena on ennen kaikkea tuoda tutuksi vaalien merkitystä kansalaisille sekä innostaa heitä äänestämään vaaleissa. Kohderyhmäksi on taustatutkimusten pohjalta valikoitu erityisesti ryhmät, jotka suhtautuvat EU:hun sinällään positiivisesti, mutta jäävät syystä tai toisesta vaalipäivänä kotisohville. Toisin sanoen ne ryhmät, jotka pienellä herättelyllä ja aktivoinnilla ehkä innostuvatkin äänestämään.  Erityisessä huomiossa ovat myös ensi kertaa äänestävät sekä opiskelijat.

Vaaleja kampanjoidaan muun muassa sähköisessä Tällä kertaa äänestän -portaalissa, jonka kautta äänestysintoa pyritään levittämään sosiaalisessa mediassa kansalaisten omien verkostojen kautta. Tietoa äänestämisen merkityksestä on kerätty myös Näin EU toimii hyväkseni -sivustolle, josta voi käydä poimimassa ajatuksia itselle tärkeistä vaaliteemoista.

Kampanjatyöhön on aktivoitu myös koko EU:n kattava EU-tiedotuspisteiden verkosto, Etelä-Pohjanmaan liiton EU-tietokeskus mukaan lukien. EU-tietokeskuksen kevät tuleekin pyörimään pitkälti vaaliaktivoinnin ympärillä. Tulevana keväänä EU-tietokeskus järjestää ja osallistuu tapahtumiin pitkälti EU-vaalit mielessä. Vaalit tulevat näkymään myös päivittäisessä tiedottamistyössä niin sosiaalisessa mediassa kuin verkkosivuillammekin.

Kannustammekin jokaista eteläpohjalaista pohtimaan, mitkä ovat sinulle ne tärkeät syyt äänestää EU-vaaleissa ja jakamaan sitä tutuille ja tuntemattomille!

Tällä kertaa äänestän, koska se on minun oikeuteni ja velvollisuuteni.
Tällä kertaa äänestän, koska EU:lla on väliä.
Tällä kertaa äänestän, koska eurooppalaisten on yhdessä taisteltava ilmastonmuutosta vastaan.
Tällä kertaa äänestän, koska …..

 

Hanna Meriläinen
Projektikoordinaattori
Etelä-Pohjanmaan liiton EU-tietokeskus

0 kommenttia
09 / 05 / 17

Päätöksenteko on ihmisten välistä vuorovaikutusta  

  • 3

Tasaisin väliajoin julkisuuteen ponnahtaa keskustelua, joka juontuu kunnallisesta päätöksentekokulttuurista. Lähtökohdat ja teemat voivat vaihdella, mutta perustaltaan aiheet kumpuavat demokraattiseen päätöksentekojärjestelmään liittyvistä ilmiöistä. Epäilemättä yritysmaailmassakin törmätään samoihin ilmiöihin, mutta ne eivät yleensä ole julkisesti tarkasteltavina. Laajempaa julkisuutta saavat yleensä päätöksentekoon liittyvät konfliktitilanteet ja vastaavasti kypsästi ja kehittyneesti toimiva päätöksenteko saa pysyä omassa harmoniassaan kenenkään häiritsemättä.

Kun tarkastelee konfliktitilanteisiin liittyviä ilmiötä vaikkapa vain google-haun tulosten perusteella, nousee sieltä esiin se peruslähtökohta, että kyse on aina ihmisten välisestä vuorovaikutuksesta. Usein kyse voi olla vain kahden ihmisen välisistä henkilökemioista. Jokaisella on oma henkilöhistoriansa ja omat sidosryhmänsä yms., ja niiden yhteensovittaminen yhteisten päämäärien hyväksi johtaa väistämättä tilanteisiin, joissa yhteisen ratkaisun löytäminen vaatii sovittelua. Päättäjillä pitää siis olla kykyä keskustella ja arvioida vaihtoehtoja, mutta ei riitä, että näkee asiat vain omasta perspektiivistään vaan pitää osata arvioida myös kokonaisuutta ja vastapuolen näkemyksiä. Arvokasta on myös, jos tähän yhdistyy jonkin verran visionäärisyyttä ja kykyä ennakoida tulevaa.

Suomalainen päätöksentekokulttuuri on perustaltaan suoraviivaista ja rakentuu asioiden etukäteisvalmistelun pohjalla. Meillä myös arvostetaan avoimuutta ja laajoja vaikuttamismahdollisuuksia niille, joita päätöksenalainen asia koskee. Voisi sanoa, että päätöksentekokulttuurimme on rakenteeltaan ennakoitavaa ja johdonmukaista.

Alati muuttuvassa yhteiskunnassa tämäkään ei takaa järjestelmän toimivuutta, koska vallitseva päätöksentekokulttuuri joutuu päivittäin muuttuvien tilanteiden testiin ja on entistä alttiimpi ristiriidoille. Niinpä on syytä herkeämättä tarkkailla, missä määrin kulloinkin vaaditaan sopeutumista ja uudistumista, jotta asianmukainen päätöksenteko sujuu myös tulevaisuudessa.

 

Jari Iso-Koivisto

Hallintojohtaja

 

 

3 kommenttia
08 / 03 / 17

Kohti yhteistä Etelä-Pohjanmaata

  • 2

Maakuntauudistuksen esiselvitysvaihe on käynnissä. Kaikista maakuntaan siirtyvistä organisaatioista ja niiden toiminnoista kerätään perustietoja ja parhaita käytänteitä. Näitä tietoja käytetään Etelä-Pohjanmaan maakunnan rakentamisessa. Maakuntauudistus siirtyy maakuntalakipaketin hyväksymisellä vaiheeseen, jossa maakunnan perustaminen alkaa.

Maakuntahallitus päätti 20.2.2017 käynnistää väliaikaishallintoa koskevat sopimusneuvottelut. Väliaikaisen valmistelutoimielimen kokoonpanoon kuuluu virkamiesjohtoa maakunnan liitosta, kunnista ja yhteistoiminta-alueilta, sairaanhoitopiiristä, erityishuoltopiiristä, pelastuslaitoksesta, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksesta sekä työ- ja elinkeinotoimistosta. Uusi toimielin aloittaa tämän päivän tiedon mukaan 1.7.2017.

Väliaikainen valmistelutoimielin voi palkata henkilöstöä avustamaan sen tehtävien hoitamisessa ja alkaa käyttää uuden maakunnan päätösvaltaa rajoitetuin oikeuksin.  Väliaikaisen valmistelutoimielimen tärkeimpiä tehtäviä ovat mm. tammikuussa 2018 pidettävien maakuntavaalien ja vaalilla valittavan maakuntavaltuuston toimintasääntöjen valmistelu sekä toiminnan aloittamiseen liittyvät käytännön järjestelyt.

Valinnanvapauslainsäädäntö on parhaillaan lausuntokierroksella, mutta useita yksityiskohtia on vielä avoinna. Peruspalveluiden ja erityistä osaamista vaativat palveluiden, kuten osan sosiaalipalveluista ja nykyisen erikoissairaanhoidon, rajat ovat edelleen epäselviä. Perussosiaali- ja perusterveydenhuolto siirtyvät suoran valinnan piiriin. Uudistuksen tarkoituksena on, että palvelujen saatavuus ja laatu paranevat. Samalla tiedostetaan, että palvelujen käyttäjien rooli ja asiakkaiden oma-aloitteisuus vahvistuvat. Sosiaali- ja terveydenhuollon integraatiosta huolehtii maakunta, jolle järjestämisvastuu siirtyy 1.1.2019.

Maakuntavalmistelun yhtenä lähtökohtana on varmistaa kaikkien palvelujen häiriötön saatavuus. Samalla maakuntavalmistelun tärkein voimavara, henkilöstö, on laajasti mukana valmistelutyössä. Henkilöstön tuesta muutoksessa vastaa kukin olemassa oleva organisaatio, sen johto ja lähiesimiehet.

28 organisaatioista vakinainen henkilöstö tulee siirtymään uuden maakunnan organisaatioon liikkeenluovutusperiaatteella vanhoina työntekijöinä. Työmarkkinoiden pääsopijajärjestöt valmistelevat jo maakunnille oman virka- ja työehtosopimuksen. Henkilöstön siirtoja koskevat YT-neuvottelut alkavat viimeistään syksyllä 2018 lähettävissä organisaatioissa, ja ne jatkuvat uudessa organisaatiossa vuoden 2019 alussa.

Lainsäädäntöä ei ole vielä vahvistettu miltään osin. Poliittinen tahtotila on kuitenkin selkeä, ja meidän valmistelutiimimme usko myönteiseen muutokseen on vahva. Kuljemme vielä monessa asiassa sumussa ja samalla tarvitsemme lisää tietoa muutoksesta. Sen tiedon, mitä meillä on, haluamme kuitenkin jakaa ja pidämme osallisuutta erittäin tärkeänä muutoksen valmistelussa. Muutosjohtajat kiertävätkin keväällä kolmessa kunnassa, joissa järjestetään avoin yleisötilaisuus kaikille asiasta kiinnostuneille. Tilaisuudet järjestetään Seinäjoella 2.5.2017, Kauhajoella 10.5.2017 ja Alajärvellä 11.5.2017.

Samansuuntaisella ja yhteisellä tekemisellä matkaamme kohti yhteistä Etelä-Pohjanmaan maakuntaa.

 

Johanna Sorvettula
konsernimuutosjohtaja

2 kommenttia
« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös