01 / 04 / 20

Quo vadis, liikennejärjestelmäsuunnittelu

  • 0

Liikennejärjestelmäsuunnittelun itsenäinen historia Suomessa alkaa autoistumisen yleistymisen rinnalla 1960-luvulla. Sitä ennen liikennejärjestelmäsuunnittelu oli osa maankäytön suunnittelua. Omalle suunnittelusektorille oli ollut hyvin vähän tarvetta aikana, jolloin suurin osa liikkumisesta tapahtui kävellen, pyörällä, hevosilla tai vesireittejä ja rautateitä pitkin.  

Henkilöautoista tuli 1950- ja 1960-luvuilla nopeasti oletusarvoinen kulkutapa. Joukkoliikenne ja kävely nähtiin pakkona ja pyöräilykin väheni. Liikennesuunnittelun keskeisin arvo oli aikasäästö, ja henkilöautoistuminen oli liikennesuunnittelun peruslähtökohta. Tämän aikakauden hurjimpia liikennesuunnitelmia ei onneksi esimerkiksi Helsingissä toteutettu. 

Suunnittelunäkökulmat ovat jonkin verran vuosien saatossa muuttuneet: 1970-luvulla lisääntyneen liikenteen vuoksi painotettiin liikenneturvallisuutta, edelleen lisääntyneen liikenteen ympäristövaikutukset otettiin 80-luvulla jo paremmin huomioon, osin lamasta seuranneen kehittämisrahojen niukkuuden seurauksena 90-luvulla kaikkia liikennemuotoja yhdistävä liikennesuunnittelu alkoi kehittyä ja 2000-luvulla käyttäjälähtöisyys ja palvelutasoajattelu ovat nousseet pinnalle.  

Toimenpiteillä pyritään varmistamaan, että maaseudulla ja maaseutumaisilla alueilla on jatkossakin mahdollisuus kehittää kulttuuripalveluja sekä elää kulttuurisesti rikasta ja hyvinvointia edistävää elämää. Näkökulmien muutoksesta huolimatta liikennejärjestelmäsuunnittelu on perustunut ja perustuu osittain edelleen niille samoille periaatteille, jotka 1950- ja 1960-lukujen autoistumishuumassa luotiin.  

Suunnittelussa korostuu edelleen tieteellis-rationaalinen lähestymistapa. Hyvänä esimerkkinä voi ottaa tiesuunnittelun, joka edustaa edelleen hyvin puhdasta teknistä lähestymistapaa. Prosessit, lainsäädäntö ja organisaatioiden toiminta on hiottu niin tarkaksi, että tiesuunnittelua voisi kutsua rahalla toimivaksi koneeksi. Kun sille syöttää riittävästi rahaa, putkahtaa koneesta aikanaan pilkuntarkka suunnitelma ja valmis tie. Toisin on esimerkiksi matkalippujen yhteiskäytön tai matkojen yhdistelyn kanssa. Huolimatta siitä, että niille ei ole lainsäädännöllistä tai teknistä estettä, kumpaakaan ei ole saatu vuosien saatossa toimimaan. 

Perinteiseen ajatteluun on pitkään kuulunut myös se, että toimenpiteitä on toteutettu tiettyjä matemaattisia hyötyjäkuten aikasäästöä, ja kustannuksia vertaamalla. Suunnittelussa on korostettu sitä, että tehtyjä ratkaisuja eivät ohjaa suunnittelijoiden ja päättäjien arvot vaan laskelmat, mittaukset ja tiede. Liikennesuunnittelu on nykypäivänä kuitenkin merkittävästi monimutkaistunut, kun suunnittelija joutuu ja saa pohtia muun muassa erilaisten liikennemuotojen keskinäistä suhdetta, liikenteen suhdetta maankäyttöön ja nyt viimeisimpänä ilmastonmuutoksen tuomia, perinteisille tavoitteille monin paikoin täysin vastakkaisia tavoitteita. Arvovalinnat vaikuttavat ratkaisuihin. 

Valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman valmistelu on käynnissä. Ensimmäinen luonnos 12-vuotiseksi ohjelmaksi pitäisi valmistua kesäksi. Aihetta on pyöritelty eduskunnan parlamentaarisessa työryhmässä, ministeriössä, Traficomissa, Väylässä, ELYissä, maakuntaliitoissa, erilaisissa valmistelun yhteistyöryhmissä sekä erilaisilla kokoonpanoilla kokoontuneissa seminaareissa. Perinteisen edunvalvontapuheen rinnalla on käyty myös arvokeskustelua. Maaliskuussa 2020 parlamentaarinen ohjausryhmä määritteli liikennejärjestelmälle kolme tavoitetta:  

  • Ihmisten mahdollisuudet valita kestävämpiä liikkumismuotoja paranevat - erityisesti kaupunkiseuduilla 
  • Liikennejärjestelmä takaa koko Suomen saavutettavuuden ja vastaa elinkeinojen, työssäkäynnin ja asumisen tarpeisiin 
  • Liikennejärjestelmän yhteiskuntataloudellinen tehokkuus paranee. 

Näiden tavoitteiden tulisi ohjata liikennejärjestelmäsuunnittelua vähintään seuraavan 12 vuoden ajan. Odotuksen ja jännityksen sävyttämissä käytäväpuheissa on pian vuoden pyörinyt suurimpana kysymys: millainen siitä suunnitelmasta lopulta tulee? Tuleeko lista tie- ja ratahankkeista, jotka niputetaan tavoitteiden alle, vai kenties jotain uudenlaista? Odotamme mielenkiinnolla. 

 

Jani Palomäki
suunnitteluinsinööri

Kommentit

Kommentoi

En ole ihminen

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös