07 / 04 / 20

Piinaviikon pitkä blogi: Kun kansainvälisestä yhteistyöstä tuli etäyhteistyötä

  • 0

Etelä-Pohjanmaan liiton kansainvälistymisen tehtäväalueen henkilöstö siirtyi yhdellä rysäyksellä koronaviruksen myötä kansainväliseen etäyhteistyöhön – ja kokemukset ovat pääosin myönteisiä. Pohdimme kollegojen kanssa, mitä kolmen viikon jälkeen mietimme uudesta työkäytännöstä, ja kovin yksimielisiä olemme siitä, että etävälineiden käyttöä tulee lisätä. Onnistumisen edellytyksenä on toki se, että pohjalla on tutustuminen ja luottamussuhteen muodostaminen ensin henkilökohtaisessa tapaamisessa ja kasvokkaisessa vuorovaikutuksessa. Vaikka me pohdimme etäyhteistyötä kansainvälisessä kontekstissa, samat huomiot pätevät paikalliseen, alueelliseen ja kansalliseenkin toimintaan. Ihmisten vuorovaikutuksen peruslähtökohdat ovat kaikkialla samanlaiset. 

Euroopan unionin rahoittamissa kansainvälisissä hankkeissa samoin kuin niissä verkostoissa, joissa liitto on toimijana mukana, on hyvin vahva kasvokkaistapaamisten kulttuuri. Nyt on kuitenkin nopeasti huomattu, että kokouksia, työpajoja, haastatteluja ja seminaareja voidaan erittäin onnistuneesti järjestää myös verkossa. Se ei kuitenkaan tapahdu itsestään vain kommunikaatiovälinettä vaihtamalla, vaan etäyhteyksiä käytettäessä pitää valmistautua kunnolla, suunnitella miten toimitaan, ohjeistaa osallistujat ajoissa ja selkeästi. Liian hyvää ollakseen totta?

Tunne ihmisesi

Yhteistyön jatkamisen helppouden edellytyksenä on ollut se, että on jo aiemmin pidetty kokouksia, käyty tutustumismatkoilla ja järjestetty seminaareja paikan päälle matkustaen. Ihmiset ovat toisilleen tuttuja, ja jahka tekniikka ja etävälineet on saatu haltuun, on työtä jatkettu ja yhdessä mietitty, miten seuraava tehtävä listalla hoidetaan. Jos työryhmän johtaja tai koordinaattori on ollut aktiivinen ja ryhmää tukeva ja kannustava aiemminkin, niin hän on sitä todennäköisesti myös muuttuneessa tilanteessa. Jos ryhmässä on ollut hyvä yhteistyön ja keskustelemisen kulttuuri, se ei etätyössä katoa minnekään.

Ihmisten ja organisaatioiden välillä on toki eroja sekä osaamisessa, että halukkuudessa ja kokemuksessa käyttää etätyövälineitä. Jos henkilön toimintatapaan tai organisaation toimintakulttuuriin ei etätyö ole juuri kuulunut, koneita, laitteita ja sovelluksia ei liiemmin ole ollut saatavilla tai niitä ei ole käytetty, on alkuun pääseminen hankalampaa eikä työtapojen muutos ehkä niin innostakaan. Osaaminen ja käytössä oleva teknologia muodostavat reunaehdot, jotka ryhmien johtajien, verkkotapahtumien järjestäjien ja kaikkien osallistujien on hyvä tiedostaa niin omalta kuin yhteistyökumppaneittenkin osalta. Harvempi meistä haluaa suoraan tunnustaa, että ei osaa tai käytössä ei ole sopivia työkaluja, mutta laadukas tekeminen on mahdollista vasta, kun erot otetaan huomioon ja oppimiseen ja onnistumiseen annetaan mahdollisuus.

Tunne välineesi

Etäyhteistyön tekninen onnistuminen ja mielekkyys riippuvat laitteista, sovelluksista, toimintoasetuksista ja nettiyhteyden laadusta. Jos tekniikan mahdollisuuksien kanssa on perehtymistä kotimaisissa yhteyksissä, niin vielä vähän enemmän pitää osata ennakkoon valmistella, varmistella ja ohjeistaa, kun kokoustaa kansainvälisesti. Miten kokoukseen liitytään? Montako yhtäaikaista osallistujaa sovellus kestää kaatumatta? Toimiiko se, jos kaikilla on videoyhteys avoinna? Minkälaisia materiaaleja on tarpeen jakaa ja miten? Voi toki lähteä iloisesti soitellen sotaan ja antaa kokemuksen opettaa, mutta hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Mitä koronan jälkeen?

Jos pandemiassa on hyviä puolia, niin olosuhteiden pakosta tapahtunut etätyövälineiden käyttöönottopakko on ehkä sellainen. Tätä nopeasti karttuvaa osaamista on helppoa hyödyntää jatkossakin, jos niin vain halutaan ja ymmärretään tehdä.

Euroopan unionilla on uudelle ohjelmakaudelle kunnianhimoiset ilmastotavoitteet, digitalisaatio ja siihen liittyvä osaaminen linkitetään kaikkeen mahdolliseen toimintaan ja kokonaisrahoituksesta väännetään kättä vielä pitkälle vuoteen 2020, koska niukkuutta jaetaan. Etäyhteistyön laajentaminen ja vahvistaminen liittyy kaikkeen tähän, ja sen pitää siis olla myös vahvasti unionin oman toiminnan fokuksessa, liittyy se sitten parlamentin, komission, direktoraattien tai muiden poliitikkojen, virkamiesten ja lobbareiden työhön tai eri kanavista rahoitettavaan hanketyppiseen toimintaan. Euroopan unionilla on mahdollisuus olla edelläkävijä ja muuttaa sanat teoiksi.

Kasvokkaisilla tapaamisilla on arvonsa, ja niiden arvoa ja merkitystä pitääkin korostaa: niistä pitää tulla tuloksekkaista ja vaikuttavia erityistilaisuuksia, kun arkisempi puurtaminen hoidetaan etäkokousten kautta.

Kasvokkaisen ja etäyhteistyön yhdistäminen on otettava huomioon jo yhteistyötä suunniteltaessa. Jatkossa jo hankehakemuksessa voidaan edellyttää perusteluja kasvokkaisten tapaamisten järjestämiselle. Hankebudjeteissa voidaan myös osoittaa resursseja laite- ja sovellushankintoihin – mieluusti sellaisiin, jotka ovat jo hankekumppaneille tuttuja tai helppo ottaa käyttöön. Lisäksi hankkeiden johtajat voivat saada valmentavaa koulutusta ryhmänohjaamisen taidoissa. Kasvokkaiset tapaamiset ovat siis jatkossakin tärkeitä. 

Kokemuspohjainen vinkkilista onnistuneen kansainvälisen - tai minkä tahansa etäkokouksen -  järjestämiseen:

  • varmista sovelluksen kantokyky: mahdollinen osallistujamäärä, videolla vai ilman
  • ohjeista kirjautuminen ja testaus; mahdollisuus testikirjautumiseen ja sovelluksen käytön kokeilemiseen
  • sovi roolitus kokouksessa: puheenjohtaja, joka seuraa chatia, esitysten jakamisen tapa: yhden henkilön kautta vai jokainen vuorollaan. Muista ennakkotestaus!
  • realistinen aikataulutus, esitysten ja keskustelujen sopiva pituus, riittävät tauot tai lyhyet äänestykset ja tehtävät esitysten välissä
  • suunnittele ja organisoi mahdollisten pienryhmien etätyöskentely osana kokouspäivää tai seminaaria
  • varmista, että kokouksen mahdollinen tallennus sopii osallistujille
  • orientoi ja aktivoi, jaa ohjelma ja materiaalit ennakkoon perehdyttäväksi
  • kannusta tekemään monipuolisia esityksiä (teksti, kuvat, videot, pohdintakysymykset), aktivoimaan vuorovaikutteisuutta ja haastamaan kuulijoita. Esittäjien osaaminen, karisma ja rutiininhallinta korostuvat kasvokkaisviestintääkin enemmän, koska vuorovaikutus on välittynyttä eikä suoraa.
  • jos haluat keskustelua, aktivoi ja järjestä siihen mahdollisuuksia!
  • kommentit ja kysymykset esitysten aikana chattiin TAI hyvä vinkki: kysymysmerkki chatissa tarkoittaa, että henkilöllä on kysymys esityksen päätyttyä. Moderaattori jakaa puheenvuorot chatista järjestyksessä

 

Pia Kattelus
kansainvälisten asioiden päällikkö

0 kommenttia
01 / 04 / 20

Quo vadis, liikennejärjestelmäsuunnittelu

  • 0

Liikennejärjestelmäsuunnittelun itsenäinen historia Suomessa alkaa autoistumisen yleistymisen rinnalla 1960-luvulla. Sitä ennen liikennejärjestelmäsuunnittelu oli osa maankäytön suunnittelua. Omalle suunnittelusektorille oli ollut hyvin vähän tarvetta aikana, jolloin suurin osa liikkumisesta tapahtui kävellen, pyörällä, hevosilla tai vesireittejä ja rautateitä pitkin.  

Henkilöautoista tuli 1950- ja 1960-luvuilla nopeasti oletusarvoinen kulkutapa. Joukkoliikenne ja kävely nähtiin pakkona ja pyöräilykin väheni. Liikennesuunnittelun keskeisin arvo oli aikasäästö, ja henkilöautoistuminen oli liikennesuunnittelun peruslähtökohta. Tämän aikakauden hurjimpia liikennesuunnitelmia ei onneksi esimerkiksi Helsingissä toteutettu. 

Suunnittelunäkökulmat ovat jonkin verran vuosien saatossa muuttuneet: 1970-luvulla lisääntyneen liikenteen vuoksi painotettiin liikenneturvallisuutta, edelleen lisääntyneen liikenteen ympäristövaikutukset otettiin 80-luvulla jo paremmin huomioon, osin lamasta seuranneen kehittämisrahojen niukkuuden seurauksena 90-luvulla kaikkia liikennemuotoja yhdistävä liikennesuunnittelu alkoi kehittyä ja 2000-luvulla käyttäjälähtöisyys ja palvelutasoajattelu ovat nousseet pinnalle.  

Toimenpiteillä pyritään varmistamaan, että maaseudulla ja maaseutumaisilla alueilla on jatkossakin mahdollisuus kehittää kulttuuripalveluja sekä elää kulttuurisesti rikasta ja hyvinvointia edistävää elämää. Näkökulmien muutoksesta huolimatta liikennejärjestelmäsuunnittelu on perustunut ja perustuu osittain edelleen niille samoille periaatteille, jotka 1950- ja 1960-lukujen autoistumishuumassa luotiin.  

Suunnittelussa korostuu edelleen tieteellis-rationaalinen lähestymistapa. Hyvänä esimerkkinä voi ottaa tiesuunnittelun, joka edustaa edelleen hyvin puhdasta teknistä lähestymistapaa. Prosessit, lainsäädäntö ja organisaatioiden toiminta on hiottu niin tarkaksi, että tiesuunnittelua voisi kutsua rahalla toimivaksi koneeksi. Kun sille syöttää riittävästi rahaa, putkahtaa koneesta aikanaan pilkuntarkka suunnitelma ja valmis tie. Toisin on esimerkiksi matkalippujen yhteiskäytön tai matkojen yhdistelyn kanssa. Huolimatta siitä, että niille ei ole lainsäädännöllistä tai teknistä estettä, kumpaakaan ei ole saatu vuosien saatossa toimimaan. 

Perinteiseen ajatteluun on pitkään kuulunut myös se, että toimenpiteitä on toteutettu tiettyjä matemaattisia hyötyjäkuten aikasäästöä, ja kustannuksia vertaamalla. Suunnittelussa on korostettu sitä, että tehtyjä ratkaisuja eivät ohjaa suunnittelijoiden ja päättäjien arvot vaan laskelmat, mittaukset ja tiede. Liikennesuunnittelu on nykypäivänä kuitenkin merkittävästi monimutkaistunut, kun suunnittelija joutuu ja saa pohtia muun muassa erilaisten liikennemuotojen keskinäistä suhdetta, liikenteen suhdetta maankäyttöön ja nyt viimeisimpänä ilmastonmuutoksen tuomia, perinteisille tavoitteille monin paikoin täysin vastakkaisia tavoitteita. Arvovalinnat vaikuttavat ratkaisuihin. 

Valtakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnitelman valmistelu on käynnissä. Ensimmäinen luonnos 12-vuotiseksi ohjelmaksi pitäisi valmistua kesäksi. Aihetta on pyöritelty eduskunnan parlamentaarisessa työryhmässä, ministeriössä, Traficomissa, Väylässä, ELYissä, maakuntaliitoissa, erilaisissa valmistelun yhteistyöryhmissä sekä erilaisilla kokoonpanoilla kokoontuneissa seminaareissa. Perinteisen edunvalvontapuheen rinnalla on käyty myös arvokeskustelua. Maaliskuussa 2020 parlamentaarinen ohjausryhmä määritteli liikennejärjestelmälle kolme tavoitetta:  

  • Ihmisten mahdollisuudet valita kestävämpiä liikkumismuotoja paranevat - erityisesti kaupunkiseuduilla 
  • Liikennejärjestelmä takaa koko Suomen saavutettavuuden ja vastaa elinkeinojen, työssäkäynnin ja asumisen tarpeisiin 
  • Liikennejärjestelmän yhteiskuntataloudellinen tehokkuus paranee. 

Näiden tavoitteiden tulisi ohjata liikennejärjestelmäsuunnittelua vähintään seuraavan 12 vuoden ajan. Odotuksen ja jännityksen sävyttämissä käytäväpuheissa on pian vuoden pyörinyt suurimpana kysymys: millainen siitä suunnitelmasta lopulta tulee? Tuleeko lista tie- ja ratahankkeista, jotka niputetaan tavoitteiden alle, vai kenties jotain uudenlaista? Odotamme mielenkiinnolla. 

 

Jani Palomäki
suunnitteluinsinööri

0 kommenttia
25 / 03 / 20

Toimistosta kotinurkkiin, epidemiaa ja etätyötä

  • 0

Etelä-Pohjanmaan liitossa siirryttiin kattavasti etätyöhön 18.3.2020. Syynä tähän oli koko maailmaa ravisteleva koronavirusepidemia, mutta olisiko päätös ollut tehtävissä myös normaaliolosuhteissa? Etätyötähän on markkinoitu nousevana työntekomuotona ja esimerkiksi ratkaisuna kaupungistumiseen liittyvän keskittymiskehityksen hillitsijänä jo useiden vuosikymmenten ajan. 

Työntekijöillä on jo vuosia ollut mahdollisuus tehdä etätyötä myös Etelä-Pohjanmaan liitossa. Kyse on ollut yksittäisistä päivistä esimerkiksi kerran viikossa. Nyt kun olemme viikonpäivät kokeilleet totaalista etätyötä, täytyy todeta, että kyseessä on täysin eri asia kuin yksittäisen etätyöpäivän tekeminen.

Muutoksen totaalisuutta korostaa tietenkin vallitseva poikkeustilanne, joka sävyttää myös työtehtävien sisältöä ja pakottaa kiinnittämään huomioita asioihin, joita normaalitilanteessa ei tarvitsisi huomioida niin aktiivisesti. Tärkeimpänä tällaisena asiana on tietysti henkilökunnan hyvinvointi ja terveys. Entä miten henkilöstö kokee tietynlaisen eristäytymisen työyhteisöstä? Millaiset vaikutukset tilanteella on työtehtäviin?

Näitä pohdintoja käydessä syntyy sellainen tunne, että ne työpaikan käytävillä ja ovensuussa käytävät viralliset ja vähemmän viralliset keskustelut ovatkin arvaamattoman tärkeitä, jopa voimaannuttavia. Sähköinen vuorovaikutus taas on intensiivistä ja kohdentuu tiiviimmin asian ytimeen. Siitä jää kuitenkin jokin inhimillinen elementti uupumaan, ja vaikka kyse onkin ensi sijassa työteosta, olemme siinäkin roolissa myös ihmisiä.

On selvää, että olemme vasta totuttelemassa tähän uuteen tilanteeseen ja liian pitkälle menevät johtopäätökset ovat turhia. Myös se on selvää, että mitä pitempään jatkamme totaalisessa etätyössä, sitä enemmän siitä tulee uusi normaali, emmekä enää muista, millaista oli aiemmin. Myös etätyötapamme ja työntekovälineemme kehittyvät nopeasti. Esimerkkinä toimintatavan muutoksista on liiton henkilöstöä varten sähköiselle alustalle perustettu virtuaalikahvihuone, joka toivottavasti antaa tilaa myös kahvipöytäkeskusteluille.

Työyhteisötasolla laajamittainen etätyöskentely näyttäisi synnyttävän isomman tarpeen luoda tietoista vuorovaikutusta vastuualueiden sisällä, johdon kesken ja myös koko liiton henkilöstön kesken. Tämä tarkoittaa säännöllisiä sähköisiä yhteispalavereja selkeästi useammin kuin normaalissa työyhteisötilanteessa.

Loppupäätelmänä tälle etätyökokemusten pohdinnalle toteaisin, että työtehtävien hoitaminen kokonaan etätyönä Etelä-Pohjanmaan liiton kaltaisessa organisaatiossa on täysin mahdollista. Totaalinen kokoontumiskielto ei kuitenkaan pitkän päälle olisi se paras toimintatapa, vaan jonkinlainen välimuoto perinteisen toimistotyöyhteisön ja etätyöyhteisön välillä toimisi myös inhimillisestä näkökulmasta paremmin. Jää nähtäväksi, miten tämä pakollinen poikkeustilanne jää näkymään meidän työyhteisössämme ja toimintatavoissa, kun epidemia hellittää.

 

Jari Iso-Koivisto
hallintojohtaja

 

0 kommenttia
17 / 03 / 20

Taide ja kädentaidot ovat osa maailmanpolitiikan arkipäivää

  • 0

Koronavirus ja sitä koskeva uutisointi herättävät reaktioita, jotka havahduttavat ”viimeiselläkin rannalla” huomaamaan, että pallo on pyöreä ja maailma on kylä. Toisin sanoen: tulemme jälleen tietoisiksi siitä, että olemme linkitettyjä maailmaan kovin monella tavalla.

Kriisiytymisen tunnelma nostaa omaksuttujen tavanomaisuuksien ääriviivat pintaan, kun joukko ihmisiä havaitsee yhtä aikaa, etteivät arkirutiinit olekaan itsestään selviä ja tulevaisuus onkin huonosti ennustettavissa. Yhtäkkiä vaikenevien suihkumoottoreiden vaikutus heijastuu melko vähäisten mutkien kautta yrittäjän, palkansaajan ja kuluttajan arkeen. Samaan aikaan kotimaisessa pehmopaperitehtaassa pöhisee, kun suomalainen kohtaa perustarpeensa silmästä silmään ja ryhtyy varastoimaan vessapaperia.

Draaman kaari on ollut erityisen komea viime päivien osakeindekseissä. Se on paitsi elänyt tihenevästä paniikin tunteesta, ollut tietysti omiaan syventämään kriisiä. Kuten useasti ennenkin, spekulaation tuotantohaara on polvillaan perusinhimillisten turvallisuuden ja luotettavuuden tunteiden sekä toimitusvarmuuden tarpeiden äärellä. Silti korkosäätelyt ja tukipaketit eivät ehdi lämmittämään niitä, joihin kriisi kopsahtaa ensimmäisten joukossa: taiteen ja muiden luovien alojen toimijoihin, jotka tuottavat inhimillisten tunteiden käsittelyn ja empatian taitoa sekä lähituotettua laatua ja kauneutta.

Lukuisat peruutetut tilaisuudet, kurssit ja ohjatut tunnit ovat suoraan poissa artistin kassavirrasta. Perutut messut ja myyntitapahtumat aiheuttavat välittömän loven käsi- ja taideteollisuusyrittäjien tuotto-odotuksiin. Muutoksiin kuitenkin reagoidaan näilläkin aloilla nopeasti: Taideneuvosto vetoaa valtioon, ehdottaa tukitoimia taide- ja kulttuurialalle ja vinkkaa muun muassa sivistysvähennyksen huomioimisesta verotuksessa (Taideneuvoston vetoomus Taiteen edistämiskeskuksen verkkosivuilla). Käsityöyrittäjät puolestaan järjestävät virtuaalimessut korvaamaan perinteisen messuhallissa kiertelyn (Kässämessut netissä -tapahtuman Facebook-sivu).

”We created a monster” -lauseella mainostetaan L’Objet -luksusbrändin erikoista tuotesarjaa. Taideteollisuusesineet valmistetaan käsityönä Portugalissa keramiikkayrityksessä, johon tutustuimme CLAY-hankematkalla helmikuun puolivälissä.

 

Viruksen leviämisen suhteen reagoimisen määrästä, laadusta ja ajoituksesta on käyty moninaista, ja tietysti myös ristiriitaista, keskustelua. Valistuneempia ohjeita odotellessaan moni joutui olosuhteiden neuvomana vetämään omia johtopäätöksiään ja ajattelemaan itse. Ylipäänsä poikkeusaika pakottaa pohtimaan monipuolisesti ja tunnistamaan eroja itsenäisen ja itsekkään ajattelun välillä. Voit esimerkiksi jättää pyytämättä rahoja takaisin peruuntuneesta tilaisuudesta, kohdentaa nettiostokset alueesi toimijoiden verkkokauppaan tai somettamisen sijaan mennä viltin alle lukemaan kirjaa.

Emme vielä voi tietää, millainen käännekohta covid-19-pandemiasta tuli. Saiko se aikaan tilanteen, jossa ”kriittinen massa” heräsi muistamaan oman toimijuuden ja yhteistyön merkityksen kestävän yhteiskunnan ja keskinäisessä riippuvuudessa elävän talouden kannalta? Opimmeko paremmin kohtaamaan yhdessä suuria kysymyksiä, jotka normaalioloissa jäivät vakavasti pohdittavaksi lähinnä tutkijoille ja taiteilijoille?

Siksipä, kun poikkeusaika jää taakse, voimme jälleen ihan ”livenä” osallistua, harrastaa, käyttää kulttuuria ja kohdata nykytaidetta. Se voi myös lisätä vastustuskykyä – ainakin ajattelemattomuutta vastaan.

 

Eliza Kraatari
CLAY- ja FINCH-hankkeiden projektikoordinaattori

P.S. Taide- ja kulttuurilaitokset ovat joutuneet sulkemaan tilansa, mutta asiointimatkasi yhteydessä ehdit vielä nauttia kädentaitokulttuurista Seinäjoella Epstori-liikekeskuksessa: CLAY-hankkeen Pop up -keramiikkanäyttely on esillä 24. maaliskuuta asti. Näyttelyn antiin voit tutustua myös vaikka kotisohvalta osoitteessa https://www.epliitto.fi/clay_popup

0 kommenttia
04 / 03 / 20

Uusmaalaiset ovat omaa luokkaansa

  • 0

Verohallinto julkisti äskettäin uusia verotilastoja. Niiden mukaan Uudenmaan maakuntalaiset maksoivat selvästi muita suomalaisia enemmän veroja. Uusimaalaiset siis myös ansaitsevat selvästi enemmän kuin muiden maakuntien asukkaat, eteläpohjalaisista puhumattakaan. Omassa maakunnassamme maksettujen verojen mediaani oli vähän yli 4 000 euroa, kun Uudellamaalla mennään pitkästi yli 5 000 euron. Kesimääräisissä veroissa ero kasvaa vielä rutkasti isommaksi.

Pistää miettimään, mikä tämän eron aiheuttaa, semminkin kun maassa noudatetaan yhtäläisiä työehtosopimuksia. Asuuko Uudellamaalla jotenkin erinomaisen työteliästä tai yritteliästä kansaa, vai onko maakuntaan siunaantunut joukko onnekkaita hannuhanhia?

Selitystä on tietenkin haettava maakunnan poikkeuksellisesta asemasta, jossa Suomea on määrätietoisesti vuosikymmenten ajan rakennettu yhden valtakunnallisen keskuksen mallilla. Pääkaupunkiseutu on etulyöntiasemassa niin valtionhallinnon kuin yritysten pääkonttoreiden sijoituspaikkana. Puhumattakaan lukemattomien yhdistysten ja muiden organisaatioiden pääkonttoreiden kotimaakuntana. Pääkaupunki-ilmiö toimii toki muissakin maissa, mutta Suomessa se on johtanut poikkeuksellisen suuriin alueiden välisiin tuloeroihin, minkä verottajakin nyt osaltaan todistaa.

Uusimaalaisia ei tästä tietenkään voi syyttää. Kehitykselle on omat historialliset syynsä. Niistä vähäisin ei ole ollut suomalaisten tarve näyttää kehittyneisyyttämme maailmalle. Meille on ollut äärimmäisen tärkeää, että maassa on edes yksi eurooppalaiset mitat noin likimain täyttävä metropolialue. Uusimaa ja etenkin pääkaupunkiseutu ovat olleet Suomen käyntikortti maailmalle. Olympiastadion, Finlandia-talo, Nokian pääkonttori ja lukuisat muut ikoniset symbolit on luonnollisesti sijoitettu maamme sydämeen. Yhden metropolin malli näkyy myös liikenneväylissämme, jotka on verkon sijaan rakennettu viuhkamaisesti alkupisteenään Helsinki.

Maamme vauraus on siis tietoisesti keskitetty hyvin pieneen osaan valtakuntaa. Uusimaalaiset olkoot tästä onnellisia. Toivottavasti he samalla ymmärtävät verotulojen tasausjärjestelmän merkityksen ja muun Suomen vaatimattomat toiveet esimerkiksi valtionhallinnon työpaikkojen tasaisemmasta jakautumisesta. On myös varottava sellaista ajatuskulkua, että alueiden väliset tuloerot johtuisivat siitä, että ihmiset eri alueilla olisivat jotenkin toisistaan poikkeavia. Ehkä tulevaisuudessa voimme myös kääntää kehityksen suuntaa tasapainoisemmaksi. En tarkoita, että Uusimaalaisten pitäisi köyhtyä, mutta muiden maakuntien soisi saavan mahdollisuuksia kiriä eroa pienemmäksi.

 

Antti Saartenoja
suunnittelujohtaja

0 kommenttia
19 / 02 / 20

”Mitä niillä EU-hankkeilla oikein on saatu aikaan?”

  • 0

Otsikossa oleva kysymys esitetään meille hankemaailmassa mukana oleville usein – ja tietysti aivan oikeutetusti. Niin tärkeä kuin kysymys onkin, vastaus siihen on harvinaisen hankalasti muotoiltavissa yksinkertaiseksi mitattavaksi lopputulemaksi.

Meidän täytyy kuitenkin yrittää viestiä EU-hankkeiden vaikuttavuudesta nykyistä paremmin pelkästään jo sen takia, että kyse on yhteisten varojen käytöstä. Käytettävissä oleva euromäärä ei ole aivan mitätön. Rahoitusohjelmat sovitaan aina seitsemäksi vuodeksi kerrallaan, ja vuosina 2014–2020 Etelä-Pohjanmaalle on kiintiöity EU-ohjelmien julkista rahoitusta kaiken kaikkiaan reilusti yli 200 miljoonaa euroa. Tästä karkeasti ottaen hieman yli puolet tulee kolmesta EU-rahastosta, ja toinen puoli on valtion, kuntien ja muiden julkisyhteisöjen rahoitusta.

Tämän lisäksi hyödynnettävissä ovat vielä lukuisat EU:n rahoituslähteet, joista myönnetään rahoitusta kilpailussa pärjääville kansainvälisille hankkeille. Näitäkin rahoja Etelä-Pohjanmaalla on onnistuttu jonkin verran hyödyntämään. Myös yksityistä rahoitusta sitoutuu hankkeisiin huomattavia määriä.

Koska hankkeet ovat hyvin erilaisia, myös aikaansaannokset vaihtelevat paljon. Rahoitusta myönnetään muun muassa yksittäisten yritysten kehittämis- ja investointihankkeisiin, kylien, maaseudun ja maaseudun elinkeinojoen kehittämiseen, tutkimus- ja kehittämistoiminnan ja -ympäristöjen edistämiseen sekä työllistymisen ja osallisuuden parantamiseen. Hankkeissa voidaan testata ja kehittää uusia toimintatapoja, ja silloin pitää hyväksyä myös se, että joskus epäonnistutaan. Kun ollaan luomassa uutta, hyvä tulos voi joskus olla myös kokeilemalla huomata, mikä ei toimi.

Koska erilaisten asioiden parissa pakertavia hankkeita on niin kovin monenlaisia, on mahdotonta yrittää vetää aikaansaannoksia lyhyesti yhteen. Tai jos sitä yrittää, päätyy luettelemaan edellä olevassa kappaleessa kirjoitetulla tavalla ylätason käsitteillä tekstiä, joka ei tee oikeutta yksittäisille mielenkiintoisille hankkeille – siihen, mitä tapahtuu esimerkiksi kansainvälistyvissä tai uutta liiketoimintaa kehittävissä yrityksissä, opiskelijoiden työelämäyhteyksien parantamisessa, kylien asukkaiden elinympäristössä ja osaamisessa tai työelämän kelkkaan mukaan yrittävien henkilöiden elämässä.

Etelä-Pohjanmaan EU-tietokeskus onkin ottanut erilaisen lähestymistavan EU-hankkeissa tehtävän työn esille tuomiseksi. Maaliskuussa järjestetään kolme kaikille avointa EU Etelä-Pohjanmaalla -tapahtumaa eri puolilla maakuntaa. Kukin kolmesta tilaisuudesta painottuu yhteen keskeiseen teemaan, joka on ollut vahvana mukana jo tällä EU-ohjelmakaudella ja joka varmasti tulee entisestään korostumaan tulevalla kaudella. Teemat ovat ympäristö ja ilmasto (Alajärvi), työ ja osaaminen (Seinäjoki) sekä digitalisaatio (Kauhajoki). Tavoitteena on käydä keskustelua näistä tärkeistä teemoista ja esitellä eri tavoin konkreettisesti teemoihin liittyvää hanketyötä.

 

Heli Rintala
kehittämispäällikkö

 

Katso tarkemmin tietoa tilaisuuksista:

 

 

0 kommenttia
17 / 02 / 20

Taskurahoista timanteiksi

  • 0

Muinaisten alkemistien tavoitteena oli muuttaa epäjaloja metalleja kullaksi. Tätä prosessia on historiassa yritetty toisintaa monesti, mutta lopputulos ei ole ollut kovin vakuuttava. Tahtotila ei ole muuttunut toteumaksi. Samanlainen tahtotilan ja realismin välinen epäsuhta on vallalla lastenkulttuurin parissa. Lapset ja lastenkulttuuri saattavat esiintyä juhlapuheissa ja ohjaavissa asiakirjoissa, mutta tahtotila ei tunnu muuttuvan toteumaksi. Pienistä resursseista ei tule taikasauvan iskusta isoja saati riittäviä resursseja. On tapahduttava muutos.

Pieniä kultahippuja näköpiirissä kumminkin kimaltelee. Lastenkulttuurikeskus Louhimo toteuttaa vuoden 2020 aikana Etelä-Pohjanmaan liiton rahoittamana esiselvityksen maakunnallisen lastenkulttuuritoiminnan toteuttamisesta. Ensivaiheessa olemme tehneet kyselyn Etelä-Pohjanmaan alueen toimijoille ja syksyllä pääsemme kokeilemaan toimintaa käytännössä. Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty.

Tekemämme kyselyn mukaan 96 prosenttia vastaajista näkee tarpeen kehittää kuntansa lastenkulttuuritoimintaa. Enemmistö vastaajista oli sitä mieltä, että tärkein kohde lastenkulttuuritoiminnan kehittämiselle olisi peruskoulun vuosiluokat 1-6. Työmuodoissa vastaajien kesken löytyy hieman enemmän hajontaa. Voittajaksi selviää kuitenkin koulupäivän aikana ja koulupäivän sisällä toteutettava työpajamuotoinen toiminta. Sen on vastaajista 38 prosenttia vastannut tärkeimmäksi työmuodoksi ja 34 prosenttia toiseksi tärkeimmäksi. Myös kokoperheen tapahtumat ja esittävät sisällöt saavat kyselyssä kannatusta. Kyselystä nousseet näkemykset vaikuttavat sellaisilta, joissa lastenkulttuurikeskus Louhimo voi auttaa.

Kyselyn johtoajatuksena oli, että joka kunnassa tehdään jo lastenkulttuuria. Johtoajatus osoittautui todeksi. Monessa kunnassa tehdään mielenkiintoisia ja oman kunnan näköisiä sisältöjä. Muutamassa kunnassa palvelut nähtiin saavutettaviksi esimerkiksi toimivan kulttuurikasvatussuunnitelman vuoksi. Suurin osa vastaajista oli kuitenkin sitä mieltä, että palvelut eivät ole saavutettavia. Ne eivät tavoita haja-asutusalueella ja sivukylillä.

Tulevaisuuden osaamisessa korostuu yhä enemmän luova osaaminen, taiteellinen ajattelu, mielikuvituksen käyttö, ilmaisutaito sekä kyky ammattirajat ylittävään yhteistyöhön. Näitä valmiuksia voidaan vahvistaa koulun ja lastenkulttuurin yhteistyöllä. Siksi on mielestäni tärkeätä miettiä keinoja, miten taiteisiin osallistuminen saadaan kaikkien lasten ja nuorten koulupäivän yhteyteen.

Tervehdin suurella ilolla ja lämpimällä sylillä kaikkia ammattimaisia toimijoita, jotka haluavat lapsille ja lasten kanssa taidetta ja kulttuuria toteuttaa. Kultaa saa louhimalla malmia ja lastenkulttuuria lastenkulttuurikeskus Louhimolta. Muutetaan yhdessä lastenkulttuurin resurssit taskurahoista timanteiksi!

 

Tuomo Kallio
Lastenkulttuurikoordinaattori
Lastenkulttuurikeskus Louhimo

0 kommenttia
13 / 02 / 20

Eläköityvä maakunta

  • 0

Äskettäin julkaistiin Kevan uutinen, jonka mukaan joka kolmas kuntatyöntekijä jää eläkkeelle tämän vuosikymmenen aikana. Kevaa asia luonnollisesti kiinnostaa, sillä se vastaa julkisen alan eläkkeistä.

Kunta-alan eläköitymiskehitys näyttäisi lähivuosina jopa kiihtyvän. Varsinkin hoiva-alalle ennustetaan suuria vaikeuksia löytää päteviä työntekijöitä.

Eläkkeelle siirtyvien määrän kasvu ei koske yksin kunta-alaa. Valtion leivistä vapaalle jää vielä isompi joukko. Yrityksetkin murehtivat samaa asiaa.

Perehdyimme eteläpohjalaisten kuntien johdon kanssa viime viikolla selvitykseen, jossa tarkastellaan väestömäärän ja ikärakenteen muutosten vaikutuksia kuntien talouteen ja palvelutarpeeseen. Johtopäätökseksi jäi, että nyt viimeistään on herättävä.

Alkaneella vuosikymmenellä eteläpohjalaisten määrä putoaa nykyennusteiden mukaan noin 11 000 hengellä eli kuudella prosentilla. Alhaisen syntyvyyden seurauksena lapsia on yli neljännes vähemmän kuin tänään. Samaan aikaan eläkeläisjoukot kasvavat ja työikäisten määrä putoaa.

Käytännössä tämä tarkoittaa, että palveluita tarvitaan lapsille nykyistä vähemmän ja ikäihmisille enemmän. Erityisesti 75–84-vuotiaiden määrä kasvaa. Kymmenen vuoden kuluttua maakunnassamme on noin 22 200 tähän ikäryhmään kuuluvaa, siis yli puolitoistakertaisesti tähän päivään verrattuna.

Lähivuosien muutokset aiheuttavat paljon kysymyksiä. Miten turvaamme palvelut ikääntyville? Kuka hoitaa hommat, jos työikäisiä ei riitä kaikkiin tarpeisiin? Osaammeko sopeutua uuteen tilanteeseen?

Yllätys tämän muutoksen ei pitäisi olla kenellekään. Koko 2000-luvun on muistutettu suurten ikäluokkien poistumisesta työelämästä. Viime aikoina huoli on moninkertaistunut syntyvyyden nopean laskun myötä.

Onneksi kuva ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen.

Ensinnäkin on muistettava, että eläkkeelle siirtyvistä hyvin harva jää kotinsa kiikkustuoliin. Suuri osa heistä on edelleen aktiivisia kansalaisia, jotka osallistuvat järjestöjen toimintaan, huolehtivat hyvinvoinnistaan, käyttävät virkistyspalveluita ja elävät täyttä elämää.

Yhä useampi myös jatkaa työuraansa osa-aikaisesti, jos terveys sen vain mahdollistaa. Eläkeläisiä onkin osuvasti kutsuttu ”voimavaraväestöksi”.

Toiseksi voimme vaikuttaa kehitykseen pitämällä huolta maakuntamme houkuttelevuudesta. Siihen kuuluvat koulutus- ja harrastusmahdollisuudet, työpaikat ja saavutettavuus. Oikea eteläpohjalaisuus ei ole luotaantyöntävää vaan reilua käytöstä kaikkia kohtaan, tulivatpa he mistä päin tahansa.

Kolmanneksi Etelä-Pohjanmaalla tarvitaan selkeät tavoitteet maahanmuuton kasvattamiseksi. Naapurimaakunnassamme Närpiö on oivallinen esimerkki pitkäjänteisestä työstä tällä saralla.

Neljänneksi myös kunnissa on oltava hereillä palvelutarpeiden muuttuessa. On uskaltauduttava kurkottamaan kuntarajojen yli ja hakemaan yhteistyötä joka suunnasta. Se on viisautta eikä heikkouden osoitus.

Etelä-Pohjanmaalla on kaikki mahdollisuudet tarjota hyvän elämän eväitä. Toimikaamme kaikki yhdessä sen puolesta.

 

Asko Peltola
maakuntajohtaja

0 kommenttia
05 / 02 / 20

Energiakirahvi ei ole virtahepo olohuoneessa − tai muuallakaan

  • 0

Kohtasimme energiakirahvin Ruotsissa Karlskronan satamassa, missä sen seurassa viihtyvät erityisesti kunnan omistamat sähköpolkupyörät ja sähköautot. Energiakirahvin 24 aurinkopaneelia ja 12 metrin korkeudella olevat pienen tuulimyllyn lavat riittävät tuottamaan sähkön kahteen henkilöautoon.  Rakennelma on ollut käytössä huhtikuusta 2019 lähtien. Paikallisen koulun neljännen luokan oppilaat keksivät sille osuvan nimen.

Energiakirahvi on kuriositeetti, mutta se kuvaa hyvin ruotsalaisten suhtautumista uusiutuvaan energiaan – avointa ja innovatiivisesti erilaisia mahdollisuuksia hyödyntävää. Ruotsi on Itämeren alueella yhdessä Saksan ja Tanskan kanssa uusiutuvan energian hyödyntämisen edelläkävijä, kun taas Baltian mailla ja Puolalla on paljon kirittävää. Suomi sijoittuu jonnekin näiden puoliväliin.  Jokaisella maalla on vielä varaa parantaa, että Euroopan unionin ja kansalliset tavoitteet saavutetaan. Suomessa vuonna 2018 uusiutuvan energian osuus kaikesta energiakulutuksesta oli 37 prosenttia. Tavoite 2020-luvun loppuun mennessä on 50 prosenttia. Haasteet vaihtelevat maittain lainsäädännöstä ja taloudellisista mahdollisuuksista historiallisiin tekijöihin ja asenteisiin saakka.

Ruohonjuuritaso ja uusiutuva energia

Energiankulutus kasvaa, sähkön siirtohinnat käyvät kukkarolle, hiilidioksidipäästöt on saatava minimiin… Mutta mitä minä lopulta hyödyn, jos lähden panostamaan uusiutuvaan energiaan? Joudunko vain maksamaan lisää, kun samaan aikaan toisaalla jatketaan entiseen malliin? Uusiutuva energia ei meilläkään ole täysin olohuoneen nurkkaan piilotettu virtahepo, mutta sen voisi vielä rohkeammin vetää keskelle olohuonetta ja alkaa ihmetellä, mitä sen kanssa voisi tehdä. Säästää? Tienata? Keksiä ja kehittää? Miksi sulkea pois uusia mahdollisuuksia vain sen takia, että niihin ei jossakin muualla osata tarttua?

Etelä-Pohjanmaalla tähän tematiikkaan on perehdytty Co2mmunity-hankkeessa, jossa erityisenä huomion kohteena on ollut uusiutuvan energian tuottamisen lisäksi sen tekeminen paikallisesti ja yhteisöllisesti. Etelä-Pohjanmaan liitto ja Thermopolis Oy Lapualta yhdessä Green Net Finland ry:n ja Aalto-yliopiston kanssa ovat selvittäneet, mikä uusiutuvan yhteisöenergian tilanne Suomessa on tällä hetkellä ja miten olisi mahdollista vahvistaa sen tarkoituksenmukaista käyttöä.

Hankkeessa on muun muassa tutustuttu Etelä-Pohjanmaalla ja Uudellamaalla asuinyhteisöihin, kylätaloihin ja metsästysmajoihin, missä uusiutuvaa energiaa on jossakin muodossa lähdetty hyödyntämään. Lisäksi on selvitetty, miksi näin on haluttu tehdä ja mitä hyötyä tästä on ollut.

Yhteisöenergian hyödyntämisen esteenä ja mahdollisuutena on energian hinnan muutos. Vaikka sähkö sinänsä on edullista, sen siirtohinnat ovat korkeat. Yhteisöenergiaa hyödyntämällä siirtokustannukset pystytään välttämään ainakin osaksi. Teknologian kehittyessä tarvittavien laitteiden hinta laskee ja energian tuottaminen itse on myös helpompaa ja varmempaa. Rahoitus on Suomessa edelleen pullonkaula, koska hankinnoissa on useimmiten turvauduttava pankkilainaan. Uudistuvan energian hyödyntäminen niin yksityistalouksissa kuin yhteisöissäkin kasvaisi nopeammin, jos taloudellista tukea olisi saatavilla ja sen tarjoaminen olisi pitkäjänteistä eikä esimerkiksi hallituskauden päätöksistä riippuvaa.

Karlskronan aurinkoenergiapuisto

Palataan vielä takaisin Karlskronaan – tuuliseen merikaupunkiin, missä olisi sekä tehokasta että sääolosuhteiden osalta varmaa hyödyntää tuulivoimaa. Näin ei kuitenkaan voida tehdä, koska alue on sotilaallisesti tärkeä ja merivoimien hallinnassa. Siispä panostetaan aurinkoenergiaan.

Vanha maantäyttöpaikka keskellä teollisuus- ja asuntoalueita on katettu ensimmäisen energiakäyttövaiheensa osalta aurinkopaneeleilla. Maa on saastunutta, ja jos sille haluttaisiin rakentaa, pitäisi maa-aines ensin vaihtaa. Kustannukset olisivat kuitenkin suhteettomat hyötyyn nähden. Sen sijaan kaupungin energiayhtiö on vuokrannut alueen kaupungilta ja myynyt yrityksille ja yksityisille henkilöille oikeudet asennuttaa sinne heidän haluamansa määrän aurinkopaneeleja. Paneelien omistajat muodostavat osuuskunnan, ja osuuskunta ostaa kaupungin energiayhtiöltä paneelien ylläpidon ja korjauksen. Kaupunki siis mahdollistaa uusiutuvan energian hyödyntämisen, mutta ei kanna siitä taloudellista riskiä. Paneelien omistajat ja sähkönkuluttajat ovat lähellä, toistaiseksi on pärjätty yhdellä muuntajalla. Niitä tulee lisää aurinkopaneeliblokkien määrän kasvaessa. Paneloinnin tekninen toteutus on innovatiivinen ja yksinkertainen – sorapohjalle sijoitetut muovirakenteet on täytetty soralla ja paneelit on sijoitettu niiden päälle. Asentaminen on nopeaa eikä vaadi kaivamista. Kaikkea se ruotsalainen keksii!

 

  

Kansainvälisten asioiden päällikkö Pia Kattelus ja
Co2mmunity-hankkeen projektipäällikkö Päivi Tuisku

 

Kuvat: Päivi Tuisku ja Pia Kattelus

0 kommenttia
29 / 01 / 20

Maaseutukulttuurin tulevaisuutta kehitetään mentoroinnin avulla

Oletko pysähtynyt ajattelemaan, millaisia työunelmia sinulla on? Osaatko määritellä mistä haaveilet ja mitä haluaisit saavuttaa? Tai onko sinulla ylipäätään työhösi liittyviä tavoitteita? Usein unelmien todeksi elämiseen vaaditaan määrätietoisuutta, motivaatiota ja hyppysellinen onnea. Mutta ennen näitä tarvitaan unelmia ja tavoitteita, joita kohti halutaan edetä.   

Voidaan myös pohtia, tarvitaanko työelämässä unelmakuvia tai haaveita. Tai onko päämäärien pohtimiselle hektisessä työarjessa aikaa? On todistettua, että jokaisen meistä motivaatiolla on iso merkitys omista tehtävistä suoriutumiseen. Motivaatiota voidaan edistää monin eri tavoin, ja yksi hyvä keino on omien tavoitteiden luominen sekä omien vahvuuksien tunnistaminen.

Kun yhdistetään unelmat ja haaveilu opetus- ja kulttuuriministeriön Etelä-Pohjanmaan liitolle myöntämään, kulttuurin alueellista kehittämistehtävää koskevaan avustukseen, ollaan lähellä myös omien tavoitteiden etsimistä ja löytymistä. Maaseutukulttuurin hybridiosaaminen -hanketta toteutetaan yhteistyössä Seinäjoen kulttuuripalveluiden kanssa. Hankkeella pyritään varmistamaan, että maaseudulla ja maaseutumaisilla alueilla on myös jatkossa mahdollisuus elää kulttuurisesti rikasta ja hyvinvointia edistävää elämää. Tavoitteena on vahvistaa kuntien kulttuuritoimintaa ja taiteen yhdenvertaista saatavuutta ja monipuolista käyttöä koko maakunnassa.

Maaseutukulttuurin hybridiosaaminen nousi esiin, kun pohdimme yhteistä nimittäjää alueemme monialaisille kulttuurin ammattilaisille ja heidän osaamiselleen. Maaseutukulttuurin hybridiosaaminen on kulttuurin monialaista osaamista − jota maaseutumaisella alueella kulttuurin parissa työskennellessä tarvitaan, mutta mitä ei voi varsinaisesti oppia muuten kuin tekemällä.

Maaseutukulttuurin hybridiosaaminen -hankkeessa tarjotaan muun muassa kuntien kulttuurityöntekijöille mahdollisuutta kehittää omaa osaamistaan omista lähtökohdistaan sekä kiinnostuksestaan mentoroinnin avulla. Mentorointi antaa mahdollisuuden hahmottaa omaa työtään uudella tavalla ja samalla myös nähdä oman työn mahdollisuudet laaja-alaisemmin. Mahdollisia tavoitteita kunkin henkilökohtaiselle prosessille voivat olla: oman osaamisen laajentaminen, työskentelytapojen uudistaminen, oma motivaatio, verkostojen rakentaminen, ajankäytön ja stressin hallinta tai tulevaisuuden suunnitelmat omassa työssä ja työuralla.

Niin tässä hankkeessa kuin kaikessa muussakin uudistamisessa tarvitaan yhdessä uuden oppimista. Ja luopumista. Tarvitaan poisoppimista vanhoista tavoista tehdä ja toimia, sillä vain uudella tavalla ajateltuna ja tehtynä tulee uudenlaisia tuloksia.

Haastamme hankkeeseen mukaan Etelä-Pohjanmaan kuntien kulttuurityöntekijöitä kehittämään itseään ja omaa työtään. Kun tavoitteet ja unelmat on kirjattu ylös, ne voivat myös toteutua.   

 

Hanna Hangasluoma
kulttuuripäällikkö

« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös