13 / 03 / 19

Yhtymäkohtia

  • 0

Maakunnan kehittäminen voidaan määritellä tietyn aluekokonaisuuden tulevaisuuden toimintaedellytysten parantamiseksi verrattuna kyseisen alueen aiempaan kehitykseen. Kehittämistoiminta on kohdistunut viime vuosina ennen kaikkea edellytysten luomiseen ja alueiden oman sisäsyntyisen kehityspotentiaalin vahvistamiseen. Maakunnan kehittämisessä on kyse pyrkimyksestä vaikuttaa muiden ajatteluun ja toimintaan edellä mainitun tavoitteen saavuttamiseksi, jolloin merkittävä osa aluekehittäjän työstä on muihin toimijoihin vaikuttamista.

Maakunnan kehittämisen työnkuva on laaja. Aluekehittäjä voi tehdä lähes mitä tahansa, kunhan yrittää tavalla tai toisella vaikuttaa jonkin aluekokonaisuuden kehitykseen. Koska aluekehittäminen on monitoimijainen, ohjelma- ja projektiprosesseihin perustuva vuorovaikutusjärjestelmä, korostuu kehittämisilmiöitä jäsennettäessä vuorovaikutus, kommunikaatio ja yhteisen kielen luominen

Eri toimijoiden välinen vuorovaikutus ja oppiminen sekä oppimista tukevien ympäristöjen luominen ovat mahdollistavia tekijöitä innovaatioiden synnylle, mikä on osaltaan korostanut aluekehittämistyön kommunikatiivisuutta ja vuorovaikutteisuutta. Innovaatiotoiminta nähdään nykyään useiden eri tahojen ja toimialojen välisinä ei-lineaarisina ja vuorovaikutteisina prosesseina, jotka perustuvat monipuolisiin organisaatio- ja henkilötasoisiin informaatio- ja tietovirtoihin. Innovaatioprosessit tapahtuvat toimijaverkostoissa ja toimijoita yhdistävässä vuorovaikutuksessa. Tämän vuoksi innovaatiot ovat harvoin yhden ihmisen tai yrityksen aikaansaannoksia, vaan pikemminkin laajan yhteistyön tuloksia. (Suutari & Lakso 2008)

Maakuntasuunnittelu voidaan nähdä kehittämisen erikoistuneena muotona, jossa välineenä on maakuntakaava. Suunnittelun kommunikatiivisen käänteen myötä suunnittelija nähdään kommunikaation mahdollistajana ja helpottajana sekä suunnitteluprosessin organisoijana. Suunnittelija ei siis vain suunnittele, vaan organisoi ja fasilitoi suunnitteluprosessia. Tällöin hänen asiantuntemukseensa kuuluvat suunnittelun substanssiin kuuluvien taitojen lisäksi monipuoliset kommunikatiiviset taidot sekä suunnitteluprosessin poliittista ja arvolatautunutta luonnetta ymmärtävä ajattelutapa.

Strateginen suunnittelu ja kehittäminen yleistyivät 1990 julkisessa hallinnossa. Strategisuuteen liittyy tarve kohdistaa keskustelua tärkeimpiin kysymyksiin sekä auttaa niihin liittyen tulevaisuuden suuntien etsinnässä. Strategioiden avulla voidaan luoda myös reunaehtoja päätöksenteolle, edesauttaa erilaisten tavoitteiden yhteensovittamista ja helpottaa muuttuvan toimintaympäristön kohtaamista. Strateginen toimintatapa liitetään yleensä kolmeen tasoon: visio, strategia ja toteuttaminen. Visiolla tarkoitetaan tahtotilaa, kuvaa halutusta tulevaisuudesta. Strategiaa antaa suunnan toiminnalle, joilla visio saavutetaan. Toteuttamisessa määritellään ne toimenpiteet, joita strategian noudattaminen edellyttää (Laitio & Maijala 2010, sivu 7). Strateginen ajattelu tarkoittaa sitä, että visio, strategia ja toteuttaminen ovat sisäistyneet ajatteluun ja toimintaan. Juuri strategian eläminen toiminnassa ja käytäntöön vieminen on haastavinta ja olennaisinta strategiatyössä.

Strategisessa toimintatavassa on olennaista valintojen tekeminen. Tärkeää on pyrkiä tekemään sellaisia valintoja, joilla pyritään ohjaamaan kehityksen suuntaa. Strateginen suunnittelu ja kehittäminen ei tarkoita kuitenkaan rationaalista suunnittelua, jossa ennalta asetettuja päämääriä kohti edetään mahdollisimman tiukoin reunaehdoin. Strategisella suunnittelulla pyritään suuntamaan toimintaa antamatta vielä toteuttamisen tavasta sellaisia yksityiskohtaisia vastauksia, joiden antamiselle ei ole edellytyksiä tai jotka jopa estävät luovien ja hyvien ideoiden toteuttamisen (Laitio & Maijala 2010, sivu 7).

Aluekehittämiseen ja maakuntasuunnitteluun kohdistuu paljon erilaisia tarpeita. Näitä tarpeita joudutaan jatkuvasti sovittamaan yhteen ja tekemään niihin liittyviä valintoja. Maakunnan suunnittelu ja kehittäminen ovat yhtymäkohtien etsintää erilaisten tarpeiden, tavoitteiden, tiedon, toimijoiden ja resurssien välillä. 

Timo Lakso
Maakuntasuunnittelija

 

Lähteet:

Laitio Matti ja Maijala Olli (2010). Alueiden käytön strateginen ohjaaminen. Suomen ympäristö 28/10. Ympäristöministeriö.

Suutari, Timo & Lakso, Timo (2008). Kehittävä asiantuntija. Reflektiivisten yksilöiden rooli innovaatioympäristöjen kehittämisessä. Teoksessa Innovaatioympäristön monet kasvot. Toim. Mustikkamäki Nina ja Sotarauta Markku. Tampereen yliopisto.

 

 

 

 

 

0 kommenttia
13 / 11 / 18

Kohti ilmiölähtöisyyttä

  • 0

Aktiivinen ja vaikuttava alueellinen kehittämis- ja innovaatiopolitiikka tarvitsee tuekseen monitahoista tietoa. Tiedon avulla pyritään määrittämään tilannekuva, tunnistamaan merkittävimmät haasteet sekä viheliäiset ongelmat, joiden ratkaisemiksi voidaan suunnata toimeenpanon resurssit. Tieto vaatii tulkintaa ja tulkinta vaatii tietoa.

Tilastot ovat aina jäljessä, otokset eivät välttämättä ole edustavia tai luvut voivat erilaisten käytäntöjen johdosta kohdentua aivan eri paikkaan, missä varsinainen toiminta on. Tilastotietoja ei välttämättä myöskään ole saatavilla maakunta- tai kuntatasolla. Tiedontuotannon systemaattinen vahvistaminen ja sirpaleisen tiedon kokoaminen eri tietolähteistä olivat konkreettisia haasteita, joihin pyrittiin vastaamaan Innovatiivisuutta ja kasvua Etelä-Pohjanmaalla -hankkeessa. Sitä varten hankkeessa on muodostettu tilannekuvatyökalu maakunnan strategia- ja tulevaisuustyön tueksi, joka koostuu keskeisimmistä innovaatiotoiminnan vaikuttavuusindikaattoreista

Tilannekuvatyöhön kuuluu tilastotiedon lisäksi olennaisena osana tulkintavaihe. Millainen kuva tilastojen perusteella muodostuu? Tulkintavaihe vaatii ymmärrystä laajemmista taustalla vaikuttavista trendeistä ja ilmiöistä, niiden juurisyiden määrittämistä ja vaikutusten ”paikallistamista” omaan toimintaympäristöön. Tätä varten tilannekuvatyössä on tämän syksyn aikana lähdetty kokeilemaan ilmiölähtöistä toimintatapaa.

Ilmiölähtöisyydellä pyritään edistämään systeemistä ajattelua ja vahvistamaan keskinäistä ymmärrystä erilaisten muutosajureiden ja kehityskulkujen kytkennöistä laajempiin kokonaisuuksiin. Käytännössä tarkoituksena on jäsentää ja purkaa erilaisia ilmiöitä osiin, hahmotella vaikutusten välisiä kytkentöjä eri sektorien välillä ja sitä kautta rikastaa maakunnan tilannekuvan muodostamista. Aihe on viime aikoina ollut paljon esillä. Esimerkiksi Sitra julkisti tänä syksynä keskustelualoitteen ilmiölähtöisestä hallinnosta, jonka tavoitteena on edistää ilmiölähtöisen toimintamallin käyttöönottoa julkisessa hallinnossa.

Tilannekuvatyössä yhdeksi keskeiseksi ilmiöksi on noussut työn ja teknologian murros, jota on käsitelty laajasti viime vuosien aikana muun muassa hallituksen tulevaisuusselonteossa. Kyseessä on hyvin laaja ja vaikeasti hahmotettava ilmiö, jonka vaikutukset tuntuvat yhteiskunnan kaikilla sektoreilla. Työ muuttuu ja teknologiat kehittyvät hurjaa vauhtia jo nyt, eikä vauhti tule tästä hidastumaan. Konkreettisena esimerkkinä ja ilmentymänä ilmiöön liittyen voi mainita Amazonin, Googlen ja Youtuben kaltaisten globaalien jättien toiminta, jotka ovat jo aiheuttaneet merkittäviä disruptioita monilla toimialoilla. Niiden toiminta tulee heijastumaan entistä enemmän myös paikallisella tasolla. Esimerkiksi kirjojen verkkokaupasta liikkeelle lähtenyt Amazon on aiheuttanut ja tulee aiheuttamaan suuria muutoksia perinteisen kaupan ja logistiikan aloilla ympäri maailman. Jos kyseinen globaali jätti aloittaa toimintansa Suomessa tai naapurimaissa, niin vaikutukset ovat tuntuvia. Ovatko ne positiivisia vai negatiivisia? Se taas riippuu siitä, mitkä ovat meidän resurssit ja valmiudet sopeutua.

Tulevaisuuden ennakoinnille on entistä suurempi tarve ja tilannekuvatyön tavoitteena on tarjota uusia työkaluja toimintaympäristön seurannalle ja maakunnan kehittämistoimien suunnittelulle.

Maakunnat eivät elä ”kuplassa” valtion sisällä vaan alueiden, korkeakoulujen ja elinkeinoelämän kytkennät ulottuvat yli maakuntien ja Suomen rajojen. Globaalit ilmiöt tulevat vaikuttamaan meihin joka tapauksessa eikä niitä edes kannata yrittää hallita tai muuttaa itse. Oleellista on havaita näitä kehityskulkuja ja arvioida vaikutuksia omaan alueeseen, jotta voimme sopeutua ja minimoida huonot vaikutukset ja ottamaan hyödyt irti.

Miika Laurila
projektipäällikkö
Innovatiivisuutta ja kasvua Etelä-Pohjanmaalle -hanke

0 kommenttia
06 / 09 / 18

Maanteiden runkoverkko puhuttaa

  • 0

Liikenne- ja viestintäministeriö pyytää parhaillaan lausuntoja luonnoksesta liikenne- ja viestintäministeriön asetukseksi maanteiden ja rautateiden runkoverkosta ja niiden palvelutasosta. Esitysluonnos on nostattanut eriasteista kuhinaa valtakunnan eri osissa. Priorisoinnin tuloksena runkoverkko-luonnokseen valitut valtateiden tieosuudet jakavat alueita tyytyväisiin ja pettyneisiin. Mutta miltä runkoverkkoasetus näyttäytyy Etelä-Pohjanmaan näkökulmasta?

Etelä-Pohjanmaan osalta maanteiden runkoverkko-esitykseen kuuluvat kolmostie Tampereelta Jalasjärvelle, valtatie 19 Jalasjärveltä Seinäjoen kautta aina kasitielle saakka sekä valtatie 18 Seinäjoelta Vaasaan. Huomionarvoista vt 3 ja vt 19 osalta on, että runkoverkkoesityksen linjaus kulkee Vaasaan liikennemääriin perustuen nimenomaan valtateiden 19 ja 18 kautta.  Linjauksia voi pitää onnistuneina maakunnan kehittämisen kannalta. Rautateiden osalta esitykseen sisältyvät luonnollisesti päärata sekä yhteysväli Seinäjoki–Vaasa.

 

Runkoverkkoesitykseen sisältyy Etelä-Pohjanmaan osalta noin 170 kilometriä valtateitä, joka vastaa noin neljää prosenttia esitetystä kansallisesta runkoverkosta. Hieman yli 40 prosenttia Etelä-Pohjanmaan valtateistä sisältyy siis runkoverkkoesitykseen. Kattavuutta voi pitää hyvänä. Kilometrimäärää olennaisempaa on, että runkoverkkoesitys yhdistää meidät suoraan strategisesti tärkeimpiin liikkumisen suuntiin, kuten Tampereen kautta etelään, Vaasaan ja Kokkolaan.

Peilattaessa runkoverkkoesitystä Etelä-Pohjanmaan liikenteen kärkihankkeisiin, voidaan todeta esityksen antavan erinomaista tukea hankkeiden edistämiseksi. Seinäjoki–Tampere-kaksoisraide, Jalasjärven ohituskaistat ja Kivistön risteys, Seinäjoki–Lapua-välin lisäkaistatarpeet ja liittymien parantamiset sekä esimerkiksi Ylistaron Pelmaan risteyksen rakentaminen saavat kaivattua pönkkää esityksestä.

Palvelutasotekijät ovat jääneet keskustelussa paitsioon

Runkoverkko-esityksen uutisoinnissa siihen olennaisesti liittyvät palvelutasotavoitteet ovat jääneet pienemmälle painoarvolle. Palvelutason tulee tukea kilpailukykyä ja edistää yhteyskuntataloudellisesti tehokasta liikennejärjestelmää. Keskeisimpinä palvelutasotekijöinä voidaan pitää matka-aikaa, matka-ajan ennakoitavuutta, turvallisuutta ja kustannustehokkuutta. Runkoverkolla palvelutason tulee olla muuta maantieverkkoa korkeampi. Kuinka nämä tavoitteet sitten pyritään saavuttamaan?

Nopeusrajoitusten vähimmäisvaatimusten, risteystyyppien ja turvallisten ohitusmahdollisuuksien lisäksi yksi sujuvuuteen ja turvallisuuteen vaikuttavista merkittävimmin tekijöistä on liittymätiheys. Lähtökohtaisesti pääsystä runkoverkkoon kuuluville maanteille voidaan määrätä vain tiesuunnitelmassa. Liittymäpolitiikka runkoverkolle tuleekin olemaan rajoitetumpi, jotta voidaan turvata pitkämatkaisen liikenteen jouheva eteneminen.

Yhdyskuntarakenteeltaan hajakeskittyneellä ruokaprovinssilla tämä tarkoittaa myös haasteita. Tärkeää olisikin, että liittymätiheyteen pyrittäisiin vaikuttamaan kansantaloutta kokonaisvaltaisesti hyödyttävillä menetelmillä. Etelä-Pohjanmaalla tulee pyrkiä ensisijaisesti vähentämään liittymiä edesauttamalla tilusjärjestelyiden toteuttamista kalliiden rinnakkaistiejärjestelyiden sijaan. Runkoverkon varrella tehtävillä tilusjärjestelyillä voidaan kustannustehokkaasti vaikuttaa paitsi runkoverkon kehittämiseen, myös maa- ja metsätalouden kehittämisedellytyksiin. Tilusjärjestelyiden edistämiseksi liikenneviranomaisten tulisikin käynnistää merkittävän maapankin hankkiminen, jotta tilusjärjestelyitä voidaan sujuvoittaa.

Liikennejärjestelmä on kokonaisuus

Runkoverkko-esityksen kohinassa on syytä muistaa, että liikennejärjestelmä on aina kokonaisuus, jossa jokaisella liikenneverkon osalla on oma funktionsa. Runkoverkko-esityksen eteneminen ei poista tarvetta kehittää eriasteista tieverkkoa ja alueiden välistä saavutettavuutta kokonaisuutena. Runkoverkkoasetus tuo kuitenkin nimenomaan päätieverkon kehittämiseen ja kunnossapitoon toivottua ryhtiä ja pitkäjänteisyyttä. Nykyisellä liikenteen rahoituskehyksellä tarvitaan jämäköitä valintoja tieosuuksien profiilien selkiyttämiseksi.

Etelä-Pohjanmaan maakuntahallitus tulee antamaan syyskuun kokouksessaan lausuntonsa luonnoksesta liikenne- ja viestintäministeriön asetukseksi maanteiden ja rautateiden runkoverkosta ja niiden palvelutasosta.

Markus Erkkilä
Vs. suunnittelujohtaja

 

 

0 kommenttia
13 / 04 / 18

Katse taaaksee…PÄIN!

  • 0

Sotaväen peruskomentoa mukaillen käännän katseeni menneeseen vuoteen AD 2017. Etelä-Pohjanmaan liitolle se oli muutosten vuosi, eikä vähiten maakuntauudistukseen valmistautumisen vuoksi. Ei kuitenkaan mikään annus horribilis, vaan liitto saattaa esitellä kesäkuussa maakuntavaltuustolle varsin tyydyttävän toimintakertomuksen ja tilinpäätöksen.

Suhteessa kokoonsa, on Etelä-Pohjanmaan liitto uhrannut varmasti kaikista eniten resursseja maakuntauudistuksen valmisteluun. Reformin käyttöön on annettu useita henkilötyövuosia työpanosta, työtiloja ja -välineitä ja selvää rahaa, puhumattakaan luottamushenkilöiden lukemattomista työtunneista.  Liitto on ollut valmistelun ytimessä ja se on näkynyt ja kuulunut niin käytävillä kuin kokoushuoneissa.

Uudistuksen saamasta huomiosta huolimatta olemme kyenneet hoitamaan myös perustehtävämme sillä tasolla, kun meille on asetettu, ehkä jopa tavoitteet ylittäen. Maakuntakaavoitus edistyi, kehittämishanketoiminta aktivoitui, kulttuurissa SUOMI 100 -juhlavuosi meni loistavasti ja kansainvälisessä toiminnassa rikottiin uusia ennätyksiä. Edunvalvonnassa painottui maakuntauudistukseen vaikuttaminen sekä pääradan aseman parantaminen osana eurooppalaisia liikenneverkkoja.

Liiton talous säilyi vakaalla pohjalla. Pieni, noin 90 000 euron ylijäämä oli myönteinen yllätys, sillä rahaa käytettiin maakuntauudistuksesta johtuen aikaisempia vuosia merkittävästi enemmän. Valtiolta saatu valmistelurahoitus onneksi kompensoi suurimman osan ylimääräisistä kuluista. Matkan varrella saattaa tulla vielä kaikenlaisia taloudellisia yllätyksiä, joten ylijäämää on tässä vaiheessa hyvä vähän ollakin.

Liiton lukuisat kumppanit ja etenkin jäsenkunnat ovat myös olleet meille merkittävänä tukena. Kiitokset heille hyvästä yhteistyöstä.

Haluan esittää myös suuret kiitokseni meidän upealle henkilökunnallemme ja uhrautuville luottamushenkilöille, jotka ovat jälleen kerran mahdollistaneet Etelä-Pohjanmaan liiton menestyksekkään toiminnan.

Vanhoja ei kuitenkaan kannata jäädä pitkäksi aikaa muistelemaan, eli ei muuta kuin katse eteeen…PÄIN!

Antti Saartenoja
vs. maakuntajohtaja

 

0 kommenttia
07 / 02 / 18

Irtoaako maakuntaohjelmatyöstä riittävästi kiksejä?

  • 0

Etelä-Pohjanmaan maakuntaohjelma vuosiksi 2018–2021 - Tuoreita eväitä Etelä-Pohjanmaalle - on juuri valmistunut ja saatavilla myös painotuoreina kappaleina Etelä-Pohjanmaan liitosta. Sähköisenä versiona opusta pääsee tarkastelemaan nettisivujen kautta http://www.epliitto.fi/maakuntaohjelma

Maakuntaohjelma on lakisääteinen aluekehittämistä ohjaava asiakirja, joka laaditaan valtuustokausittain. Se on maakunnan yhteinen kehittämistahdon ilmaisu, joka sisältää maakunnan mahdollisuuksiin ja tarpeisiin perustuvat kehittämisen tavoitteet, maakunnan kehittämisen kannalta keskeiset hankkeet ja toimenpiteet sekä koosteen toimeenpanoon käytettävissä olevista rahoitusresursseista.

Vaikka lakisääteisyys kuulostaa byrokraattiselta ja kahlitsevalta, jää maakunnalle lain ja asetuksen antamista raameista huolimatta runsaasti vapauksia tehdä ohjelmasta oman alueensa näköinen. Alueen näköisyys taas voidaan saavuttaa vain laajalla yhteistyöllä ja osallistumisella.

Tällä kertaa valmistelutyö oli aiempaa tiiviimpi ja lyhyempi muun muassa siksi, että moni aluekehittämisen organisoitumiseenkin liittyvä asia hakee muotoaan maakuntauudistuksen pyörteissä. Lyhyemmästä valmistelurupeamasta huolimatta työhön pystyttiin jälleen osallistamaan merkittävä joukko Etelä-Pohjanmaan kehittäjätoimijoita. Jokaisen ohjelmaprosessin käynnistyessä sitä hämmästyy ja toteaa kiitollisena, miten sitoutuneesti maakunnan organisaatiot ja niitä edustavat ihmiset jaksavat kerta toisensa jälkeen lähteä yhdessä pohtimaan, mihin suuntaan maakuntaa tulisi viedä tai mitä asioita tällä kertaa pitäisi painottaa.

Maakuntaohjelma on valintoineen aina kompromissi ja tasapainoilua erilaisten näkemysten välillä. Liiallinen konsensus voi vesittää strategiset painotukset. Liian tiukat valinnat ja sisällölliset rajaukset taas saattavat tuntua epäoikeudenmukaisilta. Siksi ohjelman laadintaprosessi keskusteluineen ja kohtaamisineen on usein tärkeämpi kuin lopputulos. Menneestä on opittu, että osallistuminen ja mahdollisuus tuoda omia näkemyksiä mukaan ohjelmaan myös varmistaa tavoitteiden ja niitä edistävien toimenpiteiden toteutumista käytännössä. Ilman toimeenpanoa strategiat ja ohjelmat jäisivät merkityksettöminä hyllyihin pölyttymään.

Tulevaisuudessa kilpailu alueiden kesken tulee varmasti edelleen kiristymään, keskittymiskehitys tuntuu olevan ajan vääjäämätön trendi. Tämä haastaa koko maakuntaa ja maakuntaohjelmaprosessia asettamaan terävämpiä ja radikaaleja tavoitteita niin, että vahvistamme omia mahdollisuuksiamme ja elinvoimaamme, luomme uutta vetovoimaa ja lisäämme eteläpohjalaista kriittistä massaa. Strategiaohjelmatyön haasteena on pystyä innostamaan ja motivoivaan maakunnan kehittäjiä edelläkävijyyteen niin, että uskalletaan ajatella riittävän isosti ja tehdä joskus epäsovinnaisia valintoja. Eteläpohjalaisilla on tekijän maine, ja siksi ei kannata tyytyä seurailijan rooliin.

Sanna Puumala
Kehittämissuunnittelija

0 kommenttia
10 / 01 / 18

Vs. maakuntajohtajan tervehdys

  • 0

Vuosi 2018, sadasensimmäinen itsenäisyyden vuosi, on käynnistynyt pitkästä aikaa perinteisen talvisissa tunnelmissa. Joulunpyhien lepopäivät tulivat varmasti meille jokaiselle tarpeeseen. Mainiot hiihto- ja ulkoilukelit ovat tuoneet osaltaan lisäpiristystä heti vuoden alkuun.

Vuodenvaihde toi maakuntauudistuksen jälleen askeleen lähemmäksi toteutumistaan. Tämä tarkoitti uusia järjestelyjä myös Etelä-Pohjanmaan liitossa. Uudistuksen valmisteluresurssia muun muassa vahvistettiin siten, että maakuntajohtaja Asko Peltola siirtyi täysipäiväiseksi valmistelujohtajaksi. Tämän ja aikaisempien tehtäväsiirtojen johdosta liiton varsinaisen toiminnan johto on entistä enemmän varahenkilöiden käsissä. Maakuntajohtaja, aluekehitysjohtaja ja suunnittelujohtaja ovat nyt vs-alkuisia. Remmissä on kuitenkin kokenutta kaartia ja uskon vakaasti, että Etelä-Pohjanmaan liitto kykenee hoitamaan tehtävänsä mallikkaasti myös tulevina kuukausina ja vuosina.

Joka tapauksessa maakuntahallinnon painopiste alkaa kuluvan vuoden aikana vääjäämättä siirtyä uuden maakunnan puolelle. Taitekohtia ovat väliaikaisen toimielimen virallistuminen ensi kesänä ja lokakuun maakuntavaalit. Yhä enemmän työtä ja voimavaroja tulee kulumaan uuden maakunnan toimintojen suunnitteluun ja käynnistämiseen.

Vaa’an kallistumisesta huolimatta Etelä-Pohjanmaan liiton on kyettävä säilyttämään toimintakykynsä ja palvelutasonsa loppuun asti. Muutoksen hallinta tuleekin olemaan vuoden tärkein teema ja meitä tullaan arvioimaan sen kautta, kuinka siinä onnistumme. Munakasta ei voi kuitenkaan voi edelleenkään tehdä rikkomatta munia.

Lopuksi haluan vielä toivottaa kaikille toivorikasta ja iloisen työntäyteistä vuotta 2018.

Antti Saartenoja
Vs. maakuntajohtaja

0 kommenttia
11 / 12 / 17

Syntyykö SOTEMAKU?

  • 0

Kuluneena syksynä niin omat tehtäväni kuin liiton toiminta ovat keskittyneet historialliseen hallintoremonttiin, maakunta- ja sote-uudistukseen. Parin vuoden kuluttua nykyiset maakunnat ovat täysin uudessa asennossa. Samalla useiden ylikunnallisten yhteenliittymien toiminta loppuu.

Ennen kesälomakautta varauduttiin polkaisemaan uusi maakuntahallinto käyntiin jo vuoden 2019 alussa. Heinäkuussa hallitus päätti vuoden lisäajasta. Valmistelutyön kannalta aikalisä oli tervetullut. Ainut kielteinen seuraus oli epävarmuuden kasvaminen: tuleekohan tästä mitään?

Etelä-Pohjanmaalla ei jääty hämmennykseen makaamaan. Toistakymmentä uutta vastuuvalmistelijaa aloitti työnsä kesän jälkeen. Virkamiehistä muodostuva väliaikainen valmistelutoimielin (VATE) käynnisti toimintansa ”puolivallattomana”. Poliittinen ohjaus pelaa väkevästi.

Uutta maakuntaa siis rakennetaan täydellä höyryllä. Priimaan pyrkimisestä huolimatta aina löytyy petrattavaakin. Jos joulupukilta (mihin en usko läheskään yhtä paljon kuin uudistuksen toteutumiseen) saisin jotakin sotemaku-pakettia toivoa, niin käärisin sinne aitoa yhteistyötahtoa, kykyä katsoa tulevaisuuteen ja muutoksissa mahdollisuuksia näkevää asennetta.

Nyt tarvitaan pykääjiä

Näin valtava remontti herättää ymmärrettävästi pelkoja ja huolia niin maakunnan asukkaissa kuin uuteen organisaatioon siirtyvissä työntekijöissä. Tämän epävarmuuden hälventämisessä tarvitsemme toistemme kuuntelemista ja sujuvaa viestintää. Tietoa kyllä on sinänsä tarjolla monessakin paikassa, mutta sen pukeminen ymmärrettävään muotoon ei aina ole yksinkertaista.

Ratkaisun avaimet entistä uljaamman Etelä-Pohjanmaan rakentamiseksi löytyvät yhteen hiileen puhaltamisesta. Jos jokainen taho tuijottaa vain omaan napaansa eikä uskalla ottaa vastuuta laajemmista ratkaisuista, yhteisestä maakunnastamme tulee hatara. ”Hajottajan” rooli on helppo, mutta me tarvitsemme nyt pykääjiä.

Haasteista huolimatta olen toiveikas uudistuksen toteutumisen suhteen. Maakunnassa on aina ollut hyvä tekemisen meininki, kun toimeen tartutaan. Meillä on loistavia asiantuntijoita, ja poliittiset päättäjät tuovat rakentavasti mukaan omaa osaamistaan. Etelä-Pohjanmaa on maakuntana sopivan kompakti: verkostot toimivat ja asioita saadaan edistettyä nopeastikin.

Käsitykseni mukaan (lähes) kaikki myöntävät, että sote-rakenteille ja -prosesseille on uskallettava tehdä ”jotakin”. Toivon todella, että se ”jotakin” tapahtuu tämän uudistuksen myötä. Kun sote siirretään leveämmille hartioille, hoitoketjut saadaan trimmattua katkeamattomiksi ja painopistettä pystytään siirtämään perustasolle. Suomeksi sanottuna: paremmat palvelut järkevämmin järjestettyinä.

Kun maakuntahallinto samalla muokataan uuteen uskoon, monimutkaisia himmeleitä saadaan puretuksi ja toimintoja tehostetuksi. Etelä-Pohjanmaalla uudistus tarkoittaa sitä, että 28 organisaatiosta muodostuu yksi.

Muutakin kuin ”sotemakuilua”

On kulunut syksy onneksi ollut muutakin kuin ”sotemakuilua”. Etelä-Pohjanmaan liittoon valittiin uusi maakuntavaltuusto ja -hallitus. On ilahduttavaa nähdä uusien päättäjien joukossa paljon myös nuoria kasvoja. Aluetaso antaa hienon näköalapaikan yhtä kuntaa laajempaan kehittämiseen.

Liiton päättäjät ovat hyväksyneet uuden maakuntaohjelman 2018–2021. Maakuntakaavoitusta on viety eteenpäin. Kansainvälisessä hanketoiminnassa olemme Suomen kärkeä. Myös liikennepuolelle on tehty uusia avauksia.

Kun talouskin on mukavasti piristymässä, Etelä-Pohjanmaalla on kaikki eväät porskuttaa vahvasti eteenpäin. Kiitos siitä niin päättäjillemme kuin henkilökunnallemme.

Joulun rauhaa ja onnellista alkavaa vuotta 2018!

 

Asko Peltola

Maakuntajohtaja

 

 

0 kommenttia
07 / 12 / 17

Tarvitaanko maakunnan yhteistyöryhmiä tulevaisuudessa?

  • 0

Maakunnan yhteistyöryhmät (MYR) synnytettiin hallinnoimaan EU:n rakennerahastojen toimintaa, kun Suomi oli vuonna 1995 liittynyt Euroopan Unioniin.

Aluehallintomme oli tuolloin vielä hajanaisempi kuin nykyään. Siitä johtuen Myrrit saivat pian muitakin tehtäviä. Niistä kehittyi yhteen sovittavia konsensusfoorumeita koordinoimaan aluekehitystyötä omalla alueellaan.

Mitä MYR tekee?

Myrrin tehtävät on määritelty aluekehittämistä ja EU:n rakennerahastoja koskevassa lainsäädännössä. Tärkein tehtävä on yhteen sovittaa hajallisen aluehallintomme eri toimijoiden suunnitelmat ja resurssit.

Tämä tarkoittaa maakuntasuunnitelman, maakuntaohjelman ja Elyn aluekehittämistä koskevien asiakirjojen käsittelyä sekä toimenpidesuunnitelman hyväksymistä. Meillä Etelä-Pohjanmaalla tuohon kokonaisuuteen on vielä lisätty EU:n maaseutuohjelman seuranta koordinaatio mielessä.

Konkreettisimmillaan tuota työtä tehdään hankkeiden puoltokäsittelyssä. Siellä ne joko hyväksytään tai hylätään.

Yhteen sovittamistyön onnistumiseksi on tärkeää konsensushengen löytäminen. Sitä edes auttaa eri tahojen kattava edustus yhteistyöryhmässä. Myrrissä on paikka kaikilla aluekehitystyössä mukana olevilla tahoilla sekä merkittävillä sidosryhmillä.

Tarvitaanko Myrrejä enää uusissa maakunnissa?

Myrrin olemassa olon oikeutus on perustunut aluehallintomme hajallisuuteen. On tarvittu foorumia, missä keskustella ja sopia asioista. Elintä, joka sovittaa maakunnan kehittämistoimet yhteen.

Uudet maakunnat eivät tarvitse Myrriä entisessä mielessä, koska resurssit ja ohjelmatyö tulevat samaan organisaatioon. Tämä ei silti ole mikään suru-uutinen Myrrissä työskenteleville, koska muutos tehostaa ja selkeyttää aluekehitystyötä.

Entisistä tehtävistä jää jäljelle rakennerahastojen hallinnointi ja vuorovaikutus niin sanottujen sosiaalipartnereiden kanssa. Näitä ovat elinkeino- ja työelämän järjestöt, kansalaisjärjestöt sekä muut kehittämistyössä olevat organisaatiot. Valmisteilla oleva lainsäädäntö lähtee siitä, että Myrrit jatkavat näitä tehtäviä myös tulevaisuudessa.

Maakunnat kehittäjinä

Tulevaisuudessa uusista maakunnista muodostuu entistä vahvempia toimijoita kehittämistyössä.

Suunnitteluvastuu ja resurssit tulevat olemaan samassa organisaatiossa. Entisen valtion ja kuntien ohjauksen korvaa suurelta osin oma suoraan kansalta saatu valtuutus. Se antaa vahvan henkisen pohjan kehittämistyölle.

Tuossa työssä onnistuminen edellyttää syvenevää yhteistyötä alueen elinkeinoelämän kanssa. Siinä Myrrillä on roolinsa. Yhteistyöryhmä avaa oven elinkeinoelämälle julkiseen kehittämistyöhön. Antaa foorumin vuorovaikutukselle.

Odotan tulevilta maakunnilta jotain aivan uutta, omannäköistä kehittämistyötä.

Pauli Talvitie
Etelä-Pohjanmaan maakunnan yhteistyöryhmän puheenjohtaja

0 kommenttia
08 / 11 / 17

Pitääkö olla huolissaan?

  • 1

Olen viime aikoina pohtinut sitä, miten saisimme maakuntaan nykyistä enemmän laadukkaita EAKR-hankkeita toteutuksen alle. Asia on herättänyt monenlaisia kysymyksiä. Onko rakennerahasto-ohjelma sisällöllisesti epäsopiva? Onko kehittäjillä käytettävissään heidän tarpeisiinsa paremmin sopivia muita välineitä? Onko toteuttajakenttä meillä sittenkin liian ohut? Onko toimijoilla kehittämisideoita, mutta ei resursseja jalostaa niitä eteenpäin hankkeiksi asti? Tai mikä pahinta - eikö ideoita ole? Entä miten me viranomaisina voisimme edesauttaa laadukkaiden hankkeiden syntymistä?

Osaamisen tasokorotus on ollut maakunnallisella kehittämisagendalla jo pitkään - tarvitaan lisää TKI-panostuksia ja osaamisrakenteiden vahvistamista. Voisi siis ajatella, että EAKR-painotukset olisivat Etelä-Pohjanmaan tarpeisiin kuin nenä päähän. Rakennerahasto-ohjelma painottaa juuri näitä asioita.

Rakennerahasto-ohjelman arviointi on meneillään. Alustavissa havainnoissa on analysoitu rahoitettavien hankkeiden valintojen taustalla olevaa kilpailumenettelyn logiikkaa. Sen tavoitellaan tuottavan korkeatasoisia hankehakemuksia, joista lisäarvoltaan parhaat valitaan ohjelman osarahoituksella toteuttaviksi. Toimintaympäristö ei ehkä kuitenkaan ole edullinen kilpailumenettelyn näkökulmasta. Kaltaisessamme maakunnassa hankkeiden vetotehtäviin kyvykkäitä ja halukkaita avaintoimijoita ei ole liikaa. Lisaksi nämä avaintoimijat sijaitsevat pääasiassa maakuntakeskuksen alueella.

Miten voidaan edesauttaa muidenkin mukaanpääsyä rakennerahastotoimintaan? Pienillä toimijoilla kehittämisresurssit ovat usein vähissä. Esimerkiksi osaamiseen siirtoon panostavissa hankkeissa heidän usein ainoa mahdollisuutensa on verkottua toisten kanssa - olla aktiivisesti yhteydessä Etelä-Pohjanmaalla laajalti toimivaan maakuntakorkeakouluun, yliopistokeskuksen asiantuntijoihin tai kunnallisiin kehittämisyhtiöihin. Kokemukseni mukaan näiden tahojen edustajat käyvät mielellään keskusteluja kehittämistarpeista ja osallistuvat mahdollisuuksien mukaan yhteisten hankkeiden suunnitteluun.

Monesti toimijoiden ottaessa yhteyttä joudutaan toteamaan, että tarvetta olisi normaalin, jo käynnissä olevan toiminnan jatkamisen resursointiin. Hankkeiden toimintalogiikkaan kuuluu kuitenkin vahvasti ajatus uuden luomisesta, kokeilemisesta ja uudistamisesta. Pyrkimyksenä on parantaa alueen kilpailukykyä pitkällä aikavälillä. Monilla toimijoilla resurssit menevät selviytymiseen arkityöstä eikä uuden kehittelylle löydy tilaa. Toivottavasti maakuntauudistus tässä suhteessa vapauttaa erityisesti kuntien voimavaroja ideoimaan ja toteuttamaan kehittämishankkeita.

Rakennerahasto-ohjelman arviointityön yksi keskeinen alustava viesti on, että hakijoiden sparraus edesauttaa laadukkaiden hankkeiden syntymistä. Varsinkin hakuvaiheessa rahoittajan kanssa tapahtuvien etukäteisneuvotteluiden nähdään selvästi parantavan hakemusten laatua ja säästävän myös resursseja. Tämän toimintamallin mukaisesti olemme pyrkineet Etelä-Pohjanmaan liitossa toimimaan. Hankepalaveri toimijoiden kanssa järjestyy aina tarvittaessa, ja olemme valmiit kommentoimaan hankeidean sopivuutta rakennerahasto-ohjelman EAKR-rahoitukseen. Tästä haluamme pitää kiinni myös jatkossa, vaikka hallinnollisen työn alati kiristyvät vaatimukset syövät resursseja ja vievät meitäkin yhä ahtaampaan rakoon.

Arvioinnissa toki todetaan myös se, mistä hallintoviranomainen ja tarkastajat meitä mennen tullen muistuttavat: hakijoiden tasapuolinen kohtelu ei saa missään tilanteessa vaarantua. Hakijan ja rahoittajan roolien ei saa mennä sekaisin eli sparrauksen ei tule mennä liian pitkälle. Mielestäni olemme tässä asiassa pystyneet tasapainoilemaan onnistuneesti. 

Maakuntauudistuksessa keskeisten rahoitusohjelmien päätöksenteko halutaan keskittää omaan maakuntaan. Kokonaiskoordinointi paranee ja toiminnan kehittäminen on enemmän omissa käsissä. Maakunnasta tulee suuri organisaatio, mutta päätösten valmistelu on kuitenkin lähempänä asiakkaita kuin keskitetyissä malleissa. Valmistelussa yhtenä johtotähtenä on asiakaslähtöisyys. Rahoittajaviranomaisesta ei saa tulla kasvoton toimija. Prioriteettilistan kärjessä tulee olla oman maakunnan kehittämisen etu ja asiakaslähtöisyys kuitenkin niin, että hallinnon reunaehdot voidaan täyttää moitteettomasti.

Heli Rintala
vs. aluekehitysjohtaja

1 kommenttia
31 / 08 / 17

Tuleeko maakuntavetoista junaliikennettä?

  • 0

Junaliikenne on saanut viime päivinä suurta julkisuutta. Liikenne- ja viestintäministeri Anne Bernerin johdolla on tarkoitus purkaa VR:n henkilöliikennemonopoli ja siirtyä kilpailtuun raideliikenteeseen. Tämä edellyttäisi muun muassa erillisen kalustoyhtiön perustamista. Etelä-Pohjanmaa on tässä yhteydessä yhdessä naapurimaakuntiensa kanssa profiloitunut yksityistämiskehityksen edelläkävijäksi. Olemme käynnistämässä liikenne- ja viestintäministeriön kanssa yhteisen selvityksen, jonka tavoitteena on kilpaillun raideliikenteen pilotointi tietyillä poikittaisrataosuuksilla.

Pilotti ei ole tupsahtanut tyhjästä, vaan prosessi on käynnistynyt jo syksyllä 2015, jolloin valtiontalouden säästöpaineissa osto- ja velvoiteliikennettä leikattiin merkittävästi. Uhkana oli jopa junaliikenteen lakkaaminen kokonaan esimerkiksi Seinäjoki–Jyväskylä-yhteysvälillä. Leikkaukset herättivät Etelä-Pohjanmaan siihen todellisuuteen, että valtion ostopalveluina ja velvoiteliikenteenä VR:ltä hankkima liikenne ei ole se malli, jolla taataan poikittaisratojen raideliikenteen tulevaisuus. Sen sijaan tarvitaan uusia toimintatapoja ja palveluinnovaatioita, joiden avulla vähemmillä resursseilla saadaan parempaa palvelua. Looginen johtopäätös oli, että tähän ei päästä kinuamalla lisää rahaa vanhanmallisen liikenteen ylläpitoon, vaan ainoastaan avaamalla liikenne markkinoille.

Tältä pohjalta Etelä-Pohjanmaan liitto kokosi yhteen naapurimaakunnat ja lähestyi alkuvuodesta 2016 ministeriötä tarjoutuen markkinaehtoisen henkilöraideliikenteen kokeilualustaksi. Vastaanotto oli varovaisen myönteinen, mutta ministeriön omien suunnitelmien keskeneräisyydestä johtuen asiaa oli hieman vaikea saada eteenpäin. Tähdet eivät niin sanotusti olleet juuri silloin oikeassa asennossa. Etenkin kansanedustaja Mikko Savolan ansiosta ajatus pilotista kuitenkin säilyi liikenne- ja viestintäministerin mielessä. Ja kun suunnitelmat yksityistämisen askelmerkeistä tulivat elokuussa julkisiksi, tuli aika otolliseksi myös pilottimme käynnistämiselle.

Selvitettävänä on monia avoimia kysymyksiä, eikä kannata nuolaista ennen kuin tipahtaa. On myös kohtuullisen selvää, että poikittainen raideliikenne ei ainakaan alkuun toimi kokonaan ilman julkista rahoitusta. Tavoitteeksi tulee kuitenkin asettaa rahoitustarpeen merkittävä vähentäminen ja pitkällä tähtäimellä markkinaehtoisesti kannattava liikenne. Maakuntiemme kasvavat kaupunkiseudut ja kehittyvät yritykset tarjoavat siihen hyvän mahdollisuuden. Radanvarsikunnilta, yrityksiltä, oppilaitoksilta ja muilta toimijoilta tarvitaan myös vahvaa tukea hankkeen onnistumiseksi.

Samalla, kun lähdetään kohti tuntematonta, kasvaa myös epäonnistumisen riski. Mielestäni tämä riski kannattaa kuitenkin ennemmin ottaa, kuin että jäätäisiin sivusta seuraamaan liikenteen hiljaista hiipumista. Eteläpohjalaisten osoittama yritteliäisyys tälläkin saralla on jo ennättänyt herättämään kateudensekaista ihailua itäsuomalaisten parissa. Toivottavasti pilottimme tuloksia voidaan hyödyntää tulevaisuudessa myös sen suunnan junaliikenteen kehittämisessä.

Antti Saartenoja

suunnittelujohtaja,
tavallaan maakuntien puhemies

0 kommenttia
« Edelliset 10

Etelä-Pohjanmaan liittoPL 109, 60101 SeinäjokiKampusranta 9 C, Frami, 4. kerros • etunimi.sukunimi@etela-pohjanmaa.fi

Takaisin
ylös